Miehestäni on tullut Ranska-fani, meneekö liian pitkälle?

Mieheni aloitti aikuisiällä uuden harrastuksen, ranskan yksityistunnit. Nyt on hän on Ranska-fani eli hienommin sanottuna franco-fiili. Hän hyräilee kotona ranskalaisia rakkausiskelmiä, haluaa matkustaa Pariisiin, muuttuu rauhattomaksi ja hajamieliseksi ennen ranskan yksityistunteja.

Yksityistunteja antava kaksikymppinen nainen vaikuttaa oudolta. Tunnit pidettiin ensin kahvilassa, mutta nyt sain sattumalta kuulla niiden siirtyneen naisen kotiin. Mieheni on jopa tavannut naisen lapset ja leikkinyt heidän kanssaan puistossa, koska lapset osaavat ranskaa, koti on kielikylpykoti. Tavallaan ymmärrän tämän, koska meillä (olemme nelikymppisiä) ei ole lapsia. Naisen oma miesystävä on kuulemma joku ulkomaalainen varakas liikemies, joka maksaa naisen asumisen.

Mieheni saa naiselta kotitehtäviä tekstiviestitse, joihin hän joutuu vastaamaan samantien, myöhäänkin illalla. Tämä selvisi minulle pari viikkoa sitten kun katsoimme telkkaria. Tavallaan arvostan paneutumista ja nainen ei kai tee muuta työtä kuin opettaa ranskaa yksityisesti miehille, mutta aika outoa vai mitä?

Mies ei enää jaksa katsoa esim. Biisikärpästä ja visailuohjelmia kanssani, vaan lukee naisen suosittelemia taideromaaneja ja kuuntelee esim. Charlotta Gainsburgia (?) ja April Marchia (?) ja laulaa mukana. Kaupunkimaasturimme levykokoelma on ranskalaistunut hurjasti. Lisäksi joudun katsomaan hänen kanssaan ranskalaisia tylsiä ihmissuhde-elokuvia.

Ranska tosiaan hiipii suhteseemme! Kerran mieheni huusi korvaani seksin aikana jotain tyyliin "mon petit bloond" (tai jotain), vaikka en ole pieni blondi (mitä se kai tarkoittaa). Mies selitti että se on joku esimerkkilause ja että ranskan kieli kiihottaa häntä.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

On hyvä näyttelijä ja laulaja.

tuntuu pahalta sun puolesta

Mieheni aloitti aikuisiällä uuden harrastuksen, ranskan yksityistunnit. Nyt on hän on Ranska-fani eli hienommin sanottuna franco-fiili. Hän hyräilee kotona ranskalaisia rakkausiskelmiä, haluaa matkustaa Pariisiin, muuttuu rauhattomaksi ja hajamieliseksi ennen ranskan yksityistunteja.

Yksityistunteja antava kaksikymppinen nainen vaikuttaa oudolta. Tunnit pidettiin ensin kahvilassa, mutta nyt sain sattumalta kuulla niiden siirtyneen naisen kotiin. Mieheni on jopa tavannut naisen lapset ja leikkinyt heidän kanssaan puistossa, koska lapset osaavat ranskaa, koti on kielikylpykoti. Tavallaan ymmärrän tämän, koska meillä (olemme nelikymppisiä) ei ole lapsia. Naisen oma miesystävä on kuulemma joku ulkomaalainen varakas liikemies, joka maksaa naisen asumisen.

Mieheni saa naiselta kotitehtäviä tekstiviestitse, joihin hän joutuu vastaamaan samantien, myöhäänkin illalla. Tämä selvisi minulle pari viikkoa sitten kun katsoimme telkkaria. Tavallaan arvostan paneutumista ja nainen ei kai tee muuta työtä kuin opettaa ranskaa yksityisesti miehille, mutta aika outoa vai mitä?

Mies ei enää jaksa katsoa esim. Biisikärpästä ja visailuohjelmia kanssani, vaan lukee naisen suosittelemia taideromaaneja ja kuuntelee esim. Charlotta Gainsburgia (?) ja April Marchia (?) ja laulaa mukana. Kaupunkimaasturimme levykokoelma on ranskalaistunut hurjasti. Lisäksi joudun katsomaan hänen kanssaan ranskalaisia tylsiä ihmissuhde-elokuvia.

Ranska tosiaan hiipii suhteseemme! Kerran mieheni huusi korvaani seksin aikana jotain tyyliin "mon petit bloond" (tai jotain), vaikka en ole pieni blondi (mitä se kai tarkoittaa). Mies selitti että se on joku esimerkkilause ja että ranskan kieli kiihottaa häntä.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Oikea muoto on "Ma petite blonde".

On jollain ollut tylsä aamu kun on kehitellyt näin hienon sadun lauantaiaamun iloksi av-palstalle :DD

kielen opinnot, kun vaimoaan kutsuu maskuliinimuodolla.

fiiniin tyttöön, ja tekstailu kuulostaa kyllä niin flirttailulta ja intiimiltä että enpä ole kielten opiskeluun ennen kuullut tuolliasta kuuluvan. Jos hyvä tuuri käy, ihastus menee ohi. Jos huono tuuri käy, tyttö on typerys ja rikkoo teidän liiton vaikka vain huvikseen. Jos näin käy, miehesi jää lopulta tyhjän päälle sillä liitto ei tule kestämään. Sulta vaaditaan nyt kylmiä hermoja.



Entä jos ilmoittaisit miehellesi, että sä rupeat harrastamaan kuntoilua ja aiot hankkia itsellesi nuoren miespuolisen kunto-ohjaajan?



Tai parempaa: ryhdy harrastamaan tanssia. Yksinäiset voivat mennä tunneille ja saavat vaihtaa paria. Tiedä vaikka löytäisit sieltä itsekin kiinnostavan kumppanin johon voisi vähän ihastuakin.



Ainakin herätät sopivasti tällä harrastuksella miehesi mustasukkaisuuden ja saat hänet ajattelemaan, miltä se tuntuu, kun kumppani harrastaa vähän sillä rajalla että onko kyseessä pelkkä harrastus vai jotain muuta.

Ala itse Saksa-faniksi