Miltä sinusta, joka olet saanut lapset nuorena, tuntuu kun kaverisi alkaa saamaan

vielä kaksi lasta. Paras päätös mitä olen tehnyt. Muuten olisi ehkä ollut vähän ulkopuolinen olo, en tiedä.

Näille tulee se onneksi tein lapset silloin kun kuuluu -vaihe, en kyllä tiedä mitä sillä yrittävät kompensoida.

vielä kaksi lasta. Paras päätös mitä olen tehnyt. Muuten olisi ehkä ollut vähän ulkopuolinen olo, en tiedä.

En minä ainakaan ole koskaan tuominnut kenenkään lapsentekoikää. itse tein esikoisen nuorena ja minut on kyllä tuomittu tällä palstalla moneen kertaan aika julmastikin. Mutta minusta lapset tehdään siinä iässä kun tuntuu oikealta omasta mielestä, ei muiden mielestä.

Näille tulee se onneksi tein lapset silloin kun kuuluu -vaihe, en kyllä tiedä mitä sillä yrittävät kompensoida.

Kun omat lapset ovat jo 10-vuotiaita. Olen vanhempana jo paljon "pidemmällä" ja kokeneempi ja ajankohtaiset vauva-jutut eivät kiinnosta yhtään. Tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Surullista on se, että omista vauva-ajoista uudelleen lämmenneet kaverisuhteet jäävät jälleen tauolle eri elämäntilanteista jälleen johtuen. Nuorena kaverit etääntyivät minusta ja nyt käy päinvastoin

sain esikon kun olin 19 ja hän on nyt 13,mutta mulla on kuopus 1-vuotias..olen nyt 33 ja ei mikään mahdottomuus että iltatähti tulis taloon kun oon 40 tai yli=DJos vaan meille vielä vauvoja suodaan..minusta on rikkaus kun on eri-ikäisiä lapsea talossa ja tukiverkosto on hyvä joten en odota aikaa kunnes ollaan kaksin miehen kanssa=)

En minä ainakaan ole koskaan tuominnut kenenkään lapsentekoikää. itse tein esikoisen nuorena ja minut on kyllä tuomittu tällä palstalla moneen kertaan aika julmastikin. Mutta minusta lapset tehdään siinä iässä kun tuntuu oikealta omasta mielestä, ei muiden mielestä.

Näille tulee se onneksi tein lapset silloin kun kuuluu -vaihe, en kyllä tiedä mitä sillä yrittävät kompensoida.

Yksi ystävä hankki kolme lasta tiiviiseen tahtiin suht nuorena.



No, me muut on innostuttu vasta nyt hankkimaan lapsia. Eilen, kun tuon kaverin kanssa kahvittelin ja kerroin, että me aiotaan mennä nyt naimisiin pikaisesti ja sitten aloittaa yrittää, jos meillekin suotaisiin oma vauva.



Niin tuo ystävä siihen tuhati, että se ja tuo ja nämä ja nuo - ainakin neljä pariskuntaa hänen tuttavapiirissä - odottaa nyt vauvaa. Että kyllä niitä vauvoja sitten riittää.



Sanoi sen jotenkin vähän ilkeään sävyyn. En tiedä miksi. Tuli outo olo minulle. Mietin vaan, että ehkä se sitten ajattelee, että me muut ollaan sitten siinä vauvavaiheessa ja huumassa eka kertaa ja hänellä alkaa lapset olla aika isoja jo.



Selkeästi ei häntä yhtään jaksa kiinnostaa muiden vauvajutustelut tapaamisissa. Vaikka kyllä kiltisti kuunneltiin, kun hänelle oli ne vauva-asiat ajankohtaisia.

että kivahan niitä on vähän hoidella, syöttää ja sylissä pitää, mutta on mulla vaan niin iisiä, kun palaan kotiin :-)



Ja sitten on kiva ostella välillä söpöjä pieniä vaatteita heille!

muiden vauvamasuja vaikka omat on juuri vaipoistaan päässyt. Minulla ikää jo 37-vuotta.

Mietiskelen vain miltä tuntuisi, jos edellisestä vauvasta olisi vaikka jo 14 vuotta.

muiden vauvamasuja vaikka omat on juuri vaipoistaan päässyt. Minulla ikää jo 37-vuotta. Mietiskelen vain miltä tuntuisi, jos edellisestä vauvasta olisi vaikka jo 14 vuotta.

ole yhtään kateellinen, mutta olisko siinä kun ei se kello vielä tikittele viimeisiään? :-D

Mulla on pari koululaista ja olen 31-vuotias.

viimeisiä mehuja vanhuksesta ja kolmas lapsikin olisi tervetullut. (:D)

muiden vauvamasuja vaikka omat on juuri vaipoistaan päässyt. Minulla ikää jo 37-vuotta. Mietiskelen vain miltä tuntuisi, jos edellisestä vauvasta olisi vaikka jo 14 vuotta.

ole yhtään kateellinen, mutta olisko siinä kun ei se kello vielä tikittele viimeisiään? :-D

Mulla on pari koululaista ja olen 31-vuotias.

minulla on alakouluikäisiä ja tuntuu vain helpottavalta, että vauva- ja taaperoaika on takana. Ehkä siitä on niin vähän aikaa vielä..



Sellaisia ystäviä autan ja kuuntelen, ketkä jaksoivat minun juttuni silloin, kun itse olivat lapsettomia. Ne keneltä sain hyvinkin ilkeää palautetta, kun itsellä oli pienet lapset, saavat olla omissa oloissaan. Ovat saaneet kyllä olla jo pidempään..

eli alle 30-vuotiaana ja musta tuntuu etten enää jaksaisi heräillä niiden vauvojen kanssa. Ei siis yhtään ole vauvakuume, mutta onhan noi kavereiden vauvat söpöjä, varsinkin, kun itse ei tarvitse niitä hoitaa. :)



Mun tuttavapiirissä on siis paljon ihmisiä, jotka ovat hankkineet lapset 35-40 vuotiaina.

on jo 10 nyt ja suunnilleen kaikki kaverini ovat äitiyslomalla/hoitovapaalla. MIten suhtaudun heidän vauvajuttuihinsa? Tjaa, no huomaan ettei aina jaksa innostaa samat uniruokavaippa jutut, toisaalta kiva nähdä miten eri tavalla vauva arkea eletään..itse olin aika rento vauvan äiti ja aina kun tapasin silloin kavereitani ( jotka tietty opiskeli/biletti vielä paljon) mainitsin että haluan nyt kuulla ja puhua kaikkea muuta kun vauvajuttuja. Yritän kuitenkin pitää mielessä kuinka ainutkertainen asia on jokaiselle lapsen ( varsinkin ensimmäisen?) saaminen enkä väheksy ollenkaan ystävieni tilannetta.Mutta on aivan selvää että 23v vauvan äitinä on eri juttu kuin 33v, itselleni sopi täydellisesti tuo nuorempi ikä, enkä tiedä jaksaisinko enää vauva arkea. Vaikka kyllähän ajatus siitä että ainakin 2 ehtisi hyvin vielä tehdä/saada... ;)

T. edellinen

lapset nuorena. Kolmas lapsi on on ollut suunnitteilla aina mutta olen aina lykännyt sitä milloin milläkin syyllä.



Kolmatta lasta minun ei siis tee mieli vain sen takia että ystäväni ovat nyt raskaana vaan koska olen aina halunnut kolme lasta.

Itse 36v. Ei todellakaan tee mieli vauvoja. Osa ikäisistäni entisistä luokkakavereista on saanut vimeisen parin vuoden sisään vasta esikoisensa ja osa odottaa nyt toista.

Itse on jo sen pikkulapsivaiheen mennyt ohi niin ei oikein edes kiinnosta ne vauvajutut.

Koitan kyllä itse olla tuhahtelematta niin kuin tuolla ylempänä joku kertoi, mutta oikeasti tuntuu siltä, että porukka ei muuta teekään kuin lisääntyy. :D Itse sain lapseni kakskymppisenä ja silloin oli maailman ihme, jos joku muukin tuttu odotti. Vauvojen kanssa on vähän sama juttu kuin häiden kanssa nyt kolmikymppisenä: joka hiivatin viikonloppu on joku täjäyttämässä naimisiin. Enkä ole vihainen, kade tai katkera, mutta tuntuu siltä, etten kohta erota vauvoja toisistaan tai muista ketkä nyt olivatkaan naimisissa ja ketkä vasta menossa. Vaikea selittää, ehkä joku ymmärtää.



Se mistä tosiaan olen iloinen on se, että mun lapset on jo isoja, eikä tarvitse tässä iässä yrittää miettiä yöheräilyjä ja työelämän paineita yhdistettyinä vauva-arkeen. Huikean vapauttava tunne. :D

Sitten kun se on täysi-ikäinen niin mä olen vasta 44 ja mies 45. Otetaanpa rinnalle miehen veli, jonka kuopus on vasta 6-vuotias kun se on 45. On siinä pieni ero.