Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsi suuttuu yöllä??????
19.06.2012 |
meillä on kestänyt pari viikkoa jo sellainen, että lapsi vetää yöllä kauheat pultit esim. peiton asennosta tai siitä, että äiti ei pidä sylissä OIKEIN, ja vaikka mitä teen ( olen huutanut, ollut välinpitämätön, poistunut huoneesta, lohduttanut ), mikään ei auta.
lapsi on 2,5 -vuotias. itselläni ei pinna kestä noita raivareita yhtään edes päivisin, ja täytyy sanoa että kyllä vituttaa, kun yötkin menee raivotessa. ja aamulla pahimmassa tapauksessa herätään raivokohtaukseen. pyytää ottamaan syliin, mutta sylissä huutaa kuinka on siinä väärin ym.
päiväunet on jääny pois ja päivillä käy lähes aina ylikierroksilla, valvoo yleensä 12 tuntia ja ylikin putkeen, koska ei vain nukahda iltaisin millään.
Kommentit (11)
samassa iässä. Lapsi heräsi pissalle ja sen jälkeen kiukkusi milloin mistäkin. Ohi meni tuokin, vaikka silloin otti päähän kun sai koko perheen aina hereille raivotessaan. Eikä meillä selitykseksi kelvannut edes päiväunien puute tmv. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös oli kaksivuotiaalla noita yö-raivareita usein. Aina ei tiedetty oliko ihan hereilläkään vai unissaan. Parhaiten menee ohi kun antaa raivota raivonsa rauhassa itsekseen eikä puutu paljoa. Meillä ainakin pahensi vain tilannetta, jos koitti jotain tehdä tai ehdottaa. Sitten kun rauhoittui kelpasi halit, maitoryyppy ja peittely unille.
meidän poika on muuten hyvä nukkumaan, mutta harrastaa noita yöpultteja silloin tällöin. Syy on yleensä se, että pissattaa ja siitä vedetään kilarit ja karjutaan kahelina, sitten jos viimein hilaudutaan käymään pissalla, sen jälkeen huudetaan että "en haluu mennä sänkyyn, en mee sänkyyn, nukun lattialla" jne. Homma jatkuu, jätit yksin, olit vieressä tai mitä vaan. Yhden ainoan kerran olen saanut raivarin pikapikaa poikki, kun itselläkin oli vessahätä ja nakkasin pojan viileään eteiseen jäähtymään oman pissaamisen ajaksi. Karjunta loppui kuin seinään ja meni kiltisti nukkumaan. Mutta kun itse ei jaksaisi yöllä tapella ja temppuilla... Ja tosiaan, väärin oleva peittokin voi kilarit aíheuttaa välillä, tai ihan mikä vaan. Viime aikoina pari kertaa reuhattu sen takia, että korva on jotenkin painunut nukkuessa.
Ja hei, meidän poika on jo 3,5 vuotias, ja tuota uhmaikää on jatkunut jo kaksi vuotta. Että jippii... Päiväunet meillä kuitenkin nukutaan ja voimakkaita päiväraivareita on enää harvoin, jos se yhtään lohduttaa!
olen ollut varma, että tämä johtuu jotenkin minusta ja tavastani suhtautua raivareihin. nyt aion ottaa linjan, että lähden huoneesta nukkumaan sohvalle, jos raivari tulee. mikään muu ei auta, jos lapseen koskee, raivo vain yltyy. tuntuu, etten voi olla lapsen lähellä noissa tilanteissa kun itse olen niin raivona. parempi varmaan että menen toiseen huoneeseen rauhoittumaan itse.
ap
meinasin tulla tänne juuri kirjoittamaan, että mikä ihme meidän neitiä vaivaa.
Neiti on vasta 1v 10 kk, mutta viime yö meni aivan ranttaliksi. Sai kaksi hirveää raivokohtausta, toisen alkuyöstä ja toisen aamuyöstä. Eikä auttanut yhtään mikään, ei maito, syli, taputtelu, silittely, vesi, vaipanvaihto kuivemmaksi, viereen ottaminen, peittely jne jne. Huusi vaan, että EI EI, EIKÄÄÄ!! Ei halunnut edes tuttia?!? WTF
Meille syntyy piakkoin toinen lapsi ja minulla ei sitten kyllä ole resursseja hoitaa noita yöraivoamisia ollenkaan. Mies toki auttaisi, mutta siitä se raivo vasta yltyykin aivan infernaaliseksi, jos mies edes lähestyy raivopäätä yöllä :O. Apua, ei kai tää ole joku pysyvä tila seuraavat pari vuotta?? Annoin särkylääkettäkin yöllä, mutta sekään ei auttanut, ei ilmeisesti ollut mitään kipuja siis raivon taustalla.
Pakko vaan nyt aloittaa sellainen, että mies hoitaa lasta yöllä, minä laitan korvatulpat. Ekat yöt voi olla huuto kovaakin, mutta pakkohan lapsen on ymmärtää, että omn isän on kelvattava ja parempi nyt alkaa totuttelu, kun vauva ei ole vielä syntynyt. Vai?
Niin ja päivällä on alkanut saamaan kanssa noita uhmisraivareita. Jouksee, kuin päätön kana, hyvä ettei seiniin törmäile. Raivo yltyy, jos esim istun väärässä asennossa tms. Haluaa syliin ja kun otan syliin, haluaa pois ja takaisin, pois, takaisin. Ens aa olla samassa huoneessa, mutta en saa poistuakaan jne käsittämättömyyksiä. Ilmeisesti uhma on siis nyt alkamassa ihan kunnolla ja näkyy yölläkin. HUOKAUS. Vitjale, että voi ihmistä väsyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ollut varma, että tämä johtuu jotenkin minusta ja tavastani suhtautua raivareihin. nyt aion ottaa linjan, että lähden huoneesta nukkumaan sohvalle, jos raivari tulee. mikään muu ei auta, jos lapseen koskee, raivo vain yltyy. tuntuu, etten voi olla lapsen lähellä noissa tilanteissa kun itse olen niin raivona. parempi varmaan että menen toiseen huoneeseen rauhoittumaan itse.
ap
Etten minäkään ole mitään raivariystävällistä äippätyyppiä... eli oma vitutuskäyrä nousee sekunnissa. Varsinkin kun vihaan nopeita herätyksiä, haluaisin aina heräillä rauhassa... Eli en tiedä, vaikuttaako meidän suhtautumistapamme negatiivisesti vai ei :) Toisaalta, miehelläni on lehmänhermot, eikä hänkään saa raivaria poikki, jos menee rauhoittelemaan. Päin vastoin, homma räjähtää vain pahemmin käsiin...
1v 8kk. Yöllä tulee yhdet tai kahdet raivarit ja päivällä haluaa syliin ihan koko ajan. Jos en ehdi ottaa, itkee ja valittaa lattialla: "syliiii-i-iiiin! auta!". Vähemmästäkin tulee huono omatunto.
En oikein vain tiedä olisiko parasta pitää lasta niin paljon sylissä kuin hän haluaa, vai kestää valitus ja itku ja ottaa rauhassa aikaa esimerkiksi vessassakäynnille tai pyykin ripustukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitähän saa mitä tilaa kun lapsia tekee.....otan osaa!!
on tällaista!
Meillä pahin vaihe lienee takana, kun lapsi on jo 4,5 -vuotias. Raivareissa olen kantanut lapsen pissalle. ei halua pissata, mutta pissa tulee silti. Raivari on loppunut usein vasta parvekkeella viileässä. Aamuisin lapsi ei muista yökohtauksesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimyönä siihen, kun mun 2,5-vuotais poika huitas mua suuttuneena! :O mun mielestä ei ollu hereilläkään ees.
Alue: Aihe vapaa
kun oli kipeä. Viikon jälkeen käytiin lääkärissä ja oli ollut korvatulehdus. :)
Jos on vaan vaihe, niin ohi se menee. Tosin se ei lohduta yhtään tiedän. Mä olen kans hirveän huono sietämään uhmakohtauksia. Toistaiseksi nekin hyvin lieviä, joten sitä kunnon uhmaa odotellessa. Onneksi perheessä on myös isä.