Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan omia lapsiani
24.06.2012 |
Koen, että lapset pilaavat kaiken elämässäni. Olen yrittänyt päästä näistä tunteista eroon, mutta oman ajan puute on ajanut vihan tunteisiin omia lapsia kohtaan. Nuorin lapsi, joka oli täysin miehen halusta tehty, on vielä vaipoissa ja kiipeilee joka paikkaan rikkoen kaiken hellannapeista omiin rattaisiinsa. Vanhemmat lapset huutavat vain äitiä koko ajan ja tappelee. Haaveilen siitä ajasta, kun kaikki kakarat ovat jossain muualla ja saan olla rauhassa. Minusta tuntuu, että nuo lapset ovat pilanneet kaiken kivan elämässäni.
Mies ei voi auttaa, koska tekee töitä paljon. Minulla osa-aikatyö ja kaikki kotihommat päälle. Olen miehelle jo puhunut siitä, että aion vielä joku kerta lähteä ovesta ulos kokonaan. Ainoa mikä minua estää, on nuorin lapsi. Olen jopa mielessäni ajatellut, että veisin lapset lastenkodin ovelle ja jättäisin sinne. Miehelle vain ilmoitaisin mistä voi lapsensa hakea kotiin. Voisin vain hävitä.
Onko kellään ollut ikinä tälläisiä ajatuksia, vai olenko täysin paska ja paha ihminen? En tarvitse kiitos viisasteluja, tajuan ratkaisuni tehneen ja yritän hoitaa asiani, vaikken olekaan täysin läsnäoleva lapsiaan rakastava äiti.
Kommentit (24)
Jos mies on kokoajan töissä niin täytyy rahaa riittää siivojaan tai lastenhoitajaan. Tai olkoon sitten vähemmän töissä ja hoitaa lapsia.
Kuka tahansa väsyisi jos ei vuosiin saa yhtään rauhaa ja omaa aikaa. Olet ylirasittunut, burn outin partaalla ihan selvästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elsamaria kirjoitti:
Inhoan elämääni edelleen lasten kanssa toinen menee ylä-asteelle , mutta kiitos ADHD n elämä on kuin 3v kanssa, parhaimmillaan kuin 3 luokkalaisten kanssa .
Nuorempi on myös ADHD. Vähä erilaiset oireet ku on tyttö.
Kun ottaa lääkkeet ovat seesteistä sen ajan mitä lääke vaikuttaa. Sitte alkaa helevetti.
Ollaan ukon kanssa molemmat viittä vaille valmiit luovuttaa kakarat sossuille ja nauttii viimein elämästä. Työkkäri painostaa töihin. No en voitti jaksa! Vaikeako sitä on tajuta että ADHD lapsiin verrattuna normi lapset on hitin helppoja. Mä oon palanut loppuun tähän jo vuosia sitte ja aina vaan joku taho vaatii lisää. Vittu!
Nostan tätä ketjua.
Meillä on aivan sama tilanne kuin tällä kirjoittajalla, tosin sillä erotuksella että molemmat poikia ja löytyy lisäksi kaksi normaalia lasta joiden kanssa elämä on helppoa ja tasaista, normaalia.
Mutta nuo kaksi.. Me ei kuuluta lastensuojeluun mutta olen viittä vaille valmis soittamaan huomenna sossuun ja pyytämään että nuo kaksi haetaan pois täältä terrorisoimasta. Isoja lapsia jo mutta ihan kun 3-vuotiaiden kanssa vääntäisi. Jatkuvaa riitelyä ja fyysistä tappelua. Siis ihan jatkuvaa.
Minulla on paha univelka kun en saa nukkua isompien lasten takia tarpeeksi.
Herään JOKA aamu kukonlaulun aikaan vertahyytävään huutoon niin että pulssi on pitkään koholla ja jos koitan nukkua päivällä niin sama juttu. Kroppa on ihan ylikierroksilla univelasta.
Nytkin sydän muljahtelee kun heräsin taas huutoon ja tappeluun.
Tää on ihan hirveetä, olen ihan loppu.
Juuri äsken toinen adhd (11-vuotias) koitti kiivetä talon ulkoseinää pitkin yläkerran ikkunaan jossa toisen huone on!!
Alue: Aihe vapaa
kuulostat ihan miesystäväni exältä. jatkuvaa valitusta siitä miten hirveä taakka ne pennut ovat (2kpl). hirvittää kuunnella kun äiti puhuu noin lastensa kuullen...