Eivätkö omat vanhemmat ja sisarukset ole perhettä enää sitten kun on omia lapsia?

muuttunut 100 vuoden aikana paljon! Ei silloin ollut ydinperhettä kuten nyt

mä kans ihmettelen, en tajua niitä jotka eivät laske vanhempiaan /anoppia/appia ja sisaruksia siihen perheeseen.



Nehän siellä on ollut alusta asti, ennekuin meni naimisiin/sai lapsia.



Ikävä kyllä näin mun esim veli ajattelee, että me emme kuulu siihen lähiperheeseen, vaan ollaan vieraita ja meidät kutsutaan sinne aina vieraina.



Meillä (mun miehen ja mun kotona) on kyllä sellanen juttu että vanhempien ei todellakaan tarvitse erikseen kysyä voiko meille tulla, kaikki tietävät että meidän koti on heidän koti ja tänne saa ja pitääkin tulla koska vain haluavat, tottakai !

eivätkö he enää sitten ole osa sinun perhettäsi?

He ovat sukua, eivät perhettä.

Vanhemmat kyllä laskevat omat aikuisetkin lapset perheekseen, mutta toisin päin ei juttu menekään näin. Ehkä nykyihminen on niin yksilöitynyt, että vain omaan itseen ja ydinperheeseen satsataan.



Yhteisöllisyys on kadonnut. Ei ihme,että ihmiset voivat nykyään huonosti.

Vanhemmat kyllä laskevat omat aikuisetkin lapset perheekseen, mutta toisin päin ei juttu menekään näin. Ehkä nykyihminen on niin yksilöitynyt, että vain omaan itseen ja ydinperheeseen satsataan.

Yhteisöllisyys on kadonnut. Ei ihme,että ihmiset voivat nykyään huonosti.

mennessään avo/avioliittoon. Jo.



Eivät lapset edes liity asiaan mitenkään.

kun aikuistuu ja muuttaa pois kotoa. Lähisukua kylläkin, mutta aikuisen ihmisen pitää tajuta oikeat rajat! Muuten ei kukaan voi hyvin.

koska siitä voi todella seurata, että olettaa saavansa isän ja äidin ja 17v kuopuksen mukaan juhliin, mutta sieltä tuleekin 28v isosisko + miehensä + uusperheen 6 lasta, 26v isoveli + vaimonsa + 2 lasta ja 24v isosisko + miehensä ja tämän 4 lasta, kaikilla mukana poika/tyttöystävä.



Pidän kelan perhemääritelmästä eli kriteerinä yhteinen jääkaappi.

koska sinulla on _rakastavat_ vanhemmat ja sisarukset eli hyvä suku. Voin hyvin kuvitella että tällöin he ovat osa perhettäsi.



Kaikilla ei ole asiat näin hyvin. Oma isäni on väkivaltainen psykopaatti joka hakkasi minua 19 vuotta, on alistanut äitini, ja välimme ovat olleet poikki jo 10 vuotta eivätkä vanhempani ole ikinä halunneet edes nähdä lapsiani, ei edes ristiäisiin tulleet.



Puolison vanhemmat piittaavat vain tyttärensä perheestä eikä meidän perhe merkkaa juurikaan mitään.



Meillä ei ole siis todellakaan mitään rakkaudentäyteistä ja läheistä kanssakäymistä, joten minulle perhe on vain se oma perhe. Jos vanhempani olisivat ns. normaalit ja he (tai appivanhemmat) haluaisivat olla isovanhempien roolissa, niin ilman muuta he olisivat perhettämme, mutta kun eivät halua, niin milläs pakotat.



Näissä perhekuvioissa on aina poikkeusetta niin, että rakastavat hyvät vanhemmat omaavat ihmiset eivät osaa yhtään asettua sellaisten asemaan, jolla lapsuudenkodissa vanhempina on ollut juopot, väkivaltaiset, persoonallisuushäiriöiset, tunnevammaiset, pedofiilit, mt-ongelmaiset vanhemmat.

niin silloin rajaan vaan ydenperheeseen, koska käsitykseni mukaan se on yleisesti tapana.

Täytyy kyllä sanoa että minusta tuntuu jotenkin tylyltä jos lapsi lakkaa olemasta vanhempiensa perheen jäsen muuttaessaan kotoa pois.

Ja tiedän kyllä että esim. appivanhemmat ja miehen sisarukset pitävät meitä (minuakin) perheenjäseninä, kun ovat sen ääneen sanoneet (esim. kun kursailimme että oletteko ihan varmoja että haluatte meidän sairaalaan käymään kun miehen sisko sai lapsen ja soittivat tietoja+kutsua katsomaan vauvaa).

koska siitä voi todella seurata, että olettaa saavansa isän ja äidin ja 17v kuopuksen mukaan juhliin, mutta sieltä tuleekin 28v isosisko + miehensä + uusperheen 6 lasta, 26v isoveli + vaimonsa + 2 lasta ja 24v isosisko + miehensä ja tämän 4 lasta, kaikilla mukana poika/tyttöystävä.

Pidän kelan perhemääritelmästä eli kriteerinä yhteinen jääkaappi.

koska sinulla on _rakastavat_ vanhemmat ja sisarukset eli hyvä suku. Voin hyvin kuvitella että tällöin he ovat osa perhettäsi. Kaikilla ei ole asiat näin hyvin. Oma isäni on väkivaltainen psykopaatti joka hakkasi minua 19 vuotta, on alistanut äitini, ja välimme ovat olleet poikki jo 10 vuotta eivätkä vanhempani ole ikinä halunneet edes nähdä lapsiani, ei edes ristiäisiin tulleet. Puolison vanhemmat piittaavat vain tyttärensä perheestä eikä meidän perhe merkkaa juurikaan mitään. Meillä ei ole siis todellakaan mitään rakkaudentäyteistä ja läheistä kanssakäymistä, joten minulle perhe on vain se oma perhe. Jos vanhempani olisivat ns. normaalit ja he (tai appivanhemmat) haluaisivat olla isovanhempien roolissa, niin ilman muuta he olisivat perhettämme, mutta kun eivät halua, niin milläs pakotat. Näissä perhekuvioissa on aina poikkeusetta niin, että rakastavat hyvät vanhemmat omaavat ihmiset eivät osaa yhtään asettua sellaisten asemaan, jolla lapsuudenkodissa vanhempina on ollut juopot, väkivaltaiset, persoonallisuushäiriöiset, tunnevammaiset, pedofiilit, mt-ongelmaiset vanhemmat.

toisen määräämässä roolissa. Jokainen on isovanhempi omalla tavallaan ja kamalaa olisi, jos se isovanhemmuuden rajat sanelisi joku, jolla itsellään ei ole mitään omaa kokemusta isovanhemmuudesta.

Kävi mielessä kyllä että eihän tosiaan esim. väkivaltaista alkoholistia varmaan koe samalla tavalla perheenjäseneksi, mutta unohtui sitten tuosta viestistä. Ja se että kaikki eivät halua olla tekemisissä esim. lastenlasten kanssa.

Ilmeisesti sinulla on nykyisin hyvä puoliso ja olette lastenne kanssa onnellisia, hienoa! Toivottavasti pääset kokeilemaan onnellisempaa isovanhempi-lapsenlapsisuhdetta jos/kun omat lapsesi saavat lapsia :) Kaikkea hyvää teille.

-ap

koska sinulla on _rakastavat_ vanhemmat ja sisarukset eli hyvä suku. Voin hyvin kuvitella että tällöin he ovat osa perhettäsi.

Kaikilla ei ole asiat näin hyvin. Oma isäni on väkivaltainen psykopaatti joka hakkasi minua 19 vuotta, on alistanut äitini, ja välimme ovat olleet poikki jo 10 vuotta eivätkä vanhempani ole ikinä halunneet edes nähdä lapsiani, ei edes ristiäisiin tulleet.

Puolison vanhemmat piittaavat vain tyttärensä perheestä eikä meidän perhe merkkaa juurikaan mitään.

Meillä ei ole siis todellakaan mitään rakkaudentäyteistä ja läheistä kanssakäymistä, joten minulle perhe on vain se oma perhe. Jos vanhempani olisivat ns. normaalit ja he (tai appivanhemmat) haluaisivat olla isovanhempien roolissa, niin ilman muuta he olisivat perhettämme, mutta kun eivät halua, niin milläs pakotat.

Näissä perhekuvioissa on aina poikkeusetta niin, että rakastavat hyvät vanhemmat omaavat ihmiset eivät osaa yhtään asettua sellaisten asemaan, jolla lapsuudenkodissa vanhempina on ollut juopot, väkivaltaiset, persoonallisuushäiriöiset, tunnevammaiset, pedofiilit, mt-ongelmaiset vanhemmat.

voi jeesus, vai olet sitä mieltä että jokainen haluaa olla omalla tavallaan isovanhempi.



Kerrotko sitten mitä isovanhempana oloa - vaikka sitten "omalla tavallaan" sellaista - on siinä että ei ole nähnyt lapsenlapsiaan IKINÄ, ei ole soittanut edes yhtä puhelua koskaan, ei ostanut lahjaa, ei tuhlannut ajatustakaan lapsenlapsia kohtaan. Ei tämä ole mitään isovanhempana oloa! Tämä on sen teeskentelyä että ei ole lapsenlapsia olemassakaan.



Jokainen saa toki toteuttaa isovanhemmuuttaan tai olla toteuttamatta, mutta täydellinen piittaamattomuus ei ole mitään "omalla tavallaan isovanhempana oloa".



No, "isovanhemmat" vielä edestään löytävät seuraamukset tähän "omalla tavallaan" isovanhempana olemiseensa :)

vaan se on rakkautta.



Mikään ei ole pahempaa kuin se, että jäädään kiinni siihen aikuiseen lapseen, eikä osata päästää terveesti irti, kun irtipäästämisen aika on!

Kyllä munkin mielestä perhe on se, joka jakaa jääkaapin (noin karkeasti sanottuna). Kun lapsi muuttaa pois kotoa tai viimeistään kun asuu yhdessä jon kun kanssa, niin heillä on oma perhe. Vanhemmat/ appivanhemmat/ sisarukset ovat lähisukua. He ovat hyvin läheisiä ja heitä kohtaan on velvoitteita (auttaa tarvittaessa jne), mutta perhettä he eivät ole. Niin ja sanottakoon vielä, että lähisukulaisen voi tietysti dumpata pellolle eli en tarkoita, että kamalaa vanhempaa /sisarusta /appivanhempaa tarvitsisi sietää.

ja asioihin tuppautuminen.

vaan se on rakkautta.

Mikään ei ole pahempaa kuin se, että jäädään kiinni siihen aikuiseen lapseen, eikä osata päästää terveesti irti, kun irtipäästämisen aika on!

ohjetta parisuhteen muodostamiseen parhaana. Raamatussa sanotaan, että mies (ja tietysti vaimokin) luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Ei se tarkoita, etteikö vanhempiaan edelleen kuulu kunnioittaa, ja myös auttaa ja hoitaa, mutta he eivät kuulu siihen perheeseen, mihin nuoripari. Uskon, että moni ongelma ja murhe lapsiperheissä olisi vältettävissä, jos niistä omista vanhemmista oikeasti uskallettaisiin irtaantua, ja perustaa se ihan ikioma perhe. Jonne ei todellakaan saa lompsia sisään kukaan ulkopuolinen, läheinenkään, noin vain.

Minun perheeseeni kuuluvat itseni lisäksi mies ja lapsi (ja kaksi kissa).



Lapsuuden perheeseeni kuuluvat vanhempani, sisareni ja veljeni. He eivät kuitenkaan ole mieheni perheenjäseniä. Samoin en koe mieheni vanhempia tai veljeä perheenjäsenikseni. He ovat mieheni sukulaisia.



Joulua vietän kuitenkin mieluusti suvun kesken. Joka toinen vuosi vanhemmillani, joka toinen miehen vanhemmilla.

jos ei tajua, ettei enää ole perhettä, vaan sukua.