21-vuotiaana äidiksi, olisitko sinä ollut valmis?

mä olin jo 20 vuotiaana äiti,ja 23 toisen lapsen. eli olin valmis.

Olin aivan liian vaativa itselleni, juuri sen vuoksi, että olin nuori. 19-vuotiaana sain lapseni.



Onneksi lapsi nyt kuitekin on 14-vuotias ja fiksu reilu poika. Josta ympäristökin kovasti pitää.

Vaikka klisee onkin, olin 19 ensimmäisen kerran kun tulin äidiksi ja 20 toisena kertana eikä minulla mitään ongelmia ole ollut. Vastuu ja sitoutuminen tulee luonnostaan, niinkuin varmaan suurimmalle osalle naisista jotka tulevat äidiksi. Kaikella on jokin tarkoitus, ja vaikka olen luopunut paljosta, olen saanut todella paljon arvokkaampa lapsiltani. En missään nimessä kadu mitään vaikka välillä raskasta ollutkin opintojen ynnä muitten asioiden kanssa.

En todellakaan olisi ollut valmis ja vielä vähemmän sitä olisin halunnut.

olisin tullut aikaisemminkin ,mutta sain keskenmenon ja sitten meni vuosi ennen kuin uusi raskaus alkoi. 24vuotiaana sain toisen lapsen ja enempää meille ei lapsia ole suotu :(.

Nyt olen 30v. ja olen pph :) Koska tykkäsin kotiäitinä olemisesta niin paljon. Olisin/olisimme halunnut suuren perheen itse,mutta on nuo lainalapsetkin ihania.

Olin valmis. Olisin ollut 2 vuotta aikaisemminkin mutta opiskelin silloin vielä ja tahdoin työpaikan ensin ja taloutta paremmaksi. Mutta oltaisiin tultu muutenkin toimeen.



Nyt 10 vuotta myöhemmin opiskelen jälleen.

Menin kyllä sen ikäisenä naimisiin, mutta lapsenteosta kieltäydyin. Vasta 29v:na koen olevani valmis ottamaan vastuun lapsesta. Lopulta olin 33v kun sain ensimmäisen elävän lapsen. Sen jälkeen sain vielä kaksi.

lapsen aika oli vasta 28 vuotiaana.

*ensi kerran äidiksi 30-vuotiaana tullut*

Siinä ne lapset sitten onkin. Enempää ei ole tullut tehtyä.



Ihan onnellisilta nuo lapset vaikuttaa.

Mutta uskon että olisin kasvanut ihan hyväksi äidiksi jos raskaaksi olisin tullut ja päättänyt lapsen pitää. Ja varmaan olisin pitänytkin.

ja sain lapseni 2 viikkoa sitten. Kyllä, olin valmis :D

Lapseni syntyi 3 viikkoa ennen 21-vuotispäivääni.

valmis olisin ollut vasta 25+ iässä.Eli en ollut.

olin ihan kakara henkisesti vielä silloin ja ainut asia joka huolestutti oli päätösvaikeus mihin baariin seuraavaksi bilettämään. 27v sain lapseni eikä mitenkään suunnitellusti, mut järkeä oli tullut päähäni jo sen verran että tajusin tärkeysjärjestyksen muuttuvan.

1v ja 4v lapset, eli oli valmis :)

oliN, ennenkuin joku ehtii moisesta kirj.virheestä huomauttaa ;)

En olekaan enää niin varma. Mietin nykyään liikaa ja koko ajan on epävarma olo. Ei taida oikeaa hetkeä tulla koskaan.

Olin 21. Lapsen kanssa menee täydellisesti ja olen muuten erittäin hyvä äiti, mutta salaa kaipaan nuoruuden vapautta, enkä viihdy parisuhteessani. Tuntuu että jäi asioita kokematta. En silti kadu, lapsi on ihanin asia maailmassa.

Olen ollut aina vastuuntuntoinen, joten olisin varmaan tehnyt parhaani äitinä.



Nyt ajattelen, että olen parempi äiti, kun onneksi sain lapseni vasta paljon myöhemmin. Ehdin ottaa muutaman tällin elämältä, ja ymmärtää, että en ole täydellinen. Ehdin oikeasti pohtia, mitä haluan, pohtia vapaaehtoista lapsettomuutta ja kohdata todellisen lapsettomuuden ongelmat.



Ehkä jonkun mielestä äitiys ei ole sidoksissa ihmisen henkiseen kypsyyteen, mutta minulla olisi varmaan ollut synkkä ja raskas elämä edessä, jos olisin 21 vuotiaana, silloiseen elämääni tehnyt lapen, jota mies halusi.