Lasten huono käytös ärsyttää!
Mua on niin ruvennu jurppimaan alakouluikäisten sukulaisten ja tuttavien lasten huono käytös. Aika on vissiin kulkenu ihan mun ohi, kun kuvittelen, että ihmisiä tervehditään, vastataan kysymyksiin ym.
Tässä taas juhannuksena törmäsin kummityttöni perheeseen ja tähän, ettei osata tervehtiä saati vastata kysymyksiin. Kun saavuimme, menimme lasten huoneeseen moikkaamaan - ei mitään vastausta. Kysyin, mitä kuuluu - toinen ei vastannut ja toinen vastasi tympääntyneenä, että "vaikka mitä". Nämä ovat ekalla ja komannella, joten odottaisin jonkinlaisia käytöstapoja.
Onko tämä teidän mielestänne ihan normaalia nykyään vai olenko ihan nuija, kun edellytän omilta lapsiltani toisenlaista käytöstä? Ei omanikaan mitään herranterttuja ole, mutta osaavat mm. kiittää tuliaisista tms.
Kommentit (16)
oli kyse mistä vaan, mutta toisella on suuria vaikeuksia osata/kyetä vastaamaan tuollaisiin peruskysymyksiin... Täsmäkysymykset menee paremmin.
Eivätkö vanhemmat reagoineet mitenkään?
Kyllä arkakin uskaltaa nyt vastata tervehdykseen. Jos ei uskalla, niin siinäpä sitten koululainen! Lisäksi tuollainen ylimielinen vastaus toiselta olisi kyllä meiltä vanhemmilta kirvoittanut vähän palautetta.
kyllä ne pöhköpäät osaa olla tosi möllejä välillä. Juuri tänään meinasin saada hepulin tytöille 7v ja 8v, kun olivat ongella laiturilla, ja naapurin rouva tuli viereiselle laiturille moikkaamaan tyttöjä. Tytöt eivät vastanneet, kun eivät tunteneet, ARGH!
ihan perusasioita. Jotenkin tuli sellainen olo, että nuo kyseiset lapset olisvat poikkeuksellisin ujoja (?). Toisaalta tuo mitä kuuluu-kysymys on hankala aikuisellekin (tai minulle ainakin). Mitä siihen kuuluu vastata ts. onko muita vaihtoehtoja kuin "kiitos hyvää"?
mutta enemmän minua surettaa niiden lasten puolesta, joille vanhemmat eivät vaivaudu opettamaan alkeellisia normaaleja käytöstapoja.
Täällä sama tilanne, että juhannuksena on nähty sukulaisia. Ja surkeaa katseltavaa, kun yhdessä perheessä lapset ovat saaneet sellaisen aseman, että saavat kiukutella miten vain ja aina on vanhemmat puolustamassa lapsiaan ja silittämässä päähän, vaikka olisi kasvattamisen tai ohjaamisen paikka.
Toki vanhempien tehtävä onkin puolustaa omiaan. Mutta ei silloin, kun oma prinsessa kiusaa muita, kiukuttelee, pomottaa, manipuloi - ja kaikkea tuota yhtä aikaa. Säälittää lasten puolesta, kun tuollaista käytöstä tuetaan. Kun ihan samalla vaivalla vanhemmat voisivat antaa lapsilleen paljon paremmatkin eväät tulevaisuutta varten.
Mutta minkäs tuolla ulkopuolinen voi. Jos yrittää edes näillä kyläilytapaamisilla hoitaa näiden lasten kasvatustilanteet itse normaalilla tavalla, niin huudot saa sitten siitä silmilleen. Pitää vain sietää.
Vanhemmat ovat aivan äärimmäisen kohteliaita ja mukavia, minkä vuoksi ihmettelenkin, mistä nämä lapset ovat tapansa oppineet.
ap
Vanhemmat ovat aivan äärimmäisen kohteliaita ja mukavia, minkä vuoksi ihmettelenkin, mistä nämä lapset ovat tapansa oppineet.
ap
kuten huomaat, esimerkillinen vanhemmuus ei takaa sitä, että lapset omaksuvat samat hyvät tavat, ja syitä siihen on paljon niissä persoonallisuuksissa, joita monen on vaikeaa käsittää...
Jos oikeasti esimerkki ja kasvatus tekisi tietyn tuloksen aina, olisi elämä erilaista kuin nyt on.
että vaikka vanhemmat ovatkin kohteliaita ja mukavia, niin ei se automaattisesti tarkoita sitä, että osaa kasvattaa lapsiaan.
Samaa olen useasti miettinyt. Ei tervehditä, eikä kiitetä ruuasta, puhutaan aikuisten päälle jne.
Samaan aikaan vanhemmat miettivät miksei lapsia nykypäivänä haluta kutsua häihin yms. juhliin. Lapsista on tullut perheiden pomoja joiden pillin mukaan tanssitaan ja joilta ei odota käytöstapoja.
Mun 4-vuotias poika kättelee kaikkia ja sanoo reippaasti mm. päivää ja kiitos. Myönnän ettei kunnia tästä käytöksestä kuulu mulle vaan päiväkodille.
Vierailija kirjoitti:
Mua on niin ruvennu jurppimaan alakouluikäisten sukulaisten ja tuttavien lasten huono käytös. Aika on vissiin kulkenu ihan mun ohi, kun kuvittelen, että ihmisiä tervehditään, vastataan kysymyksiin ym.
Tässä taas juhannuksena törmäsin kummityttöni perheeseen ja tähän, ettei osata tervehtiä saati vastata kysymyksiin. Kun saavuimme, menimme lasten huoneeseen moikkaamaan - ei mitään vastausta. Kysyin, mitä kuuluu - toinen ei vastannut ja toinen vastasi tympääntyneenä, että "vaikka mitä". Nämä ovat ekalla ja komannella, joten odottaisin jonkinlaisia käytöstapoja.
Onko tämä teidän mielestänne ihan normaalia nykyään vai olenko ihan nuija, kun edellytän omilta lapsiltani toisenlaista käytöstä? Ei omanikaan mitään herranterttuja ole, mutta osaavat mm. kiittää tuliaisista tms.
Jos menette leikkipuistoon näette tämän saman näyn KAIKKIALLA:
99% vanhemmista istuskelee ja seisoskelee eri puolilla kännykkänsä täydellisesti hypnotisoimina. Välillä iskän tai öiskän lahkeessa käy roikkumassa 3-5v-vuotias innostuksesta suunniltaan: "Iskä, iskä kato, kato, kato Pekka löysi leppäkertun!!!" johon isä vastaa totaalisen poissaolevalla äänellä katsettaan puhelimesta nostamatta: "Juu, juu, hieno..."
MITEN IHMEESSÄ joku voi kuvitella, että näin kasvatetut lapset käyttäytyisivät jollain muulla tavalla kuin he nyt 1-2-luokkalaisina käyttäytyvät??????
Entisenä baarimestarina, ja edelleenkin asiakaspalvelualalla olevana sanon vaan.. buhahahahaaa.. paremmin ne lapset käyttäytyy kuin aikuiset!! Jotka eivät harvemmin osaa edes tervehtiä ja edes sanoa kiitos. johon vastaan olkaa hyvä! Asenne on todella tympääntynyt ja tyly.
Hvuittaa vaan niin älyttömästi tää, että lapsilta vaaditaan hovikelpoista käytöstä, ja harva aikuinenkaan sitä osaa... mutta ylläri pylläri.. sehän on AIKUISTEN vastuulla opettaa, mutta jos aikuinen ei sitä osaa, niin mistä se lapsikaan se oppis? Että ihan turhaan sinä niitä lapsia haukut! Osoita kritiikki vanhemmille.
Ja nämä käytöstavat puuttuvat monelta aikuiselta, oli niitä lapsia tai ei. Mutta jostain syystä tähän ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Etenkin alkoholi saa ihmisen käyttäytymään idioottimaisesti, ja humalassa olo tuntuu "suojaavan" örveltäjää.. Lapsi jos kiukuttelee, niin vali vali. Aikuinen kun sikailee.. niin asenne on "öhö öhö, heko heko, se oli vaan kännissä".
Meidän kerrostalon pihalla voi tavata kiljujan, kerjääjän ja hakkaajan.
Kiljuja on iäkkäiden vanhempien ainoa lapsi. Aina kun asiat eivät mene niinkuin haluaa alkaa karmaisevan korkea kiljuminen. Tuo ei leiki minun kanssa, tuo ei tykkää minusta ym. Kiljuminen kestää ja kestää.
Osa lapsista karttaa lasta, koska pelkää että huuto alkaa.
Kerjääjä pukataan pihalle yksin, vaikka on vasta neljä. Kun lapsilla on mehua, tai jäätelö, kerjääjä tulee paikalle, ja kysyy missä hänen mehu on. Komentaa hakemaan kotoani hänellekin oman. Kun sanon, etten ole hänen äitinsä, hän ei selkeästi ymmärrä miten se liittyy mihinkään. Koska hänen äitinsä ei ole pihalla, kerjääjä tulee aina minun luokseni, kun jotain sattuu. Mietin tosissani lasua, koska äidillä (yh) ei ole mitään käsitystä vanhemman vastuusta.
Hakkaaja ei ulkoile yksin, vaikka on jo koulussa. Ja siihen on syynsä. Leikit sujuvat jonkun aikaa, mutta sitten tulee joku vastoinkäyminen, ja hakkaaja käy käsiksi. Hän lyö, tönii, repii, heittää hiekkaa, haukkuu. Siis tekee ihan mitä vaan. Hakkaajan vanhemmat valvovat ja puuttuvat, mutta ei mitään auta.
Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa kyseessä on selkeästi jotain vanhemmuuden puutetta.
Kieltämättä ärsyttää. Synttärilahjoista ei osata kiittää, otetaan puolihuolimattomasti vastaan ja viskataan sivuun, jos ei kiinnosta.
Kummipojan veljellä oli synttärit ja vein kummipojalle pienen lahjan, kun ei oltu nähty pitkään aikaan, niin hänen kommenttinsa oli, että näin pieni.
Ei oikein jaksa kiinnostaa juhlissa käyminen tällaisen käytöksen takia.
Vierailija kirjoitti:
mutta enemmän minua surettaa niiden lasten puolesta, joille vanhemmat eivät vaivaudu opettamaan alkeellisia normaaleja käytöstapoja.
Täällä sama tilanne, että juhannuksena on nähty sukulaisia. Ja surkeaa katseltavaa, kun yhdessä perheessä lapset ovat saaneet sellaisen aseman, että saavat kiukutella miten vain ja aina on vanhemmat puolustamassa lapsiaan ja silittämässä päähän, vaikka olisi kasvattamisen tai ohjaamisen paikka.
Toki vanhempien tehtävä onkin puolustaa omiaan. Mutta ei silloin, kun oma prinsessa kiusaa muita, kiukuttelee, pomottaa, manipuloi - ja kaikkea tuota yhtä aikaa. Säälittää lasten puolesta, kun tuollaista käytöstä tuetaan. Kun ihan samalla vaivalla vanhemmat voisivat antaa lapsilleen paljon paremmatkin eväät tulevaisuutta varten.
Mutta minkäs tuolla ulkopuolinen voi. Jos yrittää edes näillä kyläilytapaamisilla hoitaa näiden lasten kasvatustilanteet itse normaalilla tavalla, niin huudot saa sitten siitä silmilleen. Pitää vain sietää.
Miten lapsen kiukuttelutilanne hoidetaan normaalilla tavalla? Siis se kun lapsi on jonkun tunteen vallassa ja suuttunut ja huutaa ja kiukkuaa?
Kyllä pitää edellyttää tuollaisissa perusasioissa käyttäytymistä. Mä antaisin kunnon rangaistuksen, jos ei osattaisi kiittää tuomisista. Toisaalta, jos eivät vanhemmatkaan osaa,niin voiko lapsiltakaan odottaa...