Auttakaa! Ystävyyssuhde menossa karille, en voi itselleni mitään
Ystäväni on työkyvyttömyyseläkkeellä. Psyykkisten syiden takia. Hän on kuitenkin hyvässä kunnossa. Tapaamme usein, joten kyllä hän minusta vaikuttaa tosi pirteeltä ja elinvoimaiselta.
Hänellä on useita kivoja harrastuksia, hän tekee pari, kolme kertaa vuodessa ulkomaanmatkan. Kesä menee rattoisasti ystävien kanssa rannalla. Jos nukuttaa, voi ottaa nokoset ja sitten katsoa telkkaria tai tavata ystäviä, tehdä heille herkullisia aterioita, tai saaressakin voi paistaa makkaraa.... tässä muutamia esimerkkejä. Hänellä on asiat niin hyvin! Äiti käy siivoamassa, isä nikkaroimassa ja tekemässä remontit, ystävät tukevat, aina on seuraa ja hauskaa tekemistä, joista sitten kertoo minulle.
Itse teen raskasta työtä ja olen huomannut, miten kateus ja katkeruus alkaa myrkyttää mieleni. Mitä tämä tällainen 'sairastaminen' on, että voi elää ja olla kuin lomalainen vuodesta toiseen, meidän palkkatyöläisten rahoilla. En jaksaisi enää tavata tätä sirkuttajaa :(
Mutta sääli, koska olimme niin hyvät ystävät.
Enkö mitenkään pääsisi tästä katkeruudentunteestani?
Kommentit (23)
myös monet liikuntavammaiset *todella* haluaisivat päästä töihin, edes osa-aikaisiin, mutta heidän on nykyään hyvin vaikea saada edes toimistotyötä tms. istuen tehtävää työtä, vaikka ongelma olisi jaloissa.
Työkyvyttömyyseläke on tosi pieni. Jos nyt vapauden menettääkin töissä käydessä, niin saahan siitä sentään rahallisen korvauksen. Joku joka ei koskaan pääse työelämään sairauden vuoksi on aika pahasti vaarassa pysyä köyhänä koko ikänsä.
Vastikeperusteisuus on erinomainen idea, myös se, että tukien saajien kriteereitä tarkistettaisiin. Tässäkin ketjussa näkee niin etovia muiden rahoilla "sairastajia" että pahaa tekee.