Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kenenkään lapsella ollut tosi pahana eroahdistus? Mä en jkestä enää..
27.06.2012 |
Mun tytöllä on nyt kuukauden kestänyt eroahdistus ja huutaa hysteerisenä vaan, jos esim nousen seisomaan lattialta. Tyttö 8kk. Lapsen kanssa pitää istua vaan lattiallabtai sitten kantaa sylissä että on tyytyväinen. Kun ollaan kyläilemässä on taas oma itsensä ja konttailee eikä edes kiinnitä minuun huomiota, samoin silloin kun isä tulee töistä kotiin niin on jotenkin edes siedettävän olot ja viihtyy yksikseenkin lattialla, mutta nää aamun ja päivät on hirveitä. En pysty siivoomaan tai muutakaan, edes vessassa eivoi käydä ilman huutoa. Laitan tytön siksi aikaa eteeni istumaan ja huuto alkaa.. Kuinka kauan tämä kestää vielä? Anoppi sanoi että mielelläni tämä kesti 3 vuotiaaksi asti kunnes pikkuveli syntyi ja sitten helpotti, hän oli silloin hermoromahduksen partaalla.. Mitään konsteja miten tätä voisi helpottaa? Kylään ei päästä kun mies autolla töissä ja kukaan ei asu kävelymatkan varrella :(
Kommentit (5)
Mulla siis vähän vanhempi lapsi, mut vielä ei ole mun mielestä eroahdistusta näkynyt. On kyllä koko pienen ikänsä ollut sellainen kitisijä aina kun ollaan oltu kaksin kotona. Kun mies tulee kotiin, lopettaa. Ja sit mies ihmettelee, että miten niin muka kitisee...argh!
Sitähän neuvotaan, että käy vaan toisessa huoneessa ja juttele sieltä vauvalle. Eli kai jotain siedätyshoidon tapaista? Mut onhan sitä huutoa ärsyttävää kuunnella! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sit vaan oot lapsen kanssa ja jätät muut työt :) Miksi huudattaa lasta jos ei ole ihan pakko? Äkkiä se vaihe menee ohi (jos mietit siinä 20 vuoden mittakaavassa, jonka lapsi todennäköisesti asuu kotona) :P
Meillä esikoistyttö oli ihan samanlainen. Ei tarvinnut kantaa, mutta lattialla asuttiin :) Mulla oli patja olohuoneen lattialla, pystyin ottamaan siinä aamu- tai päivätorkut tai lukemaan tms. Rumahan se oli, mutta niin käytännöllinen! Vessaan menin niin, että ovi oli auki ja näköyhteys tyttöön tai sitten tyttö mukaan, vessan lattialla oli pieni vesiastia ja leluja ja tyttö tykkäsi leikkiä vesileikkejä eikä huomannutkaan että äiti ei ollut lattialla. Pyykinpesu yms. onnistui, kun tyttö oli rintarepussa. Tai sitten vaan jätin siivoamatta ja pyykkäämättä! Väheni kun oppi kävelemään 11 kk ikäisenä ja pystyi paremmin seuraamaan minua joka paikkaan, ja loppui aika lailla sitten kun pikkuveli syntyi (tyttö oli 1.5 v) ja tyttö sai siitä seuraa lattialle, vaikka poika vain nukkui vaunun kopassa tai sitterissä. Nyt tytär on teini-ikäinen ja haluaa muuttaa pois kotoa, eroahdistus on tiessään (tai vaan muuttanut muotoaan :)
Kaikkee sitä kuuleekin. Entäs jos rupeisitte jutteleen lapselle kaikkea mahdollista pitkin päivää? Lauleskelisitte välillä ja silittelisitte tukkaa. Välillä tietysti kujeilisitte ja pitäisitte sylissä.
Kun siivoatte keittiötä, lapsi syöttötuoliin ja vierelle pikku rätti kädessä, jonka voi laittaa suuhunkin. Syöttötuoliin voi laittaa naruihin roikkumaan pikku esineitä, joita lapsi sitten onkii.
Tottakai lapsi hämmentyy hiljaisessa kodissa missä ei ole puheen sorinaa!!
Alue: Aihe vapaa
käytettiin rintareppua. Lapsi sai olla sylissä ja samalla pystyi tekemään kotihommia. Toiset lapset ovat kiinni vanhemmissa enemmän. Meidän lapsi suostui vasta 4 -vuotiaaana leikkimään ulkona niin että ei itse tarvinut olla ihan vieressä.