Lue keskustelun säännöt.
Eron syyt kasassa?
03.07.2012 |
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 7 vuotta ja meillä on kaksi pientä lasta. Nyt jo n. kolme vuotta on parisuhde ollut siinä tilanteessa, etten tiedä pitäisikö vain luovuttaa. Pettämistä ei ole ollut (tietääkseni), mutta listaan seuraavat faktat, jotka pistävät miettimään:
- seksiä tai läheisyyttä ei ole, ei siis yhtään. Viimeksi on seksiä ollut huhtikuussa ja sekin omasta aloitteestani. Tosin mies ollut aina huono aloitteentekijä ja halailemaan. Mies tietää, että tämä asia loukkaa minua ja siitä on puhuttu paljonkin ilman parannusta tilanteeseen.
- miehen empatiakyvyttömyys ja välinpitämättömyys: ei osaa lohduttaa. Esim. kuullessani sairastavani tautia, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni (ei kuitenkaan hengenvaarallinen juttu) ei sanonut ensimmäistäkään lohduttavaa sanaa, vaikka itseäni asia suretti suuresti.
- välillä on pitkiä jaksoja, ettemme keskustele mistään mitään. Pakolliset lasten asiat puhumme sähköpostissa.
- tämän vuoden puolella on ollut kaksi mielestäni uhkaavaa tilannetta. Kovan riidan yhteydessä mies on tullut pelottavasti käsi pystyssä lujaa minua kohti. Ei ole kuitenkaan lyönyt koskaan, mutta sanonut, että haluaisi lyödä. Ollut näissä tilanteissa ihan vesiselvä. Muutenkaan alkoholi ei ole koskaan riitoihimme liittynyt.
- mies ei suostu pariterapiaan
- taloudellisia ongelmia ei ole, mutta mies on jättänyt tekemättä eräät helpohkot toimenpiteet, jotka turvaisivat minun ja lasteni toimeentulon, jos hänelle jotain sattuisi. Tämäkin jotenkin loukkaa.
Kaikki pitävät miestäni kilttinä, jota hän onkin. Hän on lapsillemme hyvä isä, vaikka meillä keskenämme on joitakin pienehköjä kasvatuserimielisyyksiä. Olemme menneet yli kolmekymppisinä yhteen eli kysymyksessä ei ole teinirakkaus. Myös lastenteko on suunniteltu ja sovittu esim. jo ennen raskautta, että yhdessä lapset hoidetaan ja tästä mies on pitänyt esimerkillisesti kiinni. Mielestäni olemme lapsillemme velkaa sen, että yritämme kaikkemme, jottei perhe hajoa.
Ilman kovaa työtä tämä parisuhde tuskin tästä itsestään paranee ja siihen mieheni ei ole valmis. Jääkö minulle siis vaihtoehtoa ?
Kommentit (4)
että haluaa jättää päätöksen erosta minulle. :( Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Meillä on takana äärimmäisenä vaativa lasten vauva-aika sairasteluineen ja nukkumisongelmineen, joka osaltaan johtanut tähän tilanteeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi mieheni ei osallistu juurikaan kotitöihin ja vastuunkanto kaikesta jää minulle. Olemme molemmet töissä.
Lisäksi väkivallattomuus ei ole toiminut, lyönyt ei mies ole, mutta rikkonut ja heitellyt tavaroita. Eikä korvaa rikkomiansa juttuja, vaan siivoaminen ja korvaaminen jää minulle.
Lopussa on tämä juttu.
pelästytti itseäni. Joku voi ajatella, että ei se nyt ole niin vakavaa, jos riidan yhteydessä uhkailee lyömisellä aivan naaman edessä. Nämä tapahtuneet kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä ovat kuitenkin olleet suhteemme aikana ainoat kerrat ja todella pelottavia. Selvää on, että jos lyö kerrankin, lähden saman tien.
Mies on myös uhkaillut, että jos lähden, en saa lapsia mukaani. Huh, kuulostaapa todella pahalta, nyt kun sen tähän kirjoitan. Taidamme uida jo aika syvissä vesissä :( Ainoa hyvä asia on, että lapset ei tietääkseni ole riitoja ollut todistamassa (olivat jo nukkumassa)
haluaa, niin eron syyt ovat aina kasassa.
Selkeästikään teillä ei mene nyt hyvin ja tuskin tilanne kummastakaan on hyvä. Joten tietenkin jos teillä on halua vielä suhteenne puolesta taistella niin kaikki voitava on tehtävä.
Ensimmäinen asia on tietysti puhuminen ja sitä puhumista helpottaa, kun tilanne on johdettu eli miehesti pitää ymmärtää, että nyt on aika lähteä parisuhdeterapiaan - jos hän haluaa suhteenne vielä jatkuvan.
On mahdollista, että hän on jo tehnyt päätöksen, että tämä tulee päättymään ja siksi ei tee tilanteen parantamiseksi mitään vaan toivoo ajavansa sinut tilanteeseen, jossa sinä teet sen eroamispäätöksen. On henkisesti helpompaa olla jätetty kuin jättäjä.
Näin miehenä näkisin.