Ystävän ärsyttävä tapa toimia..
Mun läheisellä ystävällä on sellainen tapa, että jos jotain ikävää sattuu, hän ei halua siitä puhua puhelimessa vaan kertoa kasvotusten MUTTA tämä tapaaminen ei välttämättä tapahdu kovin pian...
Pari viikkoa sitten olin hänelle yrittänyt soittaa vaihtaakseni kuulumiset, mutta hän ei vastannut vaan lähetti viestin perään, jossa kertoi "asioiden olevan tosi huonosti, ei voi puhelimessa kertoa". Muutaman päivän päästä hän pyysi, että tavataan, mutta silloin ei molemmille sopivaa aikaa löytynyt. Otin itse yhteyttä häneen tämän viikon alussa ja sovimme, että menen hänen luonaan käymään nyt tänään keskiviikkona. Kaikki kommunikointi siis tapahtuu tekstiviestein.
Edelleen en yhtään tiedä mistä tässä on kyse. Eilen myöhään illalla tuli viesti "voin niin huonosti, että pakko perua tapaaminen, nähdään sitten kun olen saanut koottua itseni"...
Mä en vastannut enkä nyt kyllä vastaakaan. Musta on epäreilua ja inhottavaa, että mun pitää viikkotolkulla miettiä mitähän on tapahtunut. Mitä te tekisitte? Tämä ei siis edes ole eka kerta ja yleensä nuo "aivan kauheat tapahtumat" eivät ole niin vakavia sitten kuitenkaan. Kaiken lisäksi koskaan näiden kriisien aikana ei ystäväni kysy mitään minun kuulumisistani, hän käpertyy siihen omaan oloonsa ja minä saan odotella koska häntä taas kiinnostaisi olla myös minulle olemassa. Ärsyttävää ja inhottavaa! Kerroin kyllä yhdessä vastausviestissäni hänelle, että en ymmärrä tätä hänen tapaansa toimia ja että mun on sitä vaikea sulattaa. Hän vastasi "ok" ja jatkoi samalla tyylillä...
Kommentit (9)
Joo, panttaa asioita ja ei voi puhua niistä. Ja viimeksi asiat olivat taas aivan kamalan huonosti, lapsella ei ole asiat kuulemma hyvin. Ei voinut puhua. Ja sitten kun vihdoin viimein asia saatiin PUHUTTUA, niin lapsella oli kädessä pieni murtuma.
No onhan se ikävää, mutta ei niin kamalaa etteikö olisi voinut puhelimessa sanoa...
En ymmärrä miksei voi sanoa vaikka, että "villelle sattui pieni onnettomuus, mutta ei mitään vakavaa. jutellaan paremmin kun nähdään"
ap
siksi en itse oma-aloitteisesti kerrokaan enää yhtään mitään.
Kyselee ihan kuin isoäiti lapsenlapseltaan seikkaperäisesti kaiken eikä aina aihe ole sellainen että sitä huvittaa kauheasti "avata". Varsinkaan puhelimessa.
kaverit eivät kyllä onnistu herättämään suurta tiedonjanoa (jota varmaan kerjäävät). Jos jotain on oikeasti tapahtunut saa siitä kyllä kuulla ennemmin tai myöhemmin. Jos on oikeasti hyvä ystävä niin tietenkin kertoo rehdisti vaikka siinä puhelilmessa jos ei ole mahdollisuutta tavata.
Kun nuo tyypit jo tuntee ketkä tuota harrastavat, niin osaa ola kyselemättä sen enempää ja antaa itse ottaa yhteyttä sitten kun haluavat.
Jotain huomionhakua vain.
draamaa toi sun ystäväs :D Oot ihan kuin ei kiinnostaiskaan niin eiköhän se ala pian avautua ihan oma-aloitteisesti :D
että kehittää omaan tärkeyttään noin. Haluaa että soittelet, olet huolestunut ja murhedit hänen asioitaan.
Ystävä haluaa, että vingut häntä kertomaan asioistaan ja käännät huomion häneen. Jos hän ei voi mitään kertoa, ei huolikaan ole suuri tai hän ei ainakaan sinun apuasi tarvitse. Kokeile ensi kerralla vastata, että "ok, jutellaan myöhemmin, hauskoja kesäpäiviä sulle". Tai sitten vastaat, että nyt onkin vähän kiireitä, palataan asiaan.
pitää yrittää olla välinpitämättömämpi ja sivuuttaa nämä draamat.. Kiitos vastanneille, toivotaan, että tämäkin kriisi menee ohi pian :)
ap
Joo, panttaa asioita ja ei voi puhua niistä. Ja viimeksi asiat olivat taas aivan kamalan huonosti, lapsella ei ole asiat kuulemma hyvin. Ei voinut puhua. Ja sitten kun vihdoin viimein asia saatiin PUHUTTUA, niin lapsella oli kädessä pieni murtuma.
No onhan se ikävää, mutta ei niin kamalaa etteikö olisi voinut puhelimessa sanoa...