Torstaitervehdys MAALISKUISET!!

M

eillä tosiaan sairastettiin kuusi viikkoa yhteen soittoon. Veeti oli kaikista kipein. Loppusaldo sairauksien suhteen oli tällainen: flunssaa useita viikkoja, 6 päviää kovaa kuumetta, kolme korvatulehdusta, vauvarokko, sammas ja suusieni. Kaikenkaikkiaan pari Jorvireissua, kaksi antibioottia sekä useita viikkoja särkylääkkeitä. Itselläni oli samaan aikaan kaksi poskiontelontulehdusta ja korvatulehdus. Lisäksi esikoinen sairasti ainakin viikon ja mieskin oli kuumeessa. Olin suoraan sanoen niin poikki, että loppujenlopuksi sain nukutuksi vain nukahtamislääkkeiden avulla.



Nyt kaikki on paremmin. Kaikki muuttui kuin taika-iskusta eräänä iltana. Veeti vain alkoi olla parempi. Rupesi leikkimään lattialla ja viihtymään hetkiä itsekseenkin.



Nyt Veeti istuu ja nousee seisomaankin. Hän " täytti" juuri kahdeksan kuukautta. Hampaita on viisi ja niitä onkin tullut aika ryminällä. Yöt ovat niiden takia todella risaisia. Lisäksi hän ottaa takaisin sairauden aikana menettämäänsä painoa, joten syöttöjäkin on useita.



Allergioista Veetillä ei ole juuri enää tietoa. Maitoa emme ole kuitenkaan vielä antaneet.



Empä kirjoittele tämän enempää, ennen kuin tiedän mistä palstalla puhutaan. Yritän tulla tapaamiseen, jos saan vaan jonkun hakemaan esikoisen koulusta. On sen verran pitkä matka meillä kaupungille, etten ehdi milään kolmessa tunnissa Helsinkiin ja sitten takas Kirkkonummelle.





- Ränkkä

Ränkälle; mukava kuulla, että teillä aletaan olla jo parantumaan päin.



Meillä on myös poika ollut kipeänä kolme kertaa viimeisen kuukauden aikana. Nyt alkaa poika olla " oma ittensä" , ollaan jopa nukuttu viimeiset kolme yötä vain kahdella heräämisellä ja se on iso juttu meille; ei ole tälläisistä öistä ollut viimeiseen pariin kuukauteen tietoakaan..



Ja " kamalaa" , mulle iski eilen kuin salama kirkkaalta taivaalta vauvakuume. Meillä on kyllä ollut aika vakaa päätös tän kuopuksen jälkeen, että meidän lapsiluku on tässä, mutta mutta...



Tapaaminen ens viikolla; voisin kyllä ihan tosissani yrittää tulla paikalle, " joudun" kyllä ottaa molemmat pojat mukaan, katotaan miten mä saan ton matkan helsinkiin järjestettyä..



Nyt lähdetään " shoppailee" ..

Päivänjatkoja kaikille:)



melrose+pojat

Voi ei, kuullostaa kauhealta nuo Ränkän perheen sairastelut! Onneksi alkaa helpottamaan :) Itse varmaan " hypin seinille" kun tämä esikoiseni on ensi kertaa kipeänä, olen varmaan niin hermostunut. Kun ei ole onneksi vielä sairastanut alun vaikeutta lukuun ottamatta (KOP KOP kertaa sata).

Minusta on tullut ihme yökukkuja! Viime yönä menin sänkyyn puoliltaöin ja tuloksena oli pari tuntia pyörimistä. No neitikin heräili muutamaan kertaan ja tuloksena oli yöunta vajaat 4 tuntia. No, tähän alkaa jo tottumaan. Josko sitä ottais pienet unet kun saa tuon neidin nukkumaan.

Eilen oli mummolla ihmettelemistä kun neiti tais vierastaa aika paljon! Ja on menossa sinne yökylään viikon päästä, saa nähdä kuinka käy. Tai sit syinä oli se kun neiti heräs kesken unien (automatka) ja jostain syystä pelkää kirkkaita pyyhkeitä!!! Aivan, todella ihmeellistä. Laitettiin mummolle väriä päähän ja kun neiti näki tämän värikkään pyyhkeen huuto alkoi. Sen jälkeen " pelkäsi" koko mummoa. No osasyy tais olla kyl nälkäkin kun ruoan jälkeen oli oma ittensä. Luulis nyt äitini tietävän kolmen lapsen äitinä että lapset vierastaa! Kun laittoi sen syyksi että ei olla käyty tarpeeksi usein :-o

Onkos muilla jouluvalmistelut vielä alkutekijöissä? Meillä todellakin on, yksi lahja hommattu muuten ei niin mitään olla tehty. Mutta ehtiihän tässä, enste juhlitaan kun täytän pyöreitä. Hui, jo 30v, kääks!

Jaahans, taidan lähteä tästä aamupuurolle neidin kanssa, sain eilen äidiltäni puolukkavispipuuroa, namia!



T: Noora ja Nasulina

Huomenia!



GALLUPPIA HET KÄRKEEN: Tuli tossa neidin touhuja seuraillessa mieleen kysäistä, millasia tapaturmia teillä muilla maaliksilla on tähän mennessä sattunu? Kun tuntuu, ettei uskalla ees vessaan yksin mennä, ettei tää tunge kurkkuunsa jotain sillä välillä...



Meillä vältytty suuremmilta murheilta, mutta kerran tyty on pudonnu sängyltä n. 5 kk ikäisenä ja kaks kertaa olen vahingossa kopauttanu tytön pään kylppärin oveen, kun ollaan tultu pepunpesulta. Ei kovin kovaa onneksi, mutta ois voinu noikin jäädä väliin - onko kellekään muulle sattunu noita vai olenko vain keskimääräistä hömelömpi, kuten mies arvelee... joo ja kerran on stereot huutanu täysillä avatessani radion, kun tyty oli ylettäny vääntämään volat kaakkoon. mutta sain ne onneks sammutettua salaman nopeesti.



RÄNKÄLLE voimia, nythän tilanne on onneksi parempaan päin. Enpä taidakaan marista Maijan nuhasta, mutta voin lohduttaa, että täällä nenä vuotaa kuin Ester-tädin peba konsanaan.



Mistä sen muuten tietää, että vaavilla on korvatulehdus? Neiti haroo kyllä korviaan, mutta enemmänkin iltasella, kun alkaa olla väsynyt. Mietin vaan, et olisiko hänellä voinut olla meidän huomaamatta jokin korvatulehdus, kun neuvolassa hän ei kuulotestissä kääntäny päätä toiselle puolelle.



noniin, nyt ulkoiluttamaan neitiä.

Meillä herättiin sit tänä aamuna klo 6.10 virkeänä kuin mikäkin.Ukkeli kyl nukkui koko yön kiltisti,kerran tuttia suuhun.Nyt sit ollaan jo tunti nukuttu ekoja päikkäreitä.Mua joskus viikonloppuisin huvittaa jos Juuso on heränny kuudelta ni rupee sit nukkuun viimestään ysiltä kun muuta vasta kömpii ylös pehkuistaan ja meikä jo lykkii vaunuja.Meillä kun nukutaan molemmat päikkärit ulkona kun sisällä tuppaa jäämään lyhyeksi unet ja kestää tosi kauan ennen kuin nukahtaa.



Meillä olis tänään sit 8kk:n lääkärineuvola.Saapas nähä paljonko on nyt kahen viikon aikana painoo tullu kun jouduttiin silloin sairastelujen yhteydessä käymään painokontrollissa.Meilläkin siis sairastettiin kolme viikkoo räksätautia ja sit heti perään vauvarokko jota siis edelsi kolmen päivän korkea kuume.Palailenpa iltapäivällä tai huomenna laittelemaan mittoja tonne neuvolapinkkaan.Sit ois illalla vielä muskari.



G:meillä ei niin hirveästi ole haavereita sattunut Juusolle,mitä nyt päätänsä kopsuttelee alituiseen kun tuolla lattialla menee mutta ompahan oppinut sitäkin varomaan.Kerran kun nostin Juusoo käsistä istuma-asentoon niin löi päänsä tosi kovaa lattiaan kun ponkas omilla jaloillaan oikein vauhtia.Silloin huuto oli kova ja mulla itku pääsi mut ei onneksi tullut mitään.



No mutta palailenpa myöhemmin uudestaan!



Suohomppeli81 ja Juuso

meilläkin ollaan ensimmäisillä päikkäreillä, vaikka herättiin vasta kahdeksan jälkeen. Olikin vähän huono aamu. Havaittavissa on ollut lievää tissistä kieltäytymistä viime päivinä.. Tänäänkin Kaisa sai kunnon raivarin, kun koitin aamupuuron jälkeen tarjota rintaa. Keskimäärin viime päivinä ollaankin tissitelty enää 3krt/vrk, kun ennen syötiin viidesti. En silti pistäisi pahakseni, vaikka Kaisa oma-aloitteisesti päättäisikin lopettaa koko touhun!



G:pieniä kolhuja lukuunottamatta ollaan vältytty vahingoilta. Kaisaa ei pienet kolhaisut edes hetkauta. Juu, ollaan meilläkin päätä kolistettu niin peilikaapin oviin kuin ovenpieliinkin. Pari kuhmua ja jokunen mustelma on saatu aikaan, kun pää on kopsahtanut teräviin palikoihin kesken leikkien.



Viime yönä taas temppuiltiin tutin kanssa ja lopulta nostettiin neito taas kerran väliin nukkkumaan. Mä en saanut millään unta nuhanenän tuhinoita kuunnellessani ja kukuin vaikka kuinka kauan. Nyt sitten väsyttää.



Tuli mieleen tuosta neuvolasta, että onko ihan yleistä, että seuraava neuvola on vasta yksi vuotiaana? Meillä 10kk-neuvola jätetään välistä, kun ei ole mitään huolia tai muuta seurattavaa. Säästösyistä, tiemmä. Ihan kuin ei riittäisi, että neuvola lakkautetaan. Tai siis siirretään naapurilähiön terveyskeskukseeen. Plääh.



Juu, tapaaminen on sitten ENSI viikon torstaina, kun ei melkein kelleen sopinut tämä viikko. Miuqulle ajattelin ehdotella, että voitais treffata Sellossa huomenna perjantaina. Mä tuun sinne joka tapauksessa Kaisan kanssa joskus puoli kahden maissa. Miltä kuulostaa?



Itkuhälytin reagoi johonkin, ei kai se vaan ole jo Kaisa... Täytyy mennä katsomaan. MOI



kua ja Kaisa 25.3

Meilläkin helmi haroo korviaan, hypistelee korvanlehtiä ja tunkee etusormea korvakäytävään. Ja tätä on ollut nyt muutaman päivän. Mutta sitten kun olen vetänyt korvanlehdestä, ei tyttö ole siihen mitenkäänragoinut. Tämän vinkin antoi lääkäri kerran. Että, jos on tulehdusta, niin takuuvarma keino, millä sen saa testattua, on vetää lehdestä. Se sattuu sen verran, että alkaa itku. Eikä tarvi siis edes kovin kovaa vetää. Saahan sen itkun aikaan, jos kovasti kiskoo, vaikkei tulehdusta oliskaan!



Mutta siis, en tiedä, mikä niissä korvissa nyt niin kovasti kiinnostaa. Tuntuuko vaan kivalta hiveltää, vai kiinnostaako muuten vaan tietää, että mitkäs lätkät siellä pään sivuilla oikein on. Nimittäin, kun syötän tyttöä sylissä, on hänen sormensa välittömästi mun korvassa. Hiveltää ja nykii korvista ja työntää srmea korvaan. Tai nenänreikään...sehän tuntuukin tosi kivalta...Siis äitistä.



Meillä on pikku haavereita sattunut sellaista, että aika pienenä n. 3 kk lipesi ote kantokassisat ja Helmi tippu pikku matka ja komautti otsan lattiaan. Sitten viimeaikoina on kääntynyt lattialla selälleen ja komauttanut takaraivon lattiaan aikas kovaa. Sitten kun möyrii tuolla sohvapöydän alla, niin raapii päänsä tollasiin kulmarautoihin. varsinkin, jos menee tuolta kapeemmasta päästä sisään. Mutta muuten ei mitään kummempaa olekaan tapahtunut. Ei kun on, jotain joka olis voinut päättyä ikävämminkin. Oltiin bussissa ja aloin kiireessä laittaa rattaita pienemmäksi (siis , jotta ihmiset mahtuu ohi. Meillä on heittoaisa ja nostan se aina ylös, kun ollaan bussissa. Nyt sitten ihmettelin, että mikä ihme siellä jungaa vastaan, kun en saanut aisaa haluamaani asentoon ja yhtäkkiä Helmi alkoi parkua hyytävästi. Ihmettelin hetken ja sitten vasta huomasin, että tytöllä oli käsivarsi aisan ja kuomun välissä. Onneksi huomasin asian melko aikaisin ja tytöllä oli paksu toppis päällä, joka varmaan vähän loivensi, mutta varmaan käsi vääntyi tai puristui sen verran kipeästi, että itku pääsi. Olis voinut käsi katketa/murtua, jos en olis huomannut ajoissa tai olisin vaan väkisellä runtannut. Vähänkö tuli huono äiti-fiilis, kun vieressä oli vielä toinnen äiti vaunujensa kanssa...



Eipä muuta. Jatkan pakkailua. Kattokaas mammat tuota uutta tapaamisaikaa! Josko pääsisitte paikalle. Nyt tais olla vaan pari ilmoittautunutta. Siis aiheesta on oma aloitus!



lehtovi & Helmi 28.3.

Korvatulehduksen tietää viimeistään siitä, kun lapsi ei viihdy missään ja huutaa kurkku suorana, kun tämän laittaa makuuasentoon. Veetille nousi myös kuume. Meille lääkäri sanoi, että tämänikäinen (noin 7,8,9) kuinen vauva haroo korviaan vähän jokaisen vaivan takia (hampaat, väsymys, kutina).



Gallupiin:



Meillä on sattunut vaikka mitä, vaikka varovaisia ollaan oltu. Veeti putosi kerran vaunuista kaaressa, kun liian painava hoitolaukku kellautti ne kumoon. Ihan pienenä lattialastan varsi kaatui V.n päälle ja aiheutti suuren kuhmun otsaan. Sitten sairastelukierteessä olessamme Veeti putosi vaunuista lääkärissä!!! Jätin hänet vireeni vaunuihin, kun omaa korvaani tarkastettiin. En tajunnut laittaa valjaita kunnolla kiinni ja noin muutamassa sekunnissa Veeti tuli naama edellä vaunuista alas. Lääkäri tarkasti heti Veeti. Viikon oli pojalla musta silmä. Niin ja kerran Veeti veti keittiötuolin päälleen, kun sai otteen esikoisen repunnarusta. =(



No nyt kun Veeti on ruvennut nousemaan, koko ajan saa olla pää kolmantena jalkana juoksemassa pojan perässä. (tai no kaikki alkoi jo kun poika oli 6kk ja alkoi ryömiö). Veeti nousee mitä huterampien esineiden varassa pystyyn (esim. lelukori), mutta onneksi mitään isompaa muksahdusta ei ole vielä sattunut. Joskus meilläkin strereon volyyminappula on ollut kaakossa. Välillä kaivelen Veetin suusta kukkien lehtiä, multaa tai esikoisen leluja. Kylppärin likakaivonkannon Veeti käy avaamassa monta kertaa päivässä. On meillä aika vilpertti poika. Lääkäritkin ja kaikki muutkin ovat todenneet, että aika valpas ja vilkas poika on vaikka kovasti sairaanakin olessaan. Äsh, unohdin mainita, että Veetin pää on jäänyt syöttuolin ja pöydän väliin. Muutaman kerran hän on ollut niin pahassa kolossa, että olen saanut muutamaan kertaan miettiä, että miten saan pojan pois.



GALLUP: MITÄ SANOJA VAUVANNE TUNNISTAA???



Meillä Veeti tuntee ainakin sanat EI =), lamppu, isosisko ja kasvi. Lisäksi tuu tänne/ tuu syliin on tuttu. Niin ja tietysti PAHA PAIKKA.



Kun Veeti menee stereoille, jonka varmasti tietää olevan kielletty paikka, hän alkaa " huutelemaan" ja potkimaan jaloillaan. Huomaa, että pojalla itsekontrolli on alkanut kehittymään. =D Silti halu voittaa tahdon ja usein käsi vaeltelee nappuloille, jos kukaan ei ole vahtimassa.



- Ränkkä

En kyllä ole ollenkaan varma, ymmärtääkö Helmi vielä sen kummemmin sanoja. Kun sanon syöttäessä Suu auki, aukea suu melkein aina. Omaa nimeän hän ei varmaankaan varsinaisesti tunnista. Ei ainakaan ekasta kerrasta käännä päätään. Luulen että reagoi lähinnä äänen sävyyn. No kai nyt, kun äiti vähän ajan päästä jo lähinnä kiljuu: " Helmi, Helmi!" , jotta saisi tytön huomion kiinnitetyksi. En siis ainakaan ole vielä huomannut, että hän sen kummemmin tunnistaisi mitään tiettyjä sanoja. Jatkuavsti hänelle yritän opettaa esim. suu, nenä, korva ym., mutta toistaiseksi ei ole tulosta tullut.

Melkein 9kuukautta siihen meni mutta; viime yönä tyttö nukkuin klo 21-6 päästämättä inahdustakaan!! Kuuden maissa vähän selkään silittelyä ja unet jatkui kahdeksaan!!!



UPEETA MAHTAVAA! (älkää nyt loukkaantuko, pakko hehkuttaa)

Noin tyylikkäästi riimitellen tähän päivään :) Käytiin tosiaan äsken toppikset päällä pihalla, kun tarkoitus oli lähteä pikkupäiväunien ajaksi kävelylle, mutta siellähän satoi ihan kunnolla. Kas, kun ei tullut vilkaistua ikkunasta pihalle... Nyt nukutaan siis sisällä, ja äiti kuluttaa aikaansa koneella kun esikko on tänään hoidossa.



On täällä kyllä monenmoista sairaskertomusta maalistenkin keskuudessa, huh huh. Ränkän porukka taitaa kyllä vetää pohjat ihan sairauksien " mahtavan" kirjon vuoksi. Sitä räkää on meilläkin riittänyt, ja itse tunnen olevani kävelevä räkärätti. Aina ei hoksaa vilkaista peiliin kun johonkin lähtee, ja sitten esim. kylässä huomaa, että paidan etumus onkin niistetty ihan täyteen ja täten täplitetty kuivunein räkäkoristein. Meillä ainakin tyty hinkaa naamaansa ja pyyhkii nenänsä jatkuvasti mun paitaan, kiva kiva :) hmmm, hauska sana toi räkä, jotenkij niin kuvaava :)



G1: Meillä on säästytty myös isoilta haavereilta. Kerran kaatui tuoli päälle, mutta siitä selvittiin pienellä itkaisulla. Lähinnä tapaukset ovat olleet sellaisia, että itku in tullut enemmän säikähdyksestä kuin kivusta (olettaisin). Tähän tietty vaikuttaa se, että meillä ei vielä kaahita.



G2:Sanoista tunnistaa varmasti ainoastaan oman nimensä. Ei-sana ehkä. Tai siis kiellosta tulee se leveä hymy. Tutista en ole ihan varma, välillä tuntuu tunnistavan. Kuten myös isoveli ja äiti epävarmoja.



Me saimme viime viikonlopun aikana vähemmän toivottuja, mutta jo odotettuja vieraita - hiiriä, yöks! Keittiön kaappeihin viriteltiin ansoja jo kuukausi sitten joka syksyiseen tapaan, mutta mitään merkkejä ei ole näkynyt. Sitten viime pe huomasin papanoita pesuhuoneen (!?) lattialla ja tarkempi tarkastelu osoitti, että olihan se vaellellut muuallakin. No, loukku suihkun lattialle ja saalista tuli heti yöllä. Seuraavana yönä ei saalista tullut, mutta sunnuntain olimme poissa ja illalla paskaa ympäriinsä - suohkun loukkaan syötti hävinnyt, eikä loukku ollut edes lauennut. Arvatkaa skitsahdinko, ja ukko sai kuulla kunniansa, sehän oli TIETYSTI sen vika kun oli niin huonosti virittänyt ansan :)! Taas siivoamaan, ja sitten yöllä tuli oikea jättiläinen, edelleen sieltä pesuhuoneesta, ja tähänpä loppuu tämä erittäin yksityiskohtainen ja mielenkiintoinen sepustus hiirijahdista :) Kiitos kaikille lukijoille, hiiriä (eikä niiden jätöksiä) ei ole enää näkynyt :)



Onkos kellään muulla hiiriongelmaa? Mua kyllä niin ällöttää, kun just tässä vaiheessa tyttö nuolee kaikki lattiat yms... Ties vaikka minkä myyräkuumeen vielä saa.



No nyt tuli kyllä tosi pitkä juttu... Menen pois ja jätän muillekin tilaa...



-f&m&m-

Oon taas pari päivää ollut nettipimennossa, kun on ollut niin pirun kiire. Lupasin tehdä töihin yhden projektin, se vie tän ja ens viikon. Eilen sitten yksi projektin osallisista rupesi skitsoilemaan ja meinasi vetää puihin koko jutun, mistä minä sitten ihan totaalisesti romahdin. Itkeskelin täällä itsekseni ja mietin, että kiva, jos tähän jo uhratut tunnit on nyt menneet hukkaan (oon nimittäin tehnyt aika ympäripyöreitä päiviä viime viikon lopusta alkaen)... No, onneksi tilanne tänä aamuna ratkesi onnellisesti ja työnteko jatkuu.



Käytiin tiistaina 8 kk -neuvolassa. kaikki oli hyvin, mitat laitan neuvolapinoon. Meilläkin seuraava neuvola on vasta vuoden ikäisenä, hirvittää näin pitkä väli. Mutta Vantaalla tietysti tästä(kin) säästetään...



Galluppeja oli parikin:



Meillä on kanssa sattunut ja tapahtunut, eli kaikenlaisia kolhuja tulee jatkuvasti. Onpa Saana kaksi kertaa pudonnut sängystäkin, toisen kerran onneksi pehmeän kokolattiamaton päälle (olin ihan vieressä), toisen kerran sitten omasta sängystään tyynyjen päälle lattialle. Ja minä kyllä aina välillä kantaessani Saanaa sylissä kolhaisen hänen päätään oviin yms. Mulle on jotenkin muutenkin jäänyt päälle raskaudenaikainen kömpelyys, joten kaadan kaikki lasit, rikon astiat, sotken paikat jne. Masentaa jo tuo kömpelyys, en tiedä, menisikö sitten ohi, jos joskus saisi nukkua kunnon yöunia... (nimim. viime yönä taas 6 kertaa herännyt...)



Ja SANAT: Meillä Saana tunnistaa perheenjäsenten nimet, lisäksi epäilen, että tunnistaisi sanat " ruoka" ja " maito" , sen verran leveä hymy leviää naamalle, kun ne sanoo. Ja EI-sanan tietää myös, tosin se aiheuttaa yleensä sen, että kiellettyyn kohteeseen mennään entistä vauhdikkaammin ja kikatetaan päälle...



Ja Femamalle osanotto hiiristä... Meillä edellisessä talossa (Sipoossa ihan maalla) hiiriä oli joka talvi ja inhosin niitä syvästi! Se oli osasyy siihen, että halusin sieltä pois. Täällä nykyisessä asuinpaikassa on vesi- ja maamyyriä, jotka ovat syöneet kyllä kaikki kukkasipulini, mutta eivät onneksi ainakaan vielä ole tulleet sisälle. Ja toivon todella hartaasti, etteivät tulekaan! Mulle on jäänyt Sipoon-ajoilta sellainen kammo hiiriä yms. kohtaan, että jokaista rapsahdusta täälläkin välillä luulen hiirien rapisteluksi...



Ja Ränkälle: kiva, että teillä voidaan jo paremmin! Ja TuuliEmilialle: onnittelut ihanasta yöstä! Kumpa meilläkin...



Tiedättekö, mulla taitaa alkaa kohta menkat... Sen verran tuttua juilimista tuolla alavatsassa. Olen vähän vähentänyt imettämistä (paitsi yöllä...), eli yrittänyt välillä antaa korvikettakin, siinä toivossa, että neiti saisi enemmän maitoa ja jättäisi yösyönnit pois (tuloksetta, toistaiseksi), joten voi olla, että hormonitoiminta alkaisi pikku hiljaa kunnolla käynnistyä. Ei kyllä yhtään houkuttele punainen virta...



Semmottis.



Terhi&nukkuva Saana, tänään 8 kk

Meillä S on tänään oikeastaan ensimmäisillä kunnon päikkäreillä. Aamulla oltiin menossa perhekahvilaan ja S nukahti matkalla vaunuihin normaalisti, mutta heti kun päästiin pk:n pihaan niin heräsi, eikä suostunut nukkumaan kaikista yrityksistä huolimatta. Sitten lähdimme suoraan Itikseen ostoksille ja poika nukkui vaunuissa kokonaista 20 min, kunnes heräsi, eikä enää nukkunut. Kotona oli niin väsynyt, että vaan itki, mutta sain tissillä pojan tainnutettua ja nukahti parveke vaunuihin ja on nukkunut varmaan n. tunnin jo.



KORVATULEHDUKSESTA: Mulle on lääkäri kertonut, että osa korvatulehduksista paranee ihan itsestään ilman antibioottikuuria, joten jos lapsi ei itke särkyä ja tulehdus jää huomaamatta, niin se ei ole vakavaa. Meillä myös harotaan korvia päivittäin ja tätä on ollut jo monta kuukautta.



TAPATURMISTA: Meillä oli eilen kaksi hoitolasta hetken n. 4 v ja 2 v. Olin vaihtamassa 2 v:n vaippaa ja 4 v istui olohuoneen pöydällä katsomassa videota ja S oli masullaan lattialla. Yhtäkkiä tämä 4 v tulee kertomaan, että putosi pöydältä vahingossa ja S huusi kauheasti. Yritin kysellä, että putosiko poika S:n päälle tai osuiko hänen jalka tai käsi vauvaan pudotessa, mutta en saanut tähän kunnollista vastausta. En siis vieläkään tiedä oliko poika pudonnut S:n päälle. S kuitenkin rauhoittui pian, kun pääsi syliin eikä ole aristellut selkäänsä tai mitään muutakaan. Muuten on ollut jotain pieniä kolhuja pojalla.



SANOJA: Meillä poika tunnistaa oman nimensä, lamppu, pelle, isi ja äiti on mielestäni sanoja, jotka tunnistetaan.



Mutta eipä muuta tällä kertaa, heippa kaikille

vuokko

Kohta lähen virittämään ulos jouluvaloja,mutta nyt hetki koneella.



Galluppeja oli..mitä nyt viikolla on ollut, niihin en osaa vastata kun en ole lukenut pinoja..



SANAT:ainakin oman nimensä tunnistaa,sekä äiti,isi ja koirat,tarkemmin kyllä niitä nimitetään pojat.Lauluja tunnistaa ja loruja.Kyllä varmaan mummonkin voi laskea että tietää kenestä puhutaan.



TAPATURMAT: niitä ei ole käynyt,jos ei nyt tavallisia nenilleen menemisiä lasketa.Katotaan kohta tapahtuu jotain,kun kirjoitin että tapaturmilta ollaan säästytty. ;)



FEMAMA kirjoitti hiiristä.Niitä täällä maalla kyllä on.Onneksi ei sisällä,mutta tuossa kuistilla missä Mimmi nukkuu päikkärit, niin yöllä näkyy joskus olevan.Pitäs loukkuja virittää..Isälläni kyllä niitä vilisee ihan joka huoneessa..*puistattaa*



TUULIEMILIALLE onnittelut hyvästä yöstä!!



RÄNKÄSTÄ oli kiva kuulla kuulumisia!!! Ihanaa etytä teillä voidaan paremmin!!!



Omaa napaa sen verran,etten ole enään oksentanut.Olo välillä huono,mutta siedettävä. Kuoleman kielissä sitä oltiin,mutta onneksi se enää muisto vain.Niin kummasti sitä " unohtaa" kun voi paremmin.Toivon todella,että paluuta siihen ei ole!! Sen verran kamalaa oli!!!!



Mimmi on nyt viime aikoina haettu viereen joka yö!! Jopas likka nukkuu hyvin isin ja äitin välissä. Kunhan tästä tokenen,niin moinen herkku loppuu ja omassa sängyssä saa nukkua!!!



HAMMASkeijukin on käynnyt ja kummatkin ylänököt on tullut.Nyt vielä ne yläetuhampaatkin niin ehkä yöt rauhoittuu!!!



Sellasta.Nyt virittelemään valoja.Mies tuossa äsken hieman siivoili niin saahaan kynttelikkö pöydälle!!



Tuulia,Mimmi ja sykerö rv 9+5

Kävin lukemassa vielä pinon, kiitsa korvatulehdustiedoista! Ehkä meillä ei ole ollu korvatulehdusta, kunhan vaan taas sain päähäni sitäkin miettiä. Kaikenlaista sitä tosiaan ehtii hautoa mielessään näin äippälomalaisena.



IMETYKSESTÄ JA MENKOISTA ainakin TEL ja KUA puhuivat.

Meilläkään neiti ei päivällä enää oikein tissiä malta syödä. Itkuhan siinä pääsee (siis Maijalta, ei multa), jos erehdyn tarjoilemaan mölkvistiä väärään aikaan. Eli neiti syö päivällä enintään 2 kertaa kunnolla, lisäksi illalla nukkumaan mennessä sekä yöllä n. 3-4 kertaa (äidin iloksi).



Neuvolassa neuvoivat vähentämään noita yösyöttöjä, josko neiti sitten suostuisi päivällä juomaan maitoa enemmän. Mutta TEL olit kokeillut hommaa käänteisesti, eli tarjonnut päivällä maitoa, jos yösyönnit siitä vähenisi. Mäkin olen YRITTÄNYT tarjota päivällä sekä rintaa että korviketta 2 eri nokkamukista ja 2 eri tuttipullosta, mutta heikoin tuloksin. Nokkamukilla ois vaan kiva leikkiä ja tuttipullon tutti kyllä on suussa, mutta putelista ei katoa millin milliä. Eli en oikein uskalla yösyöttöjäkään vähentää radikaalisti, jos mä en saa muuten nestettä ujutettua tohon leidiin.



Mäkin eilen aamulla vessassa käydessäni epäilin, oisko jotain punertavaa paperissa, mutta eipä näyttäny vielä alkaneen menkat. Nääs kun päivällä voi tulla yli 4 h väli imetykseen. Mutta mulle tuli jotenkin hyvä fiilis niistä menkoista, että taas palaan naiseksi ja loppuu tää Muumi-Mamma-fiilis. Mutta eipä ne siis alkanutkaan, joten jatkan elämääni muumina.



Mjaha, joku siellä huutelee mammaa herättyään...

Moi taas!



Koivupuun innoittamana tuli mieleen jatkaa vielä imetyksestä, varsinkin yö-sellaisesta. Meillä kun siis on ongelmana se, että neiti söisi yöllä vaikka koko ajan. Syy on todennäköisesti lähinnä tavassa, eli on oppinut nukahtamaan tissi suussa ja kaipaa läheisyyttä (nyt olen muutaman kerran saanut nukahtamaan viereen ilman tissiä - koetan siis tosiaan kaikkia keinoja yöimetyksen vähentämiseksi...). No, ajattelin sitten niin, että kun meilläkin tuo imetys päivällä on vähän mitä on, kun ei neiti malta imeä, niin jospa koetan antaa pullosta Tuttelia sitten " täytteeksi" kerran-pari, niin tulisi maitomäärä täyteen. Että jospa neidin ei sitten tekisi niin mieli tissiä yöllä. Mutta kissan viikset, ei se mitään ole auttanut... Tosin nyt on vasta pari päivää mennyt tuolla systeemillä, eli ehkä en vielä luovuta. Meillä vaan on se ongelma, että jos koetan olla antamatta yöllä tissiä, Saana nostaa niin hirveän metelin, että siinä heräävät kaikki kilometrin säteellä... Ja kun miehen on noustava aamulla töihin ja esikoisenkin olisi kiva antaa nukkua, olen toistaiseksi vaan sitten luovuttanut ja antanut tissin suuhun. Mutta eihän tätä voi jatkaa ikuisesti. Niinpä tämänhetkinen suunnitelma on, että joulun aikaan, kun mieskin on lomalla, otamme lempeän unikoulun (tai saa nähdä, kuinka " lempeä" se meillä on, neiti varmaan huutaa kuin syötävä kuitenkin) käyttöön, eli isäntä saa sitten taputella neidin uneen, ettei maidolta haiseva äiti ole ihan vieressä... Mutta en tiedä, miten jaksan vielä kuukauden, jos nää yöt jatkuu tällaisina. Nytkin on aika zombie-olo...



No joo, tulipa taas tilitys... Päiväthän meillä menee kyllä superkivasti, Saana nukkuu nykyään aamupäivällä n. 2-3 h, iltapäivälläkin sitten 1-2 h (ap:n unista riippuen), ja on hirveän hyväntuulinen jne. Mutta kun sais vaan nuo yöt johonkin kuosiin, olisi ihanaa... Välillähän tässä menikin jo paremmin, eli herättiin vaan 1-2 kertaa yössä, mutta sitä kesti valitettavasti vain vajaa pari viikkoa... Ja nyt taas siis heräillään koko ajan...



No niin. Nyt lopetan.



Terhi&Saana

Kovasti ollaan oltu menossa koko päivä, käytiin kaupassa Tiksissä, Malmilla ja siihen päälle vielä vauvajumppa päälle.



Mukavaa kuulla, että Ränkkälän sairaudet on voitettu.



Jonkun yöheräilyt ovat siirtyneet tosissaan tänne, likka karjuu muutaman kerran yössä. Ei siis mitään pientä yninää, vaan kunnon kailotusta. Yritin antaa vesipulloa, mutta siitä tyttö suuttui tosissaan.

Täälläkin on huomattavissa se, että päivällä ei tissi maistu, mutta yöllä sitä kyllä olisi kiva lutkuttaa. Olen tähän asti antanut tissiä ruuan päälle, en millään jaksaisi ruveta pulaamaan nyt syödään, tunnin päästä tissiä, tunnin päästä syödään, tunnin päästä tissiä...



Tapaturmia ei ole täällä sattunut. Likka peruuttaa ja kääntyilee niin hiljaista vauhtia vielä.



Ei:n tyttö tunnistaa, omasta nimestä en ole ihan varma.



Siis kuukauden päästä on jouluaatto! Joululahjat kummilapsille on ostettuna, eilen leivoin pipareita ja otin joulukalenterin esiin. Unohdin vaan tänään kaupassa ostaa siihen täytettä, kun ei kauppalistassa lukenut. Yleensä olen laittanut joulukoristeet esille pikkujouluksi, mutta taitaa tänä vuonna venähtää, odottelen, että ukko tulee reissusta kotiin ja menee kaivelemaan häkkikomeroa. Tähän asti olen askarrellut kortit itse, mutta tänä vuonna taidetaan oikaista valokuvien kautta.



Olisipas hauska päästä katsomaan, miten Maalisnaperot ovat kasvaneet. Toivottavasti ehditään ainakin piipahtaa ennen jumppaa.



Korvapuustit

Ja pian on mentävä nukkumaan. Jotta jaksaa. Enkä tarkoita nyt lapsosia, leikkejä tai ruuanlaittoa vaan huomista iltaa - meitsi on lähdössä viettämään iltaa kamujen kanssa. Tarkoitus on myös juoda pari lasia punkkua, joten mies sitten saa lauantaiaamuna hoitaa pesueen.



Topi nukkui viime yönä kivasti. Aamuyöstä piti ottaa viereen ja annoin kipulääkettä. Tänään nukkunut hyvin, varmaan univelkojaan. Mutta kaipuu jäi kainaloon ja äidin viekkuun, nukuttaminen on hieman työläämpää kuin ennen.. eli hyvin samanmoiselta kuulostaa Tuulia Mimmin ja Topin unihommat, ikätoverit taitaa olla sellaisia ;)



Muttamutta... pienen masu on löysällä ja taitaa hieman vääntää vatsaa ennen kakkia. Nimittäin vaippaa on tänään saanut vaihtaa urakalla ja pieni itku on usein edeltänyt tätä toimenpidettä. Maitohappobakteereista huolimatta antibiootit ovat aika rankkaa kamaa.



Sanoja ymmärtää: Ei ja oman nimensä (ainakin jos esikon kanssa rallatamme TopiTopiTopiTopi-rallatusta, kukapa ei kääntyisi siihen meluun :))



Tapaturmista: ei isompaa, veljensä kanssa törmäilevät välillä ja päähän kasvaa sarvi.. tänäänkin. Ja muutamat muksahtelut kun nousee ja sitten ote lipeää. Suunsa on pari kertaa paukauttanut kunnolla lattiaan, verta tullut ja ikenetkin mustuneet.



Nyt vielä esikolle laulamaan unilauluja. Kiva että Ränkkä perheesi voi hyvin. TuuliEmilialle onnittelut kauniista unista - perässä tullaan (toivottavasti).



Jouluun kuukausi ja töiden alkuun enää kaksi viikkoa, huh.



Pippandii

Olen melkein joka päivä lueskellut maaliskuisten kuulumisia mutta tuntuu ettei aina ole itsellä mitään kirjoitettavaa. No, nyt jotain. Käytiin 8kk-neuvolalääkärillä viime viikolla ja kaikki oli hyvin! Ellillä on vasta yksi hammas, ihan alkutekijöissään sekin kun puhkesi vajaa viikko sitten. Tyttö osaa kyllä jo kontata vinhaa vauhtia, nousta seisomaan ja kävellä tukea pitkin kolmesta viiteen askelta. Istuu ja nousee istumaan itse. Piilostakin osataan leikkiä: kurkistellaan ove/verho/sängyn reunan takaa ja toisen pitää sanoa " kukkuu" jolloin Elliltä pääsee nauru :) E tunnistaa myös sanoja: Elli, kissa (tämä tosin myös koskee koiraa) ja tissi. Tissin kohdalla hän itse alkaa kitistä " mämmämmämmäm" ikäänkuin tarkoittaisi sillä tätä tiettyä. Tuo kitinä on aina tissin halua, yölläkin herään siihen :) Meillä on alkaneet soseet tehdä vähän paremmin kauppaansa ja niitä syödään kolme-neljä kertaa päivässä. Tissiä menee 6-8krt/vrk. Yöllä Elli syö enää kerran.



Semmoisia meillä.



Tiikeri ja Elli (19.3)

Ilmoittaudun minäkin välillä tänne pinoon, etten ihan unhoitu... Arki on nyt pyörinyt muuton ja pakkamisen sekä remontin ympärillä, etten ole ehtiny koko viikkoon konetta aukaisemaan. HUH!



Mutta, meillä elo tasaista. Tuukalle taitaa pukata seuraavia hampaita. Raukka on taas nuhainen ja kärttynen, aivan kuin silloin ku ekat hampit tulivat. Poika syö hyvin ja leikkii iloisesti. Meillä tosiaan tapahtuu tapaturmia harva se päivä. Tuukka on innokas nousemaan seisomaan tukea vasten ja kaatumisia tapahtuu monta kertaa päivässä. Tästä tulee itku joka kerta, mutta ei kauaa jatku ja uutta leikkiä aloittamaan.



Todellinen nettipimento alkaa huomisesta, kun vanhan asunnon nettiliittymä katkaistaan ja uuden asunnon nettiliittymä alkaa toimia muutaman viikon kuluttua. Tuun sitten kertoilemaan muuttokuulumiset.



Mukavaa marraskuun loppua kaikille maaliksille! Ja hauskoja pikkujouluja =) niitä viettäville!



Noopu ja Tuukka (18.3)