Taloyhtiön parkkipaikalla noin 1,5 vuotias

lapsi sai hääräillä aivan rauhassa ympäriinsä, kun äiti pakkasi autoa. Katselin tätä ikkunasta ja pohdiskelin, että olen aina pitänyt tarkempaa huolta lapsistani ja kop kop isommilta onnettomuuksilta olemme välttyneet.



Ikävä kyllä parkkipaikalle tulee autot aika lujaa ja jopa talon asukkaat eivät huomaa, jos pikku taapero tupsahtaa jostain väliköstä eteen. Pitsataksit ym satunnaiset suharit ovat suurin riski, koska ne ajavat parkkipaikaltamme läpiajoliikenteenä suoraan rappujen eteen ja eivät oleta, että siellä voi liikkua lapsia ilman valvontaa. Pitäisi kyllä olettaa, koska tällaisia vanhempia riittää, jotka...!!!



Kuinka monta kertaa olemmekaan jarruttaneet, kun unohtunut taapero on ollut tiellä? Asuinalueilla liikuttaessa aika monta kertaa. Kerran istuin autossa pelkääjän paikalla ja mieheni päästi minut nappaamaan tällaisen kuljeskelevan taaperon kiinni ennenkuin äiti ehti hätään. Äiti pakkasi autoa! Toisen kerran äiti kitki pihalla, kun lapsi oli unohtunut, mutta onneksi ehdimme väistää ja jarruttaa!!!



Yrittäkää ymmärtää ennenkuin jotain sattuu, että lasta on vahdittava joka sekunti. Helpointa on laittaa lapsi auton turvaistuimeen myös pakkailun ajaksi, jos valvovia silmäpareja ei liikene pelkästään lasta varten.



Isä käänsi selkänsä reiluksi sekunniksi ja minä ehdin jo jännittää tilannetta. Onneksi isä tuntui olevan tietoinen lapsensa nopeista liikkeistä ja ehti nappaamaan merelle päin juoksemaan pyrkineen noin yksivuotiaansa kiinni selästä alle kahdessa sekunnissa siis. Isän reagointiaika oli onneksi nopea. Jos olisi kääntänyt selkänsä kahdeksi sekunniksi, olisi saanut sukeltaa perässä tai minä olisin rynnännyt sukeltamaaan... Toisen kerran taas isä liikkeellä merenrannassa. Talutti pyörää ja ihaili maisemia. Taapero tallusti perässä. Isän vikaisut taaperon suuntaan venyivät maisemia ihaillessa.