Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla olkapää.
17.06.2012 |
Jostain syystä olen aina joutunut siihen tilanteeseen, että olen auttamassa ystäviä. Milloin mistäkin syystä, erotilanteissa, talousongelmissa, mielenterveysongelmissa.. Minulle uskoudutaan ja ystävikseni valikoituu ihmisiä, joilla ei elämä ole järjestyksessä.
Omia murheitani en voi jakaa näille ystäville, sillä en tahdo kuormittaa vaikeassa tilanteessa olevia yhtään enempää.
Kaiken lisäksi ystävyys tuntuu rajoittuvan siihen, että olen tukena vaikeina aikoina. Muiden kavereiden kanssa sitten tekevät ne kivat jutut, elokuvat, ulkonakäymiset ym.
Miten voisin mieltä pahoittamatta sanoa, etten jaksa tukea enää toisia ihmisiä? En mitenkään myöskään pystyisi laittamaan välejä poikki ihmiseen, joka tarvitsee minua. Olen aina tavoitettavissa oleva ja ilmainen auttaja.
Haluaisin ystäviä, joiden kanssa voisi viettää huolettomasti aikaa ilman, että tarvitsee puhua murheista koko ajan. Toki ne alamäetkin kuuluu elämään, mutta haluaisin saada osani myös niistä ylämäistä.
Kommentit (3)
hänen ongelmiaan ja murheitaan. Jos niitä ei ollut, hän keksi niitä lisää. Hänellä on varmaankin jonkinlaisia mielenterveysongelmia, mutta itse olin aina ihan puhki kun tuntui että hän "imi" kaiken elämänilon ja energian minusta itseensä.
En vain jaksanut enää, enkä pidä enää mitään yhteyttä.
Ystävät ovat ystäviä niin ala- kuin ehdottomasti myös ylämäessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä ottaa etäisyyttä yhteen ystävään. En vaan millään saa itsestäni irti.
Useamman kanssa on myös käynyt niin, että kun tuen tarve loppuu, ystävyys myös hiipuu, tulen ilmeisesti tarpeettomaksi ja muistutan liikaa vaikeista ajoista :/
Monet mielenterveysongelmista kärsineet ovat valittaneet, että ystävät kaikkoavat ympäriltä ja aina ajatus on se, että eivät ne oikeita ystäviä olleetkaan. Vaan kyllä ystävänkin jaksamisella on rajansa.
ap
Ja sano, että olisi mukavaa tehdä jotain kivaakin yhdessä. Jos ystäväsi eivät suostu tähän, eivät he sitten todellisia ystäviä olekaan. Ystävyys on molemminpuolista ja -suuntaista. Olen itsekin ollut parin ystäväni tukena vaikeina aikoina, mutta he ovat huomanneet sen, kiittäneet minua ja olemme sitten tehneet yhdessä kivoja, rentouttavia asioita.