Lue keskustelun säännöt.
Marttyyriäiti
29.06.2012 |
Marttyyri on kyllä rasittava ihmistyyppi. Puhuin äidilleni hänen alkoholinkäytöstään (hoitaa muunmuassa lastenlapsia pienessä sievässä, äiti juo lähes joka päivä). Hän loukkaantui asiasta suunnattomasti ja rypee itsesäälissä: minä olen hoitanut lapsia kotona ja antanut kaikkeni lapsille ja lapsenlapsille" ja plaaplaaplaa. Hän odottaa anteeksipyyntöä ja on hyvin pitkävihainen.
Miten tällaisen marttyyrin kanssa voi toimia? Aivan mahdotonta. En koe todellakaan, että olen anteeksipyynnön velkaa. olen kuitenkin yrittänyt hieroa sopua. Turhaan. Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Sääli jos lapseni menettävät mummin.
Kommentit (6)
ei vaan myönnä juomistaan vaan alkaa syyttelemään kiittämättömyydestä tai että kehtaankin syyttää tuollaisesta kaiken jälkeen mitä hän on tehnyt eteeni, että pelkkää huonoako muistankin vain lapsuudestani tms.
ei auta, anna olla. lapsia ei saa alkoholistille viedä hoitoon, se on sinunkin vastuullasi pitää huoli että lapset on hoidossa paikassa jossa on selvä ihminen vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, itsekin alan vasta nyt ymmärtää, ettei auta. Annan olla. Äiti lähentelee seitsemääkymmentä ja ei tule muuttumaan. Koskaan ei asioista pysty puhumaan, mikä on niin harmi. Ap
kaikilla ei ole hyvää äitiä. Onneksi sulla on omat lapset/lapsi, joilta saat rakkautta.
Martyyriäiti on sellainen paakku, ettei siihen päde mikään. On niin helppo vetäytyä sen kaikkeni oon antanut -asenteen taakse. Ja mitä siihen sanoo takaisin? Kaikkensahan ne todella antaakin.
Tietty jos rohkeutta riittää, voithan sä sanoa yhden kerran takaisin oikein kunnolla ja antaa sen kuulla kunniansa. Joskus shokkivaikutus herättää. Mä tein niin, mutta mun marttyyriäiti ottikin sellasen ihme 5-vuotiaan lapsen ilmeeen kasvoilleen ja huuli väpättäen sanoi että "minä pelkään sinua". Sitten se käänsi selkänsä eikä enää puhunut mitään. Ihan kuin elokuvissa, hyi helvetti se esitys oli etova. Ja voi että mutsi nautti siitä sielukkaasta roolisuorituksestaan. Ei ihan aikuisin tuntemani ihminen. Sillä kertaa tunsin normi hädän lisäksi syvää myötähäpeää.
Asia on niin, että juomisesta äitisi ei luovu. Jos sitä arvostellaan, niin hänen on keksittävä jotain tuollaista, millä vaihtaa aihetta. Eihän hän voi sinulle sanoa, että valitsee mieluummin juomisen kuin lapset, jos on pakko. Mutta niinhän se asia on.
Asia on niin, että juomisesta äitisi ei luovu. Jos sitä arvostellaan, niin hänen on keksittävä jotain tuollaista, millä vaihtaa aihetta. Eihän hän voi sinulle sanoa, että valitsee mieluummin juomisen kuin lapset, jos on pakko. Mutta niinhän se asia on.
Tämä varmasti pitää paikkaansa että ongelmana on alkoholismi, eikä marttyyrius. Ja uskon, että jos vaihtoehtona olisi lapset ja lapsenlapset tai alkoholi niin äitini valitsisi alkoholin ja itkisi selän takana kuinka lapset ovat hylänneet tämän ja ovat ilkeitä.
Meillä ei ole ollut näin suurta mökötysriitaa ikinä, selkeästi alkoholista puhuminen oli hänelle äärimmäisen herkkä aihe. Täytyy myöntää, että otin aiheen voimakkaasti esille, ajattelin tätä myös (mitä joku aiemmin kommentoikin)jos shokkiravistus auttaisi ja avaisi silmiä. Ei todellakaan, äitini käpertyi entistä pahemmin marttyyriviittaan.
Äitini on ollut "liiankin hyvä äiti"siinä mielessä, että on unohtanut itsensä täysin ja elänyt lapsilleen. Hän on minulle lisäksi todella läheinen ihminen. Ap
Mun marttyyriäiti ei pysty kuuntelemaan, samantien vetää itsesäälit päälle. Kun vaikka kuinka yrität mitään nätisti sanoa vaikka just tuon tyylisestä asiasta että lapsia hoitaessa ei voi juoda, vastaus on aina tyyliin "voi olen niin huono ihminen". En enää ikinä yritä puhua mistään koska se on turhaa. Ollaan vaan samassa tilassa puhuen pakolliset, mitään ei voi selvittää. Lapsilla on mummi ja minulla kyllä äiti mutta välillämme on tuhat puhumatonta asiaa.