Miten lapsenne " oireili" kun todettiin huono näkö->silmälasit?

Meidän keskimmäinen lapsi sai 3-vuotiaana silmälasit, vahvuudeltaan +6. Lappuhoito tuli myös. Lapsi alkoi takertua minuun kovasti ja luulin sen johtuvan vain ujoudesta, mutta oikeasti hän ei nähnyt kovinkaan hyvin. Hän alkoi myös kompuroida kävellessä ja pelätä kaikkea mustaa! Tyttö kertoi myös, että huimaa ja päätä särkee (tosiaan 3-vuotias käytti näitä sanoja). Silmät muljahtelivat varsinkin väsyneenä ja katsoivat ihan eri suuntiin. Lääkäriin veimme jo kiireen vilkkaa, kun likka alkoi nähdä kaksoiskuvia. Pelkäsin paljon vakavampaa, mutta lääkäri lähetti heti silmälääkärille. Neuvolassa ei ollut huomattu näössä mitään poikkeavaa. Nyt tyttö on 12-vuotias ja silmälasien vahvuus +5.

...koska kiinnostava aloitus ja pohdin itse aivan samaa.

Siis ensimmäinen lapsi sai lasit 2- vuotiaana. Oireena karsastus, jota lähdettiin tutkimaan pikkuisen vaille 2- vuotiaana, ja lasti tuli, lappuhoidoin alussa. Muita oireita me vanhemmat ei huomattu, hän " luki" kirjoja ja katsoi telkkaria, sen mitä muilta hommiltaan ehti. Hyvin vilkas lapsi siis kyseessä.

Toinen lapsista ei oireillut senkään vertaa. 3- vuotisneuvolassa tehtiin rutiinitarkastut, joka sitten uusittiin pariin otteeseen. Joka kerralla sama tulos, lapsi näki 2 isointa kuvaa, eikä muuta. Tarkemmissa tutkimuksessa selvisi erittäin heikko näkö, lasit olisi pitänyt olla tasoa +10 molemmissa silmissä.

Meillä heikkonäköisyys kulkee suvussa, olen itse saanut laist 2- vuotiaana.

ja hän kertoi, että merkkejä on mm se, että lapsi ei tartu leluihin eikä ylipäätään leiki/riehu paljon (koska ei näe).