21-vuotiaana äidiksi, olisitko sinä ollut valmis?

Äidiksikin kasvetaan



Mutta onneksi 21 vuotiaana en silloisen luuseri poikaystävän kanssa saanut lasta

Tuossa vaiheessa olin valmistunut koulusta ja muutettiin miehen kanssa Lontooseen. Lapset tehtiin vasta 10v myöhemmin kun oli kierrelty ja tehty ja nähty paljon.

siinä iässä kahden lapsen äiti ja hyvin olen velvollisuuteni hoitanut. ei ole ollut koskaan tarvetta "nähdä maailmaa" tai örveltää humalassa. Kotielämä se on parasta.

siinä iässä kahden lapsen äiti ja hyvin olen velvollisuuteni hoitanut. ei ole ollut koskaan tarvetta "nähdä maailmaa" tai örveltää humalassa. Kotielämä se on parasta.

ollut valmis äidiksi mutta en valmis vaimoksi tms. vakisuhteeseen. Äidiksi tuleminenkin olisi ollut ikävää, koska olin opiskelemassa ja valmistuin 26-vuotiaana. Lapsi olisi kuitenkin otettu ilolla vastaan, jos olisi tullut vahinko.

Minulla oli silloin vaikeuksia sitoutua mihinkään ihmissuhteeseen, olin liian itsekäs. Lapsen tarvitsevuus olisi ollut todennäköisesti minulle tosi ahdistavaa. Toisaalta kestin tuolloin tosi huonosti elämään kuuluvaa epävarmuutta, ja olisin varmaan kokenut tosi rankkana lapsen sairastelut tms.



Se, että olisinko rakastanut lastani, on sitten eri juttu, koska varmasti olisin. Tunsin nuorena kaiken voimakkaammin kuin vanhempana, ja luulen että olisin nuorena kokenut myös ne hyvät asiat voimakkaammin.

sain 21-vuotiaana ja toisen syntyessä olin 23-vuotias.Ja siltä on tuntunut että lapset on saatu juuri siinä minulle sopivassa iässä :)

olin valmis. Mulla oli kaksi jo silloin, nyt kolme ja neljättä yritetään. Eikä olla minkään sortin uskovaisia.

ennen kuin tulee äidiksi. Minusta on jo lähtökohtaisesti naurettavaa sanoa olleensa valmis jossain tietyssä iässä.

Äitiyttä kun ei voi kuvitella ennen kuin on äiti.



Sain esikoisen 18-, seuraavan 20-, kolmannen 27-, ja nyt neljännen 34-vuotiaana. Joka kerralla äitiys on ollut erilaista, ja varmasti esikoisellani oli täysin erilainen äiti kuin kuopuksella nyt on.

Mutta olenko ollut jotenkin valmiimpi tai parempi? En osaa sanoa. Ehkä nyt on henkistä kypsyyttä enemmän, mutta toisaalta sitä häviää sitten innokkuudessa ja jaksamisessa...

kuvitellut olevani valmis. Mutta nyt vanhempana ymmärrän elämänkokemuksen tärkeyden ja olen varmasti parempi äiti nyt.

Mutta ei siitä vissiin olis mitään tullut sen miehen kanssa. Tai siis olisin voinut olla valmis, mutta yksin olisin sen lapsen saanut hoitaa.

Ei ollut edes vakituista poikaystävää, ja opiskelukin oli vasta aloitettu.

Sain lapseni 19-vuotiaana, enkä ollut tuolloin "valmis" äidiksi, mutta mielestäni kukaan ei ole valmis äidiksi, koska äidiksi kasvetaan.

omalta kohdaltani, mutta parisuhde oli siinä vaiheessa niin tuore, etten ole varma olisiko se vielä kestänyt stressaavaa pikkulapsiaikaa.. esikoinen syntyi 3v myöhemmin ja se oli jo ihan hyvä sauma.

ja luulin silloin, että olin valmis äidiksi. Hoidin lapsen tosi hyvin ja rakastin enemmän kuin mitään. Mutta kun 24 -vuotiaana sain toisen lapseni ja 26 -vuotiaana kolmannen lapseni niin heitä hoitaessani koin olevani paljon valmiimpi ja kypsempi äitinä, kun olin ollut esikoisen kanssa. Tietenkin se voi vaan johtua siitä, että oli jo kokemusta lapsenhoidosta tai sitten se oli vaan iän mukanaan tuomaa kypsyyttä, kukapa sen tietää. Ihania lapsia jokainen, mitään en kadu, ihan riittämiin olen elänyt ja kokenut myös sen jälkeen kun lapset sain, ei elämäni siihen päättynyt.

todellakaan. Kun en ole vielä näin 27-vuotiaanakaan valmis.

Kai muuten. Hankalaa sanoa kymmenen vuotta myöhemmin :)