Syy: yhteisöllisyyden puute

tuosta on tehty paljon tutkimuksiakin.. Suosittelen lukemaaan teoksia mm. sosiaalisesta pääomasta ja marginalisaatiosta.

Halutaan, että "joku muu". poliisi, sossu tai psykiatrinen hoito, poistaa kaiken pahan ja ongelmat, ja näinhän se ei ole....

Jos tuo olisi oikea syy, naiset tekisivät perhesurmia...hehän hoitavat kodin, lapset jne. ilman apua.

Miksi yhteisöllisissä maissa tapahtuu surmia ja tappoja ja joukkosurmia ?

perheen asiat kuuluvat sossulle ja poliisille, niin ei juuri mitään enää voida tehdäkään. Tilanteet ovat liian pitkällä.



Mutta ongelmien alkuvaiheessa ihminen pystyy omin voimin vielä muuttamaan kurssiaan, jos ongelmat ei ole pitkittyneet.



Ja sellaista syytä ja lääkettä ei varmasti ole, että sillä voisi totaalisesti poistaa jonkun näin vaikean ja monimutkaisen ongelman. Enkä ole tutustunut alan kirjallisuuteen, enkä tiedä tilastoja perhesurmista eri maissa.



Silti seison tämä intuitioni takana. Ainakin minun perheeni ja lapseni voivat paremmin, koska asun tiiviissä naapurustossa, jossa on kylä kasvattaa periaate vielä valloillaan. Joskus rasittaa kun on tupa täynnä naapurin tenavia ja naapurit tietää jokaisen kauppareissunkin, mutta lapsilla on turvallista, kaikkia autetaan ja ongelmien edessä löytyy me-henkeä. Aluksi meinattiin muuttaa pois, kun yksityisyyden puute ahdisti. Nyt ollaan todella kiitollisia.



ap

Kylä kasvatti ennen, nykyään vaan harvoissa paikoissa.



Suomessa on vieraannuttu naapuristakin liian kauas. Saati sitten omista sukulaisista. mitkään ei kuulu kellekään ja talkooduuniakaan ei enää osata.

Kylä kasvatti ennen, nykyään vaan harvoissa paikoissa.



Suomessa on vieraannuttu naapuristakin liian kauas. Saati sitten omista sukulaisista. mitkään ei kuulu kellekään ja talkooduuniakaan ei enää osata.

Itse yhteisöllisellä alueella kasvaneena ja ulkomaillakin asuessani siihen tottuneena olen täysin samaa mieltä. Tässä maassa voisivat ihmiset yleisesti paljon paremmin, jos ei vallalla olisi pitkälti minäminä-ajattelu ja mentaliteetti, että jokainen huolehtikoon itsestään ja jos ei pärjää omillaan, niin olkoon pärjäämättä.



Nykyään lähimmäisenrakkauden ylin aste on, että vaivautuu soittamaan hätänumeroon (tmv) ohi kulkiessaan, sen sijaan, että pysähtyisi katsomaan ja jäisi auttamaan myös itse... Surullista.

että hyvässä yhteisössä ei ole kasvojen menettämisen pelko niin kovin suuri. Onhan sellainen häpeä ja nolous ongelmien keskellä tietysti väistämätön asia. Mutta nämä tilanteet osataan jotenkin hienovaraisesti hoitaa. Esimerkiksi, jos yhteisöllä on tarve tehdä jollekin henkilöllö selväksi että juhannuksena tuli otettua enemmän kuin lasten edessä on järkevää,niin heti perään keksitään keino osoittaa tälle henkilölle, kuinka tärkeä hän yhteisölle on; joku tarvitsee juuri tämän ihmisen erityistä osaamista tai käy kysymässä hänen mielipidettään omaan ongelmaansa. Osoitetaan, että samaa porukkaa ollaan ja samalla viivalla kaikki.



ap

Ei yhteisöllisyys ole kadonnut mihinkään, se on vain muuttanut muotoaan. Nykyisin yhteisällisyyttä ei ole se, että naapurit vahtivat toisiaan ja yleensäkin ollaan tekemisissä naapureiden ja suvun kanssa. Vaan nykyisin se yhteisö koostuu omista ystävistä ja kavereista. Eikä sellainen "kaveriapu" mihinkään ole kadonnut. Toki kaikilla ei ole sellaista omaa yhteisöä, mutta eipä ollut aina ennenkään: jos vähänkin poikkesi aiemmin sen ahtaan kyläyhteisön normista ja muotista, niin todellakin yksin jäi ja ulkopuolelle! Siksi olikin kauhea paine mukautua, mikä voi myös aiheuttaa vaikka mitä pahoinvointia.

suurin osa nuorista tappajista, brejvik ja kumppanit, on elänyt yhteisössä, ahtaassa tiiviissä omakotiyhtiesössä.



yhteisöllisyys on yksi nykyajan väärinymmärretyimpiä käsitteitä