Tulisitko ekaa kertaa raskaaksi mielummin 15- vai 35-vuotiaana?

Olin niin lapsellinen 20v:nä ja opinnot menossa. Ilman niitä onnistuneita opintojani mulla ei olisi näin hyvää työpaikkaa, näin hyvää varallisuutta ja näin hyviä edellytyksiä lapsilleni. Varmasti lapsi olisi ollut riippa tuossa vaiheessa valitettavasti.



Itse asuin nuorten vanhempien köyhyydessä, ikinä en sitä omille lapsilleni haluaisi, vaikka kuinka olisi rakasta, ei viina- tai tupakkaongelmia ja kivaa kun molemmat vanhemmat kotona työttöminä. Mutta siihen se jäikin.

olin liian nuori, kypsymätön, huoleton ja ongelmainen alle 25v:na

Itse tulin raskaaksi 25-vuotiaana

Sama juttu kuin jo muutamalla aiemminkin. Olin todella nuori vielä 20-vuotiaana ja kovat menohalut. Diskoissa kuljettiin kovasti tanssimassa ja harrastuksissa meni valtavasti aikaa. Ja itsekäskin olin kuin mahdoton sekä hirveä päällepäsmäri. Ei olisi saanut lapsi kasvaa rauhassa omanlaisekseen kanssani, vaan olisin koko ajan ollut vahtimassa, että menee "oikein". Tosin lapsi muuttaa jonkin verran asioita, joten ehkä sitä olisi pehmennyt nuorempanakin syntymän jälkeen. Ja tuon aikaiset poikaystävät...tokko oltaisiin enää edes yhdessä.

Entä 18- vai 38-vuotiaana?

Entä 20- vai 40-vuotiaana?

Itse vastaan näistä vaihtoehdoista: 35, 18, 20

15v on vielä liian nuori äidiksi. 18v vastuullinen ihminen voi olla jo valmis äitiyteen, mutta valitettavasti moni on vielä liian kypsymätön äitiyden vaatimaan vastuuseen tuon ikäisenä. 38 ja 40 ovat mielestäni jo liian korkeita ikiä tulla äidiksi ensimmäistä kertaa, mutta se on vain minun mielipiteeni. Toisaalta niille joille ura on tärkeä, voi olla oikea ratkaisu odottaa yli kolmikymppiseksi perheen perustamista, mutta kaikille se ei ole enää helppoa siinä iässä.

Itse olen alle 25v, minulla on jo kaksi lasta, molemmat hyvin toivottuja ja suunniteltuja. Minulla on ammatti, olen naimisissa, asun omakotitalossa ja tulemme toimeen hyvin. Turhuuksia ostellaan harvoin ja katsotaan tarkkaan mihin rahaa käytetään, mutta köyhyydestä ei tarvitse puhua, kukaan ei näe nälkää tai kulje risaisissa vaatteissa jne. Äidistäni tuli mummo alle nelikymppisenä. Toiveissa on kolmas lapsi, mutta en ole tullut yhtä helposti enää raskaaksi kuin kahdesta edellisestä, vaikka olen vielä nuori. Olen hyvin tyytyväinen elämääni ja siihen etten lykännyt lastensaantia myöhemmäksi, vaikka eihän se varmaa ole onko hedelmällisyyteni laskenut vai johtuuko tämä tilanne jostakin muusta.

Mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kaikki ikäiseni eivät ole valmiita elämään tälläistä elämää kuin minä, toisille sopii perheen perustaminen myöhemmin. Mutta itse olen saanut paljon enkä koe jääväni paitsi mistään..

Olin niin lapsellinen 20v:nä ja opinnot menossa. Ilman niitä onnistuneita opintojani mulla ei olisi näin hyvää työpaikkaa, näin hyvää varallisuutta ja näin hyviä edellytyksiä lapsilleni. Varmasti lapsi olisi ollut riippa tuossa vaiheessa valitettavasti.

Itse asuin nuorten vanhempien köyhyydessä, ikinä en sitä omille lapsilleni haluaisi, vaikka kuinka olisi rakasta, ei viina- tai tupakkaongelmia ja kivaa kun molemmat vanhemmat kotona työttöminä. Mutta siihen se jäikin.

Oletko sitä mieltä, ettet olisi kyennyt hoitamaan opintojasi, jos olisit saanut esikoisen vaikkapa 20-vuotiaana?

Toki opiskelu on helpompaa ja kivempaa, kun ei ole lapsia, ja mielipiteesi on ihan perusteltu, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, ettei meidän lapsi ehdi kärsiä "köyhyydestä", koska noin 6-7v:nä kun alkaa materiaa arvostaa, olen jo valmistunut! Mieheni kykenee työllään elättämään meidän kolmihenkisen perheen mun opintojeni ajan, lapsi sai olla rauhassa 3v kotihoidossa ja päivähoitopäivätkään ei ole olleet pitkiä, kun luennoilla ja kirjastossa ei saa koko päivää kulumaan:) En usko siis että lapsemme on kärsinyt siitä, että vanhemmat ovat nuoria, päin vastoin!

Tämä siis ihan hyvässä hengessä keskustelua viritellen - en lyttää sitä, että ihmiset haluavat ensin vakiinnuttaa tulonsa, rakentaa kotinsa ja elämänsä valmiiksi ennen vanhemmiksi tuloa. Tottakai myös parisuhde on kypsemmällä iällä vakaammalla pohjalla. Ja jos lapsia haluaa useampia pienellä ikäerolla, voi tämä meille hyvin sopiva malli olla tosi huono ratkaisu.

18-20v voi jo joillain yksilöillä olla ihan ok ikä. Minusta 38-40v on jo aika korkea ikä ensisynnyttäjälle, eli vastaan 35 - 18 - 20, vaikka haasteita kahdella jälkimmäisellä iällä olisikin enemmän.

35, 38 ja 20.

ei mitään nuoria äitejä vastaan. Sain ekan 33v. ja viimeisen lähes 43v. ja koen itselleni tämän myöhemmän iän sopinee hyvin

Olin kypsymätön kakara ennen 25 v, vaikka TIETYSTI en sitä silloin itse vielä ymmärtänyt. Nyt ymmärrän! : D



Toki jotkut voivat olla kypsiä äideiksi esim. 18 v, mutta en ole koskaan vielä henkilökohtaisesti tavannut sellaista ihmistä.

joku voi olla optimaalisessa kunnossa synnyttämään esikoisensa 40v:nä, psytyy heittäytymään lapsen leikkeihin ja eläytymään lapsen maailmaan 45v:nä ja olemaan vielä (ainoalle) teinille aivan hyvin jaksava ja tiedostava huoltaja 56v:nä, mutten vain koskaan ole vielä tavannut tälläistä ihmistä.

ehdottomasti. Olen seiskaluokalta asti potenut vauvakuumetta, mutta lapsen sain "vasta" 22-vuotiaana. Nyt kolmekymppisenä lasken mahdollisia vuosia siihen että saan lapsenlapsia =) Kun toista ei ole tähän mennessä yrityksestä huolimatta tullut, en enää tieten tahtoen sitä haluakaan. Keväällä aloitin ehkäisyn ensimmäistä kertaa elämässäni.