Lue keskustelun säännöt.
Mikähän minua vaivaa? Haaveilen perhe-elämän hylkäämisestä...
02.07.2012 |
Joskus mielessäni liikkuu sangen outoja ajatuksia. Tänään kuljin juna-aseman ohi ja sain tosissani pidätellä itseäni etten juossut seuraavaan junaan (joka olisi mennyt jonnekin pitkälle). Mikään elämässäni ei ole varsinaisesti vialla, mutta haaveilen usein siitä että vain jättäisin kaiken taakseni ja aloittaisin alusta.
Minulla on mies ja lapsi, pitkä liitto takana. Kohtuupalkkainen työ, kiva asunto. Kaikki on periaatteessa hyvin- mutta ei siltikään ole. Päässäni risteilee levottomia ajatuksia ja päähänpistoja, olen mm. haaveillut että muuttaisin vieraalle paikkakunnalle, eläisin sinkkuelämää ja tekisin extrarahaa huoraamalla. Shoppailisin, matkustelisin, eläisin pintaliitoelämää johon kuuluisi erilaiset nautinnot. Asuisin YKSIN.
Olenkohan minä vakavasti sairas..?
Kommentit (18)
Kai se on tänmä vastuu mikä painaa ja vapauden kaipuu, joka tekee tämmöisiä ajatuksia. Minullakin on pitkään ollut haave pienestä asunnosta, jossa saisi ihan itse sisustaa ja kaikki olisi SIISTIÄ kun ei olisi muita hämmentämässä. Joskus kun mies ja lapset on pois on niin helppoa kun ei tarvitse komentaa ketään eikä huoplehtia kuin omat syömiset. Ei tarvi käydä edes kaupassa eikä kiirehtiä kotiin ruokkimaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko kiva paneskella läskejä, kaljamahaisia, haisevia ukkoja, jotka ovat mahdollisesti väkivaltaisia sinua kohtaan? Miltä tuntuisi iltaisin, kun painaisit pääsi tyynyyn ja ajattelisit lastasi, jonka olet hylännyt? Lapsesi perusturvallisuus olisi kokenut pahan kolauksen ja hän itkisi äitinsä perään kaiken aikaa, ymmärtämättä sitä, miksi hän oli niin paha ja kelvoton, että äiti hylkäsi. SItä lapsesi sitten loppuelämänsä selvittelisi ja kärsisi luultavasti masennuksesta jne.
Oletko loman tarpeessa? Mitäs jos lähtisit vaikka viikoksi yksin jonnekin rentoutumaan?
ET ole sairas!
T. kolme lasta ja mies, työt jne.
itsekkyys tai omaan napaan tuijottaminen!
Nuo asiat pitää miettiä ennen kuin perustaa perhettä!
minäkin haaveilen. Vapaudesta, siitä että saisin vain bilettää ja harrastaa yhdenyön juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
shoppaus, matkailu, pintaliito elama vaatii aika paljon huoraamista.. todellisuudentajusi on hamartynyt. etsi apua.
Juu, itsekkyyttä voi olla ja ehkä myös loman tarvetta. Mietin tässä että mitä jos alkaisin säästämään omaa pikkuyksiötä varten, jossa voisin viettää aikaa sitten kun lapsi kouluiässä...en varmaan ihan helposti lähtisi pettämään miestäni, mutta voisin elää "sinkkuna" joitakin viikonloppuja ja lomapätkiäkin halutessani.
t. aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
talla palstalla hyokataan vanhempien aitien kimppuun, mutta he ovat elaneet ja kokeneet ja osaavat asettua aloilleen ilman hotkyilya. ja miksi pitaa hommata 3 lasta jos ei niita jaksa. yhdesta saa aivan yhta paljon iloa, mutta ei mitaan niita negatiivisia puolia.
Mitä jos se yksi onkin vaikka kehari, erityislapsi tai joku sellainen? Minun ei ole, mutta oudolta kuulostaa väite siitä etteikö yhdestäkin voisi olla vaivaa ja huonoja puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole sairas vaan normaali.
Ja noinniinkuin hätäratkaisuna tuon yksiön hankkiminen voisi olla erittäin hyvä juttu. Tai edes siitä haaveileminen sitä varten säästäessä. Älä anna minkään estää sua sen suhteen. Musta se, jos ihminen toivoo että hänellä olisi tässä maailmassa edes yksi paikka, jota kellään ei ole oikeutta tulla mylläämään tai pilaamaan ja jossa saisi sillointällöin olla ihan rauhassa omien ajatustensa kanssa kenenkään mökäämättä tai vaatimatta mitään on erittäin kohtuullista ja jopa terveellistä. Voi olla, että jos ihmisillä olis sellaiseen mahdollisuus, olis huomattavasti vähemmän avioeroja, ehkä jopa perhesurmiakin.
Miksi perheissä vain lapsilla on oikeus omiin huoneisiin ja oikeus laittaa oveen lappu "Pääsy kielletty"? Minusta se on jotenkin nurinkurista.
Nuolisin pimppinne ja hieroisin sellaiset squierit, että hötkyisitte orgasmeissanne tuntitolkulla.
T. Perheellinen mies (ikuinen poika)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta huoneasiasta. Useinhan on vielä niin että lapsilla on omat huoneet ja miehelläkin vielä joku työhuone, autotalli tms. jossa se saa häärätä mielin määrin, mutta naisesta tulee se äiti ja vaimo joka ei omaa tilaa tarvi?! Jokin siinä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta huoneasiasta. Useinhan on vielä niin että lapsilla on omat huoneet ja miehelläkin vielä joku työhuone, autotalli tms. jossa se saa häärätä mielin määrin, mutta naisesta tulee se äiti ja vaimo joka ei omaa tilaa tarvi?! Jokin siinä mättää.
Ai vielä omaa tilaa.
Eiköhän se ole nainen, jolle se saatanan miljoonakämppä rakennetaan naisen mieltymyksien mukaan.
Miehelle jää sitten autotalli ainoaksi paikaksi, jossa voi olla omana itsenään. Sisällä ollaan niinkuin muija käskee...
Ei teille saatana mikään riitä ja uhreiksi asetutaan vaikka miten totuus menisi.
Monenko yksinäisen miehen tiedätte asuvan itseään varten hienosti? Miehelle kyllä riittää, että on sänky.
Toisaalta on niitä miehiä, jotka sisustavat poikamieskämppäänsä vain siksi, että niin saa otollisen ilmapiirin piparin kinuamiselle.
Sinkkunaisilla on poikkeuksetta panostettu kämppään vain itseä varten.
Tuosta huoneasiasta. Useinhan on vielä niin että lapsilla on omat huoneet ja miehelläkin vielä joku työhuone, autotalli tms. jossa se saa häärätä mielin määrin, mutta naisesta tulee se äiti ja vaimo joka ei omaa tilaa tarvi?! Jokin siinä mättää.
Ai vielä omaa tilaa.
Eiköhän se ole nainen, jolle se saatanan miljoonakämppä rakennetaan naisen mieltymyksien mukaan.
Miehelle jää sitten autotalli ainoaksi paikaksi, jossa voi olla omana itsenään. Sisällä ollaan niinkuin muija käskee...
Ei teille saatana mikään riitä ja uhreiksi asetutaan vaikka miten totuus menisi.
Monenko yksinäisen miehen tiedätte asuvan itseään varten hienosti? Miehelle kyllä riittää, että on sänky.
Toisaalta on niitä miehiä, jotka sisustavat poikamieskämppäänsä vain siksi, että niin saa otollisen ilmapiirin piparin kinuamiselle.
Sinkkunaisilla on poikkeuksetta panostettu kämppään vain itseä varten.
No niin, eli mennäänpäs takaisin sinne keittiöön...
Miehellä on mahdollisuus, ja pakko, kaikkeen mistä te naiset haaveilette. Jonain päivänä vaimo ottaa lapset ja lähtee. Erossa miehelle jää vain vuokrayksiön seinät tuijotettavaksi ja satojen kilometrien automatka joka toinen viikonloppu tapaamaan lapsia kaupunkiin, josta vaimo löysi uuden onnen. Siitäkö te haaveilette, ihan oikeasti?
Miehellä on mahdollisuus, ja pakko, kaikkeen mistä te naiset haaveilette. Jonain päivänä vaimo ottaa lapset ja lähtee. Erossa miehelle jää vain vuokrayksiön seinät tuijotettavaksi ja satojen kilometrien automatka joka toinen viikonloppu tapaamaan lapsia kaupunkiin, josta vaimo löysi uuden onnen. Siitäkö te haaveilette, ihan oikeasti?
Mä ainakin haaveilen siitä, että mulla olis vaan se vuokrayksiö. Lapset olis olemassa edelleen ja rakkaita, mut lapsiperhearjen vastuuta ei tarttis tuntea kuin ne pari viikonloppua kuussa. Joku muu kantaisi huolen, kokonaisvastuu koko härdellin pyörittämisestä olisi jollain muulla. Äitiviikonloppuina voitais tehdä jotain kivaa vaan lasten kanssa, leikkiä, käydä jännissä paikoissa. Joku muu metsästäisi haalarit alennusmyynneistä, hoitaisi tappavantylsät loputtomat siivous-pyykkäys-ruoanlaitto-jälkienkorjaamis -rutiinit, muistaisi neuvolakäynnit, sumplisi työt kaikkien vanhempainiltojen ja päiväkodistahakemisten mukaan tuntien joustamaan joutuvien työkavereiden vihat niskassaan tai toisaalta syyllisyyden kun omat lapset haetaan vikana, hommaisi kavereiden synttärilahjat.
Tuntuu haaveilevan moni muukin. Just tuohan oli tuolla toisessa ketjussa: pikkuyksiö, villi ja vapaa sinkkuelämä, "tyttöjen juttuja" ja rentoa elämää. Kylpylää, kauneushoitolaa, biletystä, yhdenillanjuttuja. Mikäs näitä estäisi tekemästi sinä aikana, kun lapset ovat isällään siellä satojen kilometrien päässä. Sinä aikana, mitä olis suurin osa kuusta.
Ihan samat fiilikset täälläkin siis...