Kova ikävä exää

Ei meillä ollut toisillemme annettavaa, koska kaikki se mitä jaettavissa oli, olivat asioita joita kumpikaan ei elämässään arvosta.

Eikä meillä ole edelleenkään mitään annettavaa toisillemme...



Anteeksi olen antanut niin itselleni kuin hänellekkin. Hyväksynyt sen että meidän elämä oli mitä oli ja sillä kaikella oli oma tarkoituksensa.

Nyt meidän tarkoitus on tahoillamme luoda sitä mitä voimme, eikä se ole olla yhdessä. Hän on lasteni isä ja minä lastemme äiti. Tämä on se meidän suhde, jossa kummallakin on hyvä olla.



Voin vain toivoa että isä on samaa mieltä lastensa takia ja itsensä vuoksi, mutta minun ei tarvitse kantaa siitä huolta nyt.

Vaikka suhde oli vaikea ja väkivaltainen :((

Kaipaat siis sitä että sait turpaasi?!? Se ei ole tervettä. Kannattaisiko miettiä miksi et usko ansaitsevasi parempaa?

Tiedän että tunteet eivät häviä hetkessä, tiedän sen omasta kokemuksestani. Hyväksy siis kaipuusi ja ikäväsi, ne ovat osa surutyötä, jota teet.



Älä kuitenkaan anna ikäväsi viedä sinua harhaan. Älä missään tapauksessa palaa sellaisen ihmisen luo, joka alistaa, halveksii ja satuttaa sinua. Väkivalta kertoo kovaan ääneen, että mies ei rakasta sinua, ja et voi palata sellaisen ihmisen kanssa yhteen, joka pilaa elämäsi.



Sure surusi ja kaipuusi loppuun asti, sitten olet vapaa!

Tiedän että tunteet eivät häviä hetkessä, tiedän sen omasta kokemuksestani. Hyväksy siis kaipuusi ja ikäväsi, ne ovat osa surutyötä, jota teet.

Älä kuitenkaan anna ikäväsi viedä sinua harhaan. Älä missään tapauksessa palaa sellaisen ihmisen luo, joka alistaa, halveksii ja satuttaa sinua. Väkivalta kertoo kovaan ääneen, että mies ei rakasta sinua, ja et voi palata sellaisen ihmisen kanssa yhteen, joka pilaa elämäsi.

Sure surusi ja kaipuusi loppuun asti, sitten olet vapaa!

Vaikka en ole ap, niin vähän samassa tilanteessa kuin ap, ja sain taas voimaa siihen, että en ala tänään soittelemaan sille tyypille, joka mua satutti mutta jota kuitenkin kaipaan kuin huumetta.