Maanviljelijäparin avioero.

Minä tiedän vaimon, joka avioerossa lyhyen liiton jälkeen ei vaatinut osuutta maatilasta. SE oli mielestäni oikein ja kohtuullista. Totesi, ettei maalaiselämä ollut hänelle sopivaa, muttei alkanut rahastaa, mikä olisi vienyt tai heikentänyt huomattavasti miehen elinkeinoa maanviljelijänä. Maatilahan on myös ikään kuin tulonhankkimiskuluja. Ilman sitä on vaikea olla maanviljelijä.



Ajattele, jos itse avioerossa (ei maanviljelijä) joutuisit luopumaan myös ammatistasi ja elinkeinostasi? Pettymykset ihmissuhteessa pitäisi olla muita kuin taloudellisia juttuja.



Toivon maalaisjärkeä ja kohtuullisuutta teillekin näissä omaisuuskuvioissa.

velat lasketaan yhteen siis mm. se maatila ja rouvan osake. Sitten yhteenlasketun omaisuuden arvo jaetaan kahdella. Kumpikin saa siis puolet potista. Jos käy niin että miehellä on omaisuutta enemmän niin hän sitten maksaa vaimolle tasinkoa niin paljon että tämä saa yhtä paljon kuin mies. Tilasta vaimo ei voi vaatia puolta, riittää että mies maksaa tasingon rahalla, jos voi. Voihan se olla ettei voi ja siksi joutuu myymään tilan tai osia siitä. Ja voihan olla että vaimolla onkin enemmän (jos vaikka miehen tila on velkainen) ja vaimo joutuu maksamaan tasinkoa miehelle. Ja silloinkaan vaimon ei tarvi luovuttaa pariisin asunnosta puolta, riittää että maksaa tasingon rahana.

Tuskin tuolla niin kiire on; siis että vaikka tämän illan juttu. Asioiden setviminen vie aikaa ja avioerossa on harkinta-aikakin.



Periaatehan on, että omaisuudet lasketaan yhteen ja kumpikin saa puolet yhteenlasketusta.



Vaimolla on siis osake. Oletus kait että heillä ei ole muuta omaisuutta kuin osake ja tila. Et kerro, onko tila vaimon, miehen vai molempien nimissä.



Jos vaimolla osake ja tila, saa mies osan omaisuudesta, jolloin on mahdollista että 'tila menee' , jos menemisellä ajatellaan sitä, että vaimo menettää sen. Jollei sitten halua antaa osaketta.



Jos vaimolla osake ja miehellä tila, voi tila säilyä miehellä, kun vaimollakin on omaisuutta.



Jos vaimolla osake ja tila yhteinen, voi tila jäädä miehelle, kun vaimolla osake.



Yhdessä tietämässäni maanviljelijäavioerossa vaimo sai osan pelloista/metsästä. Kiinteistöt ja loput maat jäi miehelle. Mut tuo ei ollut ehkä kaikkein dramaattisin tilanne, koska myös mies kävi osittain tilan ulkopuolella töissä (=ainoa elanto ei tullut maataloudesta) ja luulen, että nyttemmin kumpikin on vuokrannut omat maansa naapurissa asuvalle ex-miehen sukulaiselle.





Nykymaatilat on yleensä hyvin velkaisia, mikä huomioidaan tilan arvoa laskettaessa. Toisaalta peltohehtaarit (ja myös metsähehtaarit) ovat varsinkin etelä-suomessa ja länsi-suomessa olleet kovissa hinnoissa viime aikoina.



Mieheni on maanviljelijä, ja sanoo, että hänelle on mahdollista saada säilytettyä tila seuraavalle sukupolvelle. Hänen ei kuitenkaan olisi ikinä mahdollista ostaa maatilaa (johtuen maan korkeasta hinnasta). Meillä on avioehto, eli mahdollinen avioero ei vie mieheltäni maatilaa.



Asioita voidaan myös sovitella.

Maatila on miehen nimissä ja osake on vaimon. Onko laissa mitään kohtuullistamispykälää eli molemmat pitäisivät oman omaisuutensa, koska ovat olleet naimisissa noinkin vähän aikaa. Molemmat tehneet töitä tilalla, mies aina ja vaimo noin vuoden ja asunutkin tilalla vasta reilun vuoden.

Avioerossa omaisuus laitetaan puoliksi. Ei mitään väliä kenen nimissä mikäkin on

Pääperiaate on tosiaan niin kuin aikaisemmat vastaajat ovat kertoneet: yhteenlaskettu netto-omaisuus (varat - velat) jaetaan puoliksi. Tätä jakoa voidaan kuitenkin kohtuullistaa, jos avioliitto on kestänyt vain lyhyen aikaa. Alle kahta vuotta on yleensä pidetty lyhyenä aikana. Etukäteen ei voi kuitenkaan sanoa, miten täsmälleen käy, koska lopputulos riippuu aina oikeuden harkinnasta.



Lisäksi aviopari voi aina sopia muunkinlaisesta jaosta kuin puoliksi jakamisesta, jos molemmat suostuvat sopimukseen.

kohtuullistamispykäliä! Laki on tässä kohdin selkeä: omaisuuksien arvot lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Jos vaimolla omaisuutta 30 000 e, ja jakotulos on esim 100 000 e, korvaa mies vaimolle 70 000. Jos haluaa pitää tilansa, voi vaikka ottaa lainaa.



Jos vaimo on suostuvainen, voisi harkita molemmille kohtuullisen avioehdon tekemistä ja rekisteröimistä ennen eroa. Toinen vaihtoehto on tehdä omaisuudenjaosta sopimus, ns sovitella. Pariskunnan on tarpeellista käydä pikimmiten juristin pakeilla.



Harva nainen kai haluaa tuhota toisen elämäntyön. Eiköhän asiat ole sovittavissa. Avioehdossa voisi esim antaa naiselle hänen vuoden työpanostaan vastaavan summan rahaa (vaikka 35 000 e), mutta muuten omaisuudet olisivat sen, kenen nimissä ne ovat.

pyristelmässä eroon ;D





tuli vaan tuosta mielikuvasta, että maajussi on ollut aina maajussi, mutta morsian on ollut aiemmassa elämässä kaupunkilainen ja ilmeisesti mielii takaisin sinne pariisiin? ;D

Se on vaan niin, että harva kaupunkilainen tänne maalle sopeutuu, varsinkin jos on asunut Euroopan suurkaupungeissa. Harmi sinänsä, mutta näin se on...

niin että kummallakaan ei ole erossa avio-oikeutta toisensa omaisuuteen, vaan kumpikin jatkaa niine hyvineen kuin mitä omisti liittoa solmittaessa.

Toisekseen voidaan jakaa omaisuus sovussa ilman avioehtoakin niin että kumpikin pitää omansa eikä maksa tasinkoa. Vain riitatilanteessa tarvitaan erillinen ositus ja tasitus ulkopuolisen toimesta. Sovussa tehdystä osituksestakin on toki tehtävä paperit.

Jos maatila on kovin velkanen ei siitä paljoa jaettavaa jää, voi olla että arvo negatiivinen

Omaisuuden osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa voidaan kohtuusharkinnan perusteella poiketa niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa olisi muutoin noudatettava.



Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos se johtaisi:



kohtuuttomaan lopputulokseen tai

siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon:



avioliiton kestoaika

puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi

muut näihin verrattavat, puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Osituksen sovittelu tapahtuu siis ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämän vuoksi ei voida ennalta asettaa yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kysymykseen, miten sovittelu toimitetaan tai kuinka useissa tapauksissa ositusta sovitellaan.



Tavallisimmat tilanteet, joissa sovittelu tulee harkittavaksi, voidaan kuitenkin kuvata seuraavan kahden esimerkin avulla:



Esimerkki 1: Lyhytaikainen lapseton avioliitto, ei avioehtosopimusta. Matti ja Maija solmivat avioliiton. Avioliiton kestettyä kaksi vuotta puolisot tuomitaan avioeroon. Matilla on omaisuutta 600 000 euron arvosta, Maijalla on 200 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä, avioliitosta ei ole lapsia. Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan puolisoiden omaisuus (800 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 200 000 euroa omasta omaisuudestaan Maijalle.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muutoin Maija tulisi lyhytaikaisen avioliiton jälkeen saamaan perusteetonta etua.



Eli todellakin on olemassa kohtuullistamispykälä.

Kuten ei myöskään avioehto ole täysin aukoton.

että vaimo on työskennellyt maatilalla. Jos on vielä luopunut omasta entisestä työpaikastaan tämän takia, niin pitäisi ottaa sekin huomioon.