Lue keskustelun säännöt.
Ei huvita sisustaa... En halua siihen asuntoon.
26.06.2012 |
Muutetaan. Uudessa asunnossa ja asuinalueessa ei ole yhtään hyvää puolta :( ei kiinnosta yhtään viedä sinne tavaroita (saati meitä), mutta ei kai sitä voi lattioillakaan oleskella... Tuntuu, että kaikki tulevat huonekalut on hukkaan heitettyä rahaa, asunto pilaa ne mielessäni ja itkettää.
En ymmärrä miten jaksan seuraavan ~vuoden, stressaan jo nyt ennen muuttoa siitäkin mitä tämän jälkeen.
Huokaus.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä hyvä ihminen sinne muuta, jos noin ahdistaa.
se joku väliaikaisasunto?
Sitten stressaan jo valmiiksi siitä, että löydetään sen ~vuoden aikana joku kiva asunto kivalta alueelta :/
Asunnossa ja asuinalueessa ei ole _mitään_ hyvää? Kyllä joka paikasta voi aina jotain hyvää löytää. Olen itsekin asunut vuokra-asunnossa junaradan varressa, mutta niinpä vain totuin junien kolinaan ja löydettiin lähistöltä monta kivaa leikkipuistoa, joissa viihdyttiin. Kauppaan, kirjastoon, uimahalliin oli lyhyt matka. Itse asiassa, nyt kun oikein mietin, elämä oli silloin aika lailla mukavampaa kuin nyt, isossa omakotitalossa "hyvällä" alueella kaukana kaikesta hulinasta ja häiriöstä...
Byää! Haluan takaisin sen sosiaalisen ja aktiivisen elämäni, jota elin silloin!
No aina on vaihtoehtoja. Noin ahdistavaan tilanteeseen ei kannata itseään ajaa. Muuta vaikka hotelliin loppukuuksi ja etsi uusi vuokra-asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten stressaan jo valmiiksi siitä, että löydetään sen ~vuoden aikana joku kiva asunto kivalta alueelta :/
En ymmärrä miten jaksan seuraavan ~vuoden, stressaan jo nyt ennen muuttoa siitäkin mitä tämän jälkeen. Huokaus.
Vuosi nyt menee vaikka seipään nokassa. Minäkin jouduin muuttamaan vuodeksi aivan liian pieneen, rumaan ja epäkäytännölliseen väliaikaisasuntoon perheeni kanssa. Vuosi elettiin purkamattomien muuttolaatikoiden keskellä niin ahtaasti, ettei käynyt mielessäkään ikinä pyytää ketään käymään. Kaiken huipuksi naapurissa asui ihan kaistapäinen kerrostalokyttääjä, jolla tuntui olevan sanomista ihan kaikesta. Mutta niin siitäkin vain selvittiin. Eipähän kerrankin tarvinnut stressata siivouksista ja siitä, että koti olisi edustuskunnossa! Ja hassua kyllä, lapset nauttivat tuosta ajasta ihan suunnattomasti. Heistä oli ihanaa, että vanhemmat olivat ihan kirjaimellisesti koko ajan fyysisesti lähellä. Ovat usein muistelleet tuota vuotta kaiholla ja pienempi sanoi vielä pari vuotta myöhemmin, että haluaisi muuttaa omakotitalosta takaisin siihen pikkuasuntoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi pitänyt tietää, että siihenhän täällä puututaan... Se siis huolettaa jo etukäteen ettemme sitten tämänkään sopimuksen päätteeksi löytäisi kivalta alueelta kivaa asuntoa.
No aina on vaihtoehtoja. Noin ahdistavaan tilanteeseen ei kannata itseään ajaa. Muuta vaikka hotelliin loppukuuksi ja etsi uusi vuokra-asunto.
Toista asuntoa ei löydy, tuo on ainoa vaihtoehto jonne olemme muuttamassa. Täällä on kauhea asuntopula eikä meillä ole rajattomasti rahaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunnossa ja asuinalueessa ei ole _mitään_ hyvää? Kyllä joka paikasta voi aina jotain hyvää löytää. Olen itsekin asunut vuokra-asunnossa junaradan varressa, mutta niinpä vain totuin junien kolinaan ja löydettiin lähistöltä monta kivaa leikkipuistoa, joissa viihdyttiin. Kauppaan, kirjastoon, uimahalliin oli lyhyt matka. Itse asiassa, nyt kun oikein mietin, elämä oli silloin aika lailla mukavampaa kuin nyt, isossa omakotitalossa "hyvällä" alueella kaukana kaikesta hulinasta ja häiriöstä...
Byää! Haluan takaisin sen sosiaalisen ja aktiivisen elämäni, jota elin silloin!
Rauhaton alue, ei juuri mitään palveluja, ulos tuskin uskallan mennä. Asunto nyt vielä saattaisi mennä jos muualla olisi.
Asunnossa ja asuinalueessa ei ole _mitään_ hyvää? Kyllä joka paikasta voi aina jotain hyvää löytää. Olen itsekin asunut vuokra-asunnossa junaradan varressa, mutta niinpä vain totuin junien kolinaan ja löydettiin lähistöltä monta kivaa leikkipuistoa, joissa viihdyttiin. Kauppaan, kirjastoon, uimahalliin oli lyhyt matka. Itse asiassa, nyt kun oikein mietin, elämä oli silloin aika lailla mukavampaa kuin nyt, isossa omakotitalossa "hyvällä" alueella kaukana kaikesta hulinasta ja häiriöstä... Byää! Haluan takaisin sen sosiaalisen ja aktiivisen elämäni, jota elin silloin!
Rauhaton alue, ei juuri mitään palveluja, ulos tuskin uskallan mennä. Asunto nyt vielä saattaisi mennä jos muualla olisi.
Vai asutteko ulkomailla?
No älä hyvä ihminen sinne muuta, jos noin ahdistaa.