Raitistuneet alkoholistit

Katso Päihdelinkin keskustelut, siellä on hienoja kertomuksia ja vertaistukea sekä kokonaan lopettaneilta että vähentäjiltä (ja näitä yrittäneiltä).



Luulisin, että kamalin asia, jonka viinalotrailu tuo tullessaan, on tietynlainen tunteettomuus, ja siitä sitten johtuvat muut ikävät seuraamukset. Tämä oli tällainen pohdiskelijan oletus.

Olin yli 10 vuotta opiskelujen jälkeen suurkuluttaja, kuitenkin niin että työni hoisin koko ajan. Mutta iltaisin ja viikonloppuisin tissutin sen verran että viikossa meni aina 20-40 annosta alkoholia, riippuen nyt vähän oliko jotain bileitä, olinko sinkku vai suhteessa, oliko stressiä jne. Varsinaisena alkoholistina en itseäni kuitenkaan pitänyt enkä pidä, koska ensinnäkin pystyin olemaan selvinkinpäin töissäkin ja toiseksi varsinaisesta alkoholismista ei pitäisi olla enää paluuta kohtuukäyttöön, joka kuitenkin minulta on onnistunut.



Miten sitten pääsin viinan liikajuonnista kohtuukäyttöön? Kyllästymällä viinan vaikutuksiin elämässäni totaalisesti, ja sitten vain vahvistamalla sisäisesti uskoani siihen että minä itse pystyn todellakin päättämään mitä ja paljonko kurkustani alas kaadan. Lopetin myös juhlimis- ja yökerhoelämän kokonaan, koska siellä juomiskiusaukset olivat liian suuria, kun ideana oli ollut aina mennä sinne nimenomaan vetämään kännit. Kyllä mulla vähentämispäätöksen jälkenkin toki jokunen yksittäinen lipsahdus on käynyt tyyliin piti ottaa lasi viiniä päivällisen kanssa mutta kun "vitutti" joku asia niin menikin koko pullo, mutta en minä niistä lannistunut vaan seuraavana päivänä sitten taas vaan lasi. Vähitellen ne lankeemukset harvenivat ja jäivät pois.



Kamalimmat asiat jotka johtuivat viinasta oli mulla lihominen ja rupsahtaminen, kämpän jatkuva vastenmielinen epäsiisteys (tyhjiä kaljatölkkejä joka puolella, roskia ei jaksanut viedä, mitään ei jaksanut tehdä), sekä se että en saanut elämässäni mitään aikaan koska iltani täyttyivät mielihyvän aiheuttamisesta itselleni yksikseni kaljaa juomalla - ei ollut siis tarvetta tavoitella mielihyvää oikeista asioista kuten ihmissuhteista, harrastuksista tms.



Alkonkäytön kohtuullistamisen seurauksena nuo ovat paljolti kumoutuneet. Olen laihtunut 16 kg suurkulutusajoistani. En näytä enää naamasta turvonneelta ja punaiselta. Jaksan hoitaa joka viikko viikkosiivouksen eikä kämppäni ole tyhjiä pulloja ja avaamattomia posteja pursuva läävä. SItä, mitä oikeasti haluan elämältä, vielä vähän etsin, mutta toisaalta olen tyytyväinen näinkin kun minulla ei ole mitään erityistä elämässä.

Kahden kuukauden hoitosessio, masennuslääkitys, psykoterapia. Kova koulu mutta kova on sairauskin.



Kaksi vuotta raittiina enkä halua ikinä koskeakaan alkoholiin.

Oliko sinulla kohtuullistamisen tukena lääkitystä/vertaistukea tms.?



Nro 4

Missä olit hoidossa ja mitä hoitoon sisältyy? Maksaako se?

En halua kertoa tarkasti ettei liian moni tunnista. Hoitoon kuuluu aluksi lääkkeiden avulla katko, sitten erilaista terapiaa. Maksaahan se, mutta korvauksia saa. Kysele A-klinikalta.

toimivat tehokkaana katkaisuna.

Nro 3 Oliko sinulla kohtuullistamisen tukena lääkitystä/vertaistukea tms.?

Ei enkä olisi missään nimessä sellaisia halunnut. Ideani oli juurikin se että minä itse pystyn, että nyt tämä loppui että minä muka olen sisäisten impulssieni heiteltävänä enkä voi mitään. Idean olisi vesittänyt se että en olisi itse pystynytkään vaan olisin tarvinnut jotain lääkettä tai ulkopuolisia ihmisiä selvitäkseni - se olisi vain vahvistanut käsityksiä että itse olen heikko ja kyvytön muuttamaan elämääni.

Alkoholin ongelmakäytöstäni ei myös missään vaiheessa tiennyt kukaan läheinen ihminen, koska join yksin kotona ja olin sinkku.

Mutta tuli sitä kerran vuosia ennen tuota kohtuullistamista käytyä AA:ssakin, huonoin tuloksin. Menin sinne kauheana morkkisdarrapäivänä, kun olin mokaillut juovuksissa niin pahasti että tuntui että nyt tämän on loputtava heti. Ei vaan oikein minulle kolahtanut se juttu. Ensinnäkin ne muut oli paljon vanhempia ja enemmän "pohjalla" käyneitä - tuli päinvastoin kuin raitistumishalu siellä olo, että tämä mun juominenhan on harmitonta tissuttelua enkä minä tosiaan kuulu tähän porukkaan. Samoin ei napannut se korkein voima -touhu kun en sallaiseen usko, enkä halua myöskään riippuvaiseksi mistään ryhmästä. Enpä sitten montaa kertaa käynyt AA:ssa ja jatkoin juomista entiseen tahtiin, naureskellen koko juttua että taitaa olla mulla vielä pohjalle matkaa.

Tunnistan itsessäni erään kirjoittajan kertoman, koti oli kuin läävä, mihinkään ei jaksanut tarttua, juominen oli jokapäiväistä. Työni hoidin/hoidan mallikelpoisesti, mutta odotin iltaa, jolloin keskityin nautinnon tuottamisen itselleni. Myös mieheni joi, mutta hänellä se ei ollut jokapäiväistä. 

Homma lähti lapasesta osin jo mieheni kuoltua -91. Pienten lasteni takia join vain silloin tällöin enkä koskaan heidän läsnä ollessaan. Annoksetkin olivat pieniä. Heidän muutettuaan pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua aloin viihtyä valkoviinin kanssa useampana iltana. Tunsin pientä syyllisyyttä asiasta, mutta perustelin juomistani, kuten tiedätte, monilla eri syillä. Koti oli siisti, en käynyt baareissa, koska asumme maaseudulla kaukana niistä. 

Tällä vuosituhannella juomiseni muuttui selvästi runsaammaksi. Ensin pidin sen aisoissa niin, että join vain kolmena päivänä viikossa, mutta aina niin, että krapula vaivasi seuraavana aamuna. Tapasin tulevan mieheni kanssa v. -03 ja jouduin ajamaan autolla paljon, joten se tosiseikka suojeli päivittäiseltä käytöltä. 

Menimme naimisiin v. -06,mieheni muutti luokseni ja silloin alkoholinkäyttöni lähtikokonaan lapasesta. Hyvin pian huomasin juovani joka päivä 3-8 keskiolutta. Pidin taukoja kyllä, joskus viikkojakin, mutta olut oli aina mielessäni. Sairastuin vakavasti pian avioiduttuamme, mutta rankkojen hoitojenkin aikaan join säännöllisesti, tosin vain pieniä määriä. Jatkohoidon aikana, joka kesti seitsemän vuotta, join jo reippaammin. Onkologini huomautti usein koholla olevista maksa-arvoistani ja myönsin hänelle oluen käyttöni. Määriä vähättelin, tietenkin. Eräänä kesänä, kun mustikoita ja sieniä oli runsaasti, olimme viisi viikkoa juomatta. Se aika teki hyvää. Mutta olin niin koukuttunut olueen, että aloitin jokapäiväisen juomiseni taas. Siitä on kolme ja puoli vuotta. Annokset lisääntyivät, tavallista oli, että join joka päivä n. 10-12 tölkkiä olutta. Minulle tuli vakavia keliakian oireita, mutta jatkoin oluen juomista. Huomasin, että eräs tietty olutmerkki ei aiheuttanut oirehtimista, joten join vain sitä. Kuukaudet ja viikot kuluivat vain juomista ajatellen. Koti alkoi olla vähemmän siisti, sotkuiset kaapit vaivasivat minua suunnattomasti, mutta en jaksanut tarttua niiden siivoamiseen. Syyllisyys lisääntyi. 

Viimein sain tarpeekseni. Eräänä aamuna katsoin vessan peilistä itseäni ja järkytyin. Päätin, että tänään en juo. Olin paitsi juonut, myös pelannut Veikkauksen ja RAY.n pelejä päivittäin, joten laskeskelin, miten suuri summa kuukaudessa niihin menee. 

Nyt olen vasta alussa, mutta vointini on huomattavasti kohentunut. Ensimmäinen sotkuinen kaappi on siivottu, säästöä on tullut n. 120€ ja olen melko tyytyväinen tilanteeseen. Ainoa miinus on se, etten tiedä, millä täyttäisin sen ajan, jonka käytin juomiseen. Antakaa neuvoja, hyvät ihmiset!

9, tsemppiä Sulle! Voit käyttää aikasi täällä av:llä. Aika kuluu täällä siivillä. Vastaile paljon viesteihin, niin ei sulla ole edes kättä vapaana hamuamassa tölkkiä/pulloa.

Olen raitistunut alkoholisti enkä käytä enää lainkaan alkoholia. En voi puhua kuin itseni puolesta, mutta minusta ei olisi ikinä tullut kohtuukäyttäjää. Kymmeniä kertoja sitä tuli yritettyä. Toisekseen join itseni niin pohjalle, että aidosti koen, että olen jo nähnyt ja kokenut kaiken, mitä alkoholi voi antaa. 

Raitistuin Minnesota-hoidon avulla ja nyt käyn viikoittain AA-palavereissa. 

Viinan kanssa sain tuhottua uskomattoman paljon asioita. Parisuhde, suhde lapsiin, työ, mielenterveys.

Raittiuden myötä olen saanut elää normaalia ja tasapainoista elämää.

Alkoholistihan ei voi koskaan olla todellisuudessa ilman viinaa.

Join päivittäin kolmekymmentä vuotta.

Nyt taistelen viidettä vuotta ilman ryyppyä. Päivittäin.

Tästä ei parane ikinä, vaan jokainen hetki on yhtä taistelua.

Se joka väittää, että alkoholismista paranee,

puhuu täyttä puppua. Tästä ei parane.

Asia helpottuu ajan mittaan, esimerkiksi siksi, että alkoholisti löytää usein vertaisseuraa,

ja vaihtaa ympäristöään. Mutta annappa olla jos viinaa tai kaljaa, siideriä on tarjolla,

paluu entiseen on edessä.

Joku kertoo Minnesota-hoidosta.

Tuohan kuulostaa itsensä kiusaamiselta.

Ainoa konsti, on keksiä, löytää itselleen järkevämpää

ja viihdyttämpää hommaa kuin ryyppääminen.

Alkoholismista et parane millään jenkki-metodialla.

Syöminen kannattaa koska täydellä vatsalla ei tee mieli mitään.

Alkoholisteri kirjoitti:

Alkoholistihan ei voi koskaan olla todellisuudessa ilman viinaa.

Join päivittäin kolmekymmentä vuotta.

Nyt taistelen viidettä vuotta ilman ryyppyä. Päivittäin.

Tästä ei parane ikinä, vaan jokainen hetki on yhtä taistelua.

Se joka väittää, että alkoholismista paranee,

puhuu täyttä puppua. Tästä ei parane.

Asia helpottuu ajan mittaan, esimerkiksi siksi, että alkoholisti löytää usein vertaisseuraa,

ja vaihtaa ympäristöään. Mutta annappa olla jos viinaa tai kaljaa, siideriä on tarjolla,

paluu entiseen on edessä.

Sinä olet sinä etkä alkoholisti. Joku muu alkoholisti ei ole sinä eli ei se noin mene.

Alkoholismia on yhtä paljon kuin on erilaisia persoonia.

Pysäyttäviä tarinoita, hienoa että olette päässeet viinasta eroon! Nyt ymmärrän senkin, miksi vedätte kilareita siitä että joku juo viiniä vaikka lapset kotona yms. Jos teidän meno on ollut tuollaista niin taatusti vaikea ymmärtää että kaikille alkoholi ei ole automaattisesti ongelma.

HALT = hungry angry lonely tired, Noita kun varoo silloin kun on herkemmässä viinanhinku.

AA-kerhon avulla pääsin eroon. Sitä ennen join vaimon, kämpän, työpaikan ja kaverit. Tippaakaan en enää uskalla ottaa, enkä tällä hetkellä kyllä enää haluaisikaan.

Minulla auttoi kannabis. Jos parikin olutta ottaa niin lentää oksennukset ja tulee huono olo.

Kannabis toimii joillakin hyvänä apuna jos tulee heikko hetki ja niitähän tulee entiselle alkoholistille kolmesti viikossa. Eli keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin. Joskus myös sunnuntaisin. Parasta on ettei mene estot eli pystyy ajattelemaan kriittisesti eikä tule tehtyä typeryyksiä ja seuraavana aamuna on ihan kunnossa lenkille ja töihin.

Jotenkin sääli ettei tätä apua saa Suomessa laillisesti, koska niin moni on raportoinut lääkekannabiksen hyödyistä. Onneksi EU:n aikana voi muuttaa ja työskennellä maissa joissa ei rangaista siitä ettei halua juoda.

Ai että alkoholismia on yhtä monta laatua kuin persoonia ? !!

Enpä ihan tajunnut.

Joku väittää, että täydellä vatsalla ei tee mieli viinaa :)

Oho. !! Olisit kertonut 30 v. sitten. :)

Alkohoristeri kirjoitti:

Ai että alkoholismia on yhtä monta laatua kuin persoonia ? !!

Enpä ihan tajunnut.

Joku väittää, että täydellä vatsalla ei tee mieli viinaa :)

Oho. !! Olisit kertonut 30 v. sitten. :)

Et tajunnut mutta sitten joku kertoi sinulle että ihmisille auttaa erilaiset keinot.

Jännä jos et tajua. Joku sai alkoholismin loppumaan kannabiksella ja joku sai sen loppumaan syömällä vatsan täyteen. Siinä on jo erilaisia alkoholismeja joihin löytyy jokaiselle erilainen hoito. Persoonia on monia. Jotkut eivät koskaan alkoholisoidu.