Mitä mieltä olette isäni käytöksestä? (pitkä vuodatus)
Jo lapsena siskoni sai kaiken mitä halusi. Oli isän pieni prinsessa.
Esim. Olin jo pari vuotta toivonut omaa lumilautaa ja yhtenä jouluna kerkesin jo hieman innostua kun kuusen alla odotti laudan mallinen paketti, mutta paketissa olikin siskoni nimi.
Sisko ei edes pitänyt lumilautailusta, joten lahja oli täysin turha.
Siskoni muutti 19 vuotiaana pois kotoa.
Isäni osti hänelle kaikki astiat ja suurimman osan huonekaluista.
Itse muutin pari kuukautta myöhemmin 17 vuotiaana.
Odotin lasta ja muutimme mieheni kanssa yhteen.
Koska olin alaikäinen, jouduimme pyytämään isäni allekirjoituksen vuokrasopimukseen.
Isäni sitten kovalla äänellä kyseli vuokranantajalta "Sitten kun näiltä jää laskut maksamatta niin enhän minä joudu niitä maksamaan"
Ei edes jos... vaan SITTEN KUN...
Mieheni oli silloin ihan hyväpalkkaisessa työssä ja pystyi pienen perheemme ihan mukavasti elättämään.
Meille isä ei kustantanut yhtään mitään.
Ei edes tupareihin lahjaa tuonut.
Noh.. Saatiin kyllä kaikki tarpeellinen ostettua ja miehen vanhemmilta saatiin heidän vanhoja huonekaluja, joite he eivät enää tarvinneet.
Siskonikin löysi miehen ja aloimme suunnittelemaan talonrakennusta samaan aikaan.
Löysimme tontit ja molemmat pyydettiin isää takaamaan lainamme.
Olimme kaikki (siskoni ja hänen miehensä ja minä ja mieheni) kahvilla isän luona.
Isä vain ilmoitti että voi ryhtyä siskoni takaajaksi, mutta ei minun.
Mieheni vanhemmat sitten takasivat meidän lainan.
Meidän talo on jo valmis sisko vielä rakentaa.
Heillä oli ongelmia laskujen maksussa.
Isäni tietysti riensi apuun.
Maksoi rakennusmiehille ja talo alkoi taas valmistumaan.
Siskoni meni naimisiin.
Isäni kustansi kokonaan hänen prinsessahäänsä ja talutti kauniin morsiamen alttarille.
Ilmoitin isälleni, että me mennään ensi kesänä naimisiin.
Isän naama venähti ja tokaisi töykeästi "Älkää sitten kuvitelko, että laitatte minut maksumieheksi"
Kyse ei ole nyt siitä, että isällämme ei ole rahaa.Hänellä on sitä enemmän kun yksinäinen mies ehtii tuhlaamaan.
En edes pyytänyt isää maksamaan.
Kyllä me saamme häämme itsekkin maksettua.
Asia josta loukkaannuin todella verisesti oli kun pyysin isääni taluttamaan minut alttarille niin hän ei suostu.
Enää en edes haluaisi häntä kutsua häihin.
Jos ei yhtään kiinnosta niin ei me pakoteta.
Yhden ainoan kerran olen joutnut isäni apua pyytämään sen jälkeen kun muutin pois kotoa.
Odotin toista lastani ja lapsi meinasi syntyä ennenaikaisesti.
Minut määrättiin vuodelepoon.
sairaalaan en halunnut jäädä joten olin kotona esikoisen kanssa.
Mieheni teki lyhennettyä työpäivää(loma ei ollut mahdollinen kun vasta pistänyt firman pystyyn)
Mieheni vanhemmat kävi meillä melkein joka päivä auttamassa.
Pappa leikki esikoisen kanssa pihalla ja mummo siivoili ja teki ruokaa.
Pappa myös käytti koiramme lenkillä.
Sitten yhtenä päivänä en saanut koirille muuta lenkittäjää, joten pyysin isääni.
Hän suostui hyvin vastahakoisesti ja muistuttaa joka kerta asiasta kun nähdään.
Kun siskoni odotti esikoistaan niin isämme osti heille pinnasängyn ja turvaistuimet, leikkimaton ja paljon vaatteita ja leluja.
Me emme saaneet mitään.
Siskoni lapset saa isältämme paljon leluja ja vaatteita.
Meidän lapset ei saa edes joulu- eikä synttirlahjoja.
Äitimme kuoli kun olin vauva.
Jos joku sitä ihmettelee.
Isä käy velvollisuudentunnosta meillä kerran kuukaudessa kylässä. Viipyy n. puolituntia sitten keksii jonkun tekosyyn ja lähtee pois.
Siskoni luona hän on todella useasti kylässä ja hoitaa heidän lapsiaan.
Meidän lapsia ei ole kertaakaan hoitanut.
Me käydään kerran vuodessa kahden viikon lomalla ulkomailla.Ollaan pyydetty isää mukaan. Vietettäisiin mukava loma yhdessä, mutta ei hän halua mihinkään lähteä.
Siskoni valitti isälle, kun heillä ei ole varaa ulkomaanmataan joten isäni kustansi heille sen ja lähti mukaan.
Minua ei niinkään haittaa se, että isäni jakelee rahaa vain siskolleni, eikä minulle.
En ole missään vaiheessa olettanutkaan, että isäni kustantaisi aikuisen lapsensa elämän.
Mutta se kyllä korpeaa, että hän välittää siskostani ja hänen lapsistaan enemmän kuin minusta ja meidän lapsista.
Tuo eriarvinen kohtelu on alkanut jo silloin kun olin ihan vauva.
Siskoni kulki aina kauniissa vaatteissa ja minun vaatteeni olivat kirpputorilta. Sisko sai ihania leluja ja minä leikin suunnillleen käpylehmillä.
En minä ainakaan pystyisi kohtelemaan lapsiani noin. Molemmat on yhtä ihania ja rakkaita.
En ymmärrä miksi isä ei välitä minusta..
Kommentit (41)
Isäsi tekee parhaansa, mutta sinä haluat koko ajan nähdä hänen lellivän siskoasi.
Väitit pyytäneesi isältä apua kerran, ulkoiluttamaan koiraa. Sinulla oli silloin apunasi 2 aikuista, joista toinen hoiti kodin ja toinen pihan. Tarvitsit kolmannen ulkoiluttamaan koiraa. Miehesi ei voinut tehdä sitäkään.
Isää et silti pyytänyt takaajaksi talollenne, kunhan kävitte kahvilla ja kyselitte?
Todella kurjaa käytöstäjoka tapauksessa.
Onko isäsi varmasti isäsi?
En kysy pahalla - mietin vain miksi hän käyttäytyy noin julmasti sinua kohtaan.
Omalla isällänikin on 5 lasta. Neljä niistä on virallisesti hänen, mutta niistä neljästä yksi oikeasti erään toisen miehen.
Yksi lapsi taas, joka on erään toisen nimissä, on todellisuudessa isäni.
Isäni hylki tätä toisen miehen lasta 3-vuotiaaksi saakka. Sitten lapsen äiti kuoli, ja lapsi jäi isälleni. Silloin tapahtui jotain - hän kenties lakkasi välttämättä geeneistä, ja alkoi huolehtia hänestä kuten meistä muistakin...
Tällaista vain tuli mieleen...
Oletko aivan varma että isäsi on myös biologisesti sinun isäsi?
Tiedän tapauksen jossa toinen sisarus sai samanlaista kohtelua isältään kuin sinä ja syyksi paljastui että toinen on syrjähypyn tulos.
sinä liityt äitisi kuolemaan, ts. isäsi syyttää sinua äitisi kuolemasta, ainakin alitajuisesti
tai
et ole biologisesti isäsi lapsi (äitisi pettänyt isääsi)
Kyse on hänen omasta sairaasta mielestään.
Ihmettelen hiukan siskoasi. Eikö häntä hävetä tilanne? Vai onko hän vain vahingoniloinen, kun saa kaiken ja sinä et mitään? Oikeudenmukainen ihminen ei kykenisi tuollaisesta tilanteesta nauttimaan.
Olet oikeassa siinä, että aikuisten ihmisten elämää ei vanhemmat rahoita. Sen, mikä tekee isäsi käytöksestä sairasta, on esim. kieltäytyminen alttarille saattamisesta, vaikka on siskollesi sen tehnyt (eli kyse ei mistään ujoudesta). Tottakai kaikenlainen rahallinen panostaminen yhteen lapseen on myös sairasta, mutta tuollainen mitätön pikkuteko osoittaa, että isälläsi on sairas suhtautuminen lapsiinsa. En oikein käsitä, miksi jaksat kiltisti asian niellä. Minä olisin ottanut kissan pöydälle jo silloin, kun muutin kotoa pois.
Lakkaa miellyttämästä isääsi. Hän on kohdellut sinua huonosti ja kohtelee nyt lapsiannekin. Suojele lapsiasi epäreilulta kohtelulta ja sano isällesi kerralla suorat sanat. Luettele kaikki nämä jutut, mitkä tässäkin, ja kysy suoraan, miten isäsi voi katsoa itseään peiliin, kun hyljeksii toista lastaan noin röyhkeästi. Että eikö häntä hävetä? Sano suoraan, että omien lasten myötä olet tajunnut, miten sairaalloista isäsi käytös on ja että et altista lapsiasi sille. Ilmoita ihan suoraan, että saa olla nyt siskosi tuen ja avun varassa ja että sinä olet saanut isästäsi tarpeekseen. On tärkeää todella yksilöidä asioita tuollaiselle sairaalle ihmiselle, koska hän todennäköisesti näkee omassa mielessään, että sinä olet jotenkin saanut kaiken liian helpolla ja siksi sinua pitäisi koulia.
Älä anna enää lapsillesi viestiä, että heitä saa kohdella ihan miten tahansa, kun itse annat isäsi kohdella sinua noin. Älä tosiaan kutsu edes häihisi. Eikö kukaan sukulainen ole koskaan asiaan puuttunut? Vaikuttaa siltä, että useampi läheisesi on jättänyt sinut heitteille lapsena.
Tuli kanssa mieleen että miten äitisi kuoli? Tuttavaperheen äiti kuoli rintasyöpään heidän kuopuksensa ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Tämä leski eli lasten isä alkoi syyllistää vauvaa siitä, että äiti kuoli. Vaikka eihän se vauvan syy ollut....
Viitaa jotenkin siihen, ettei hän ole bioisäsi
Tuli kanssa mieleen ettei hän ole oikea isäsi. Mielestäni voisitte asian varmistaa testillä.
Ehkä eniten siitä kielii tuo ettei suostu saattamaan sinua alttarille. Se on kuitenkin niin symbolinen asia, että ISÄ saattaa tyttärensä avioliittoon. Ja jos isäsi epäilee tai tietää ettei ole isäsi, hän ei halua siihen tehtävään ryhtyä.
Voihan olla että isäsi jostain syystä turhaankin epäilee isyyttään ja se kalvaa häntä. Jos testillä kävisikin ilmi että hän oikeasti on isäsi, voisi hänenkin olonsa ja käytöksensä parantua. Tai jos toisinpäin kävisi, saisitpahan selityksen tilanteelle.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon onnea perheellesi! :)
Äiti kuoli avoverenvuotoon kun olin 8kk.
Olen melko varma että olen oikeasti isäni lapsi.
Yhdennäköisyys on niin suuri.
Ja meillä on myös samanlaiset leukakuopat(on aina periytyvä.
Olen kyllä jutellut isäni kanssa noista asioista mutta hän kieltää kaiken.
Kuitenkin haluaisin olla hänen kanssaan väleissä, sillä hän on aina ollut ainoa vanhempani
ap
minä olisin sinä,en edes yrittäisi miellyttää häntä. tuskin pitäisin yhteyttäkään.
Oletko puhunut hänen kanssaan, miltä sinusta tuntuu? Eikö hän tunne sinua kohtaan empatiaa?
Ovatko väleissä?
Tuollainen malli kohdella lapsia voi olla oman lapsuudenperheen malli.
ja luulee että naapurin mies on pannut minut alulle. Olen saanut samanlaista kohtelua kuin sinäkin. Tosin en ole koskaan ollut häneltä mitään vailla aikuisena.
kun saa isältä rahaa ja lastenhoitoapua. Ei halua puuttua tilanteeseen kun pelkää menettävänsä hyvän lapsenvahdin.
Ollaan isän sisarusten kanssa puhuttu paljon heidän lapsuudestaan ja heidän mielestään se on ollut ihan normaali. Saman verran on kaikki sisarukset saaneet huomiota.
Isäni ei ole ainakaan ääneen koskaan sanonut epäilevänsä, että en ole hänen lapsi.
ap
Entä isovanhemmat? Juttelepa heidän kanssaan tilanteestasi. Ehkä saat heistä itsellesi varaisän tai varaäidin.
Olen kyllä jutellut isäni kanssa noista asioista mutta hän kieltää kaiken.
Kuitenkin haluaisin olla hänen kanssaan väleissä, sillä hän on aina ollut ainoa vanhempaniap
Miksi ihmeessä haluat olla tekemisissä ihmisen kanssa joka tuottaa sinulle vain pahaa mieltä? Jos olet jo jutellut isäsi kanssa huonosta kohtelusta eikä mikään muutu niin mitä ihmettä saat tuollaiselta ihmissuhteelta?
Ennenpitkää lapsesikin huomaavat epätasa-arvoisen kohtelun ja hekin ihmettelevät miksi heistä pidetä. Etkö halua säästää lapsiasi tältä?
Itse katkaisisin välit jos kohtelu olisi tuollaista kuin sinä olet saanut. Sano isällesi että et ole tehnyt mitään väärää ansaitaksesi kaiken tuon ja jos tilanne ei korjaannu niin ei tarvitse enää tulla käymään.
Mutta kaltoinkohtelijana oli hänellä äiti. Isä yritti pehmennellä, mutta oli liikaa äidin tossun alla voidakseen asialle juuri mitään. Ihan samanlaisia tarinoita olen heistä kuullut, mm. tuon että kaltoin kohdellun siskon kauan toivoma lahja vihdoin hankitaan - mutta sille toiselle siskolle! Vaikka häntä se ei niin kovasti kiinnostakaan.
Anopillani tämä on vaikuttanut myös hänen siskoonsa siten, että sisko jatkaa samaa kohtelua nyt äidin kuoltua. Mm. riitautti/vaikeutti perinnönjakoa minkä ehti, ja yritti saada kaiken sen, mistä tiesi siskonsa eniten pitävän. Siitä huolimatta, ettei itse pidä samoista asioista kuin siskonsa, juuri ne hänen olisi ollut pakko saada. No asiaan saatiin jokin tolkku perinnön jakamisen osalta, mutta siskoksilta meni välit lopullisesti, kun suosikkisisko ei voinut kestää sitä, että toinenkin sai jotain itselleen. :/
Kukaan ei tiedä, mistä kaltoinkohtelu johtuu. Kumpikin sisko on vanhempiensa biologinen lapsi. Tämä kaltoin kohdeltu on nuorempi ja huomattavasti kauniimpi. Ehkä äiti vain oli jotenkin suunnattoman kateellinen hänelle? Asia ei selvinne koskaan.
Kehottaisin sinua sanomaan isällesi suoraan, miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Kirjoita vaikka kirjeeseen nuo asiat, joita luettelet aloituksessasi, jos kasvotusten puhuminen on liian vaikeaa. Kerro, että haluaisit tietää syyn siihen, että isäsi suhtautuu sinuun noin julmasti. Ehkä hän kirjettä lukiessaan tajuaa itsekin selvemmin, miten kauheaa hänen käytöksensä on. Sinuna kertoisin lisäksi, että et jaksa olla enää tekemisissä isäsi kanssa, jos kohteluusi ei tule muutosta. On sinulle terveellisempää olla hänestä erossa kuin kohdata päivästä toiseen isän selittämätön hyljeksintä, jota et itse ole millään tavalla ansainnut.
Voimia sinulle elämääsi.
äitiäsi tai sitten niin päin, että siskosi muistuttaa äitiään ja tämä vaikuttaa isäsi tunteisiin.
Se tuli minullekin mieleen, ettei isäsi ole oikeasti biologinen isäsi. Yhdennäköisyyskään ei ole tae koska onhan se toinen mies voinut olla isäsi lähisukulainen tai muuten vain samannäköinen.
Todella kurja tilanne joka tapauksessa. Välien katkaiseminen varmasti on kivulias päätös mutta vaikuttaa siltä, että se olisi harkitsemisen arvoinen asia.
43.nen ei ole tainnut lukea aloitusta ollenkaan.
Olen tosi pahoillani puolestasi ap.
Kerroit että isäsi oli sanonut että olet luonteeltasi aivan kuin äitisi.
Ehkä hän ikävöi äitiäsi niin paljon, että ei pysty olemaan seurassasi.