Lue keskustelun säännöt.
Miestä ei kiinnosta raskaus ja sisälläni kasvava lapsemme
18.06.2012 |
Siltä musta ainakin tuntuu ja pahoitan mieleni päivittäin.
Ehkä siis asia ei todellisuudessa ole ihan niin, mutta kaipaisin itse henk.koht. jotain enemmän.
Mies ei koskaan halua tunnustella potkuja eikä helli vatsaani. Se olisi minusta ihanaa.
Minusta myös tuntuu ettei hän pysty käsittämään miten paljon kipuja mulla on, varsinkin öisin.
Ja aamulla hän itse valittaa selkäkipuaan ja muita kramppejaan kun on nukkunut huonossa asennossa.
Raivostuttaa, ja masentaa.
Tämä on siis toinen raskaus, ja suurinosa huomiosta ja energiasta TOTTAKAI menee esikoiselle. Mutta on niitä hetkiä kun saamme kaksin löhötä sohvalla, toivoisin että mies haluaisi "tehdä tuttavuutta" myös tämän syntymättömän lapsen kanssa.
Joskus kaipaan hellyyttä ja kosketusta niin kovasti että pyydän häntä tunnustelemaan potkuja.
"mielenkiinto" riittää sen hetken, ehkä ensimmäisen potkun ja sitten onkin jo muuta tekemistä tai muutenvain ottaa käden pois ja toteaa että siellähän se..
ARRRRGH. :'( itkettää
Kommentit (11)
No ihan varmasti hormoneilla on näihin ajatuksiin ja tuntemuksiin suuri valta.
Mutta minkäs tunteilles teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua ärsyttää, kun mies kyselee "mites masu?" joka päivä... Ja minun eka, miehellä jo useampi.
Mä tiesin, että saat heti kättelyssä vastauksia, joissa ihmetellään, miksi ihmeessä sun vatsan pitäis kiinnostaa miestä. Jotkut kun ei tajua, että ei se raskausvatsa mitään läskiä ole, vaan siinä heti ihon alla on miehen oma lapsi, josta totta tosiaan kannattais olla kiinnostunut!
Mut ap, se nyt vaan on vanha totuus, että naista ja raskautta sekä lapsen saamista ymmärtää parhaiten toinen samassa tilanteessa oleva nainen. Miehet ja lapsettomat vaan ei ymmärrä. Jaa ilo lapsistasi muiden raskaana olevien kanssa, ystäviesi kanssa, äitisi ja sisarustesi kanssa. Sillä tavalla pettymys mieheen ei kasva liian suureksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai toinen lapsi sentään oli yhteinen päätös?!
joten olen oppinut että mies ei oikein osaa höpötellä masulle ja tunnustella lasta sieltä, koska se tuntuu hänestä "leikkimiseltä". Ei sitä vauvaa hänelle periaatteessa ole, ennen kuin syntyy. Syntymän jälkeen on maailman paras isi, joten kiinnostumattomuudesta ei ole kyse.
Miehille yleensäkin on hankala hahmottaa noin epäkonkreettista asiaa, sinun ja minun miehille ehkä vielä keskimääräistä hankalampaa. Itse hehkutan itsekseni tai lapsille (jotka on yhtä vähän kiinnostuneita kuin mieskin!). Koeta ymmärtää miestäsi, ei hän tarkoituksella pahoita mieltäsi ja kuulostaa siltä että hän mieliksesi paijaileekin jonkin verran, niin minunkin mies tekee.
Olen ottanut tavaksi sanoa ihan ääneen, että nyt toivoisin sun pitävän kättä mun masulla, kun katsellaan vaikka elokuvaa. Olen sanonut miehelle että haluan jakaa sen tunteen edes osittain hänen kanssa, ja jos hän vain jaksaisi edes vähän paijailla ja kuunnella vauvaa, arvostaisin sitä paljon. Pyyhi paha mieli pois, ajattele että miehesi antaa kaiken sen hellyyden suoraan sille vauvalle kun vauva syntyy, eikä tuhlaa sitä nyt masun hellimiseen!
hormonihirmu rv30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näistä viimeisimmistä ymmärtäväisistä kommenteista.
Ja tippahan näitäkin lueskellessa tuli linssiin. :)
Niin tottahan se on, mies on kuitenkin paras isä mitä toivoa lapselleni ja tulevallekkin voisin.
Vaikeahan sitä on itse käsittää, ettei tämä lapsi vielä miehelle ole samallalailla olemassa kuin minulle. Mutta en epäile hetkeäkään etteikö tämäkin saisi samaa hellyttä ja huomiota kuin esikoinen synnyttyään!
Ja tuolle joka kauhisteli, niin sanottakoon että raskaus ei ollut varsinaisesti suunniteltu, mutta minun mielestä semmoista ei pidä eikä voikkaan suunnitella. Lapsi tulee kun on tullakseen, ja jos se ei elämän kuvaan sovi, silloin käytetään ehkäisyä.
Molempien osalta siis toivottu tapaus.
Raskaushormonit varmasti puhuu joo, mutta ap hei... Ei mies voi tehdä "tuttavuutta" lapsen kanssa, vain ja ainoastaan sun VATSASI kanssa! =DD
Nyt vähän höyryät ulos pahimmat hormonihuurut ja lopeta tuommoisesta kiukkuaminen, voi herran jestas...
Olin oksentaa kun luin ap:n viestin, juma mitä lässytystä. Ei yksikään itseään kunniottava mies alistu tuollaiseen masutaputteluun ja sikiöön tutustumiseen.
Kai miehelläkin voi oll aselkä kipeä, ei se sun mätisäkkis ole maailman keskipiste vaikka niin itse kuvitteletkin.
Aaaaagh, voin pahoin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsen odotus varmaan miehestä tunnu kovin konkreettiselta. Itsekkin olen oppinut vähän tätä odottamisen iloa vasta nyt toisessa raskaudessa. Ensimmäisen kohdalla oli jotenkin vaikea kuvitella koko lasta ennen kuin se syntyi. Voin helposti uskoa että miehellä tunne on myös vähän epäuskoinen. Ja jos vielä olet kipeä, saattaa ajatella että haluat olla vaikka ihan rauhassa ilman lääppimistä.
Raskaushormonit varmasti puhuu joo, mutta ap hei... Ei mies voi tehdä "tuttavuutta" lapsen kanssa, vain ja ainoastaan sun VATSASI kanssa! =DD
Nyt vähän höyryät ulos pahimmat hormonihuurut ja lopeta tuommoisesta kiukkuaminen, voi herran jestas...