Auttakaa! Haluan mielipiteitä avioehtoon

Sinä menetät palkka- ja eläketuloja hoitaessaan lapsia kotona ja ehkä muualla/ulkomailla asuessa ei ole mahdollista olla töissä jne ei missään nimessä miehen ehdottamaan avioehtoa tai varmasti päädytty eroon. Tarkoitushan on olla perhe eli yhteistalous.



Meillä avioliiton aikana tuleva omaisuus yhteistä, mutta perinnöt ja aikaisempi omaisuus suljettu pois (toisella oli asunto ). Minä olen uhrannut urani lasten hoitoon ulkomailla.

Mieheni sanoi suostuvansa sellaiseen, että maksaa minulle kotona vietetyistä vuosista sitten könttäsumman jos ero tulee. Eli palkkaa vastaavan summan. Tämä ei tosin kata sitä tappiota, etten pysty etenemään urallani..

Ja muutenkin jos tiedän, että mieheni tienaa kokoajan vaan "omaan pussiinsa", alan minäkin laittamaan rahaa "salaa" jemmaan pahan päivän varalle, enkä sitten pysty nauttimaan avioliitosta kun aina käy mielessä, että tuo tienaa vaan vanhoille päiville rahaa säästöön jos haluaakin minut jättää.

Ymmärrän teidän kummankin näkökulman. Ongelma ei ole se, että mitä joku ulkopuolinen ajattelee tilanteesta vaan siitä, että miten eri tavalla te tulevan miehen kanssa ajattelette.



Me ulkopuoliset emme voi ottaa kantaa siihen, että mitä te sovitte. Mielestäni ei ole kuitenkaan reilua mennä naimisiin ennen kuin tuo asia on sovittu ja toisaalta ketään ei voi pakottaa kirjoittamaan mihinkään avioehtoon nimeään.

Niin ja olen itse ajatellut, että raha-asiat olisi hyvä hoitaa niin, että kumpikin laittaa kuukausiansioistaan tietyn prosentin yhteiselle tilille, josta sitten maksetaan kaikki yhteiset kulut, lainat ja laskut. Eikö kuulostaisikin reilulta?

Tähän mennessä olemme laittaneet yhteiselle tilille saman summan per kuukausi, mutta avioliiton myötä olisi mielestäni reilua muuttaa sitäkin. Parit ekat vuodet minä olisin se tappiolla oleva, sillä tienaan tällä hetkellä puolet enemmän kuin mieheni. Mutta avioliitossahan toista osapuolta on elätettävä ja olen tietenkin valmis maksamaan enemmän silloin kun tienaan enemmän.



Miten te muut olette hoitaneet taloutenne? Vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta kuitenkin..

Niin, heräsin oikeastaan vasta nyt tähän, että tämä avioehto olisi pitänyt sopia jo ennen kuin sovimme häistä.. Joskus vuosi sitten sanoin etten halua avioehtoa ollenkaan koska isäni kusetti äitiäni niin rankasti sen kanssa etten halua itse jäädä puille paljaille. Silloin mieheni sanoi ettei sellaista varmaankaan tarvita, mutta nyt sitten muuttanut mielensä. (Varmaan suku puuttunut asiaan)..



Millä tavoin voisin perustella miehelleni, että reilua olisi tehdä sopimus, jossa avioliiton aikana kerätty omaisuus olisi yhteistä?

Häät lähestyvät ja emme tietenkään niitä peru tällaisen asian vuoksi. Voihan avioehdon tehdä myös häiden jälkeen, mutta tosiaan en haluaisi siitä vuosisadan riitaa.

Typerää jäädä noin nuorena kotiin pitkäksi aikaa. Sulla on hyvinkin kymmennen vuotta aikaa tienata ja tehdä uraa. Sitten teet lapset lyhyillä ikäeroilla ja lyhyillä mammalomilla. Tai eikö mies voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia?



Sinänsä erittäin fiksua ajatella avioehtoa ja erilaisia vaihtoehtoja etukäteen, suosittelen muillekin.

oma äitini sai minut yli 30-vuotiaana ja on monesti kehoittanut minua tekemään lapset aikaisemmin. Ja niin aionkin. En myöskään halua laittaa lapsia päivähoitoon liian nuorena. Varsinkaan sillä perusteella, että meillä olisi avioehto ja pitäisi kokoajan miettiä jos tulee ero :D naurettavaa ettei voisi keskittyä elämiseen ja nauttia lapsistaan kun kokoajan vainoaisi ajatus, että pitää tahkota rahaa, ettei jää puille paljaille jos mies lähtee..

Meillä on täydellinen avioehto, mutta arkirahat on yhteiset. Hyvin toimii, mut me nyt ollaankin aina kaikista raha-asioista oltu samaa mieltä ja vaikkei oltaisikaan, niin tuo täydellinen avioehto antaa mahdollisuuden meille toimia eri tavoinkin ilman että siitä tulee ongelmaa.



Hyvä kyllä, että mietit noita asioita etukäteen. Sanoisin kuitenkin, että ennen kuin on tehnyt niitä lapsia sen 3 alle 30-vuotiaana, niin on kyllä voinut ehtiä tapahtumaan mitään. Jotenkin tuntuu, että sinulla on niin selvät sävelet, että miten elämän pitää mennä ja tämä avioehto on yksi jatkumo sille. Oletko kysynyt mieheltä, että mitä hän haluaa? Siis muuten kuin tuon avioehdon osalta? Haluaako hän 3 lasta pian? Haluaako hän, että sinä hoidat niitä lapsia ties miten monta vuotta kotona ja hän elättää teitä? Entä haluaako miehesi olla vaikka hoitamassa lapsia kotona?

...mutta meille ainakin opetettiin, että avioehto on kaikki tai ei mitään -tyyppinen sopimus ja kaikki tuollaiset välimuotojärjestelyt ovat käytännössä "laittomia" eivätkä päde todellisuudessa. Ennen on voinut sopia vapaammin, mutta nykyään omaisuus jaetaan tasan tai kumpikin ottavat omansa.



Korjatkaa jos olen väärässä.

Olen lähinnä ajatellut sitä ensimmäisen lapsen saamista alle 30-vuotiaana. Mahdolliset seuraavat tehdään sitten kun siltä tuntuu. Ensimmäinen lapsi kuitenkin muuttaa elämää sen verran, etten halua suunnitella etukäteen milloin seuraavien aika olisi. Kunhan siis nyt edes sen ensimmäisen saisi :) Ja kyllä, olemme puhuneet että ihanne lapsiluku olisi 2-3.



Miehen kotona olosta emme ole keskustelleet. Siihen tulee varmasti vaikuttamaan miehen työtilanne sitten valmistumisen jälkeen. Opintojaan hän ei kuitenkaan tule jättämään kesken lapsen takia, ja voi olla ettei meille lasta tulekaan ennen kuin hän on valmistunut koulustaan. Aika näyttää.



Mutta onhan se nyt taloudellisestikin viisasta, että minä olen lasten kanssa kotona ja mies tienaa monin kertaisesti enemmän kuin minä. Tietenkin lyhyempiä aikoja voisi olla kotona, esim isyysloman tms.

mun mielestä avioehdossa voi sopia asiat ihan miten haluaa?

10 on väärässä.

ennen naimisiin menoa ja lasten tekemistä. Onko teillä tulevaisuudessa kaksi elintasoa? Sä elät sun palkalla ja mahdollisella kodinhoidontuella ja mies isolla palkallansa? Mitä jos mies loukkaantuu pahasti ja sitä miehen kaavailemaa hienoa uraa kymppitonnin kkpalkalla ei tulekkaan? Tai jos niin käy sinulle? Onko mies valmis elättämään sinua?





Meillä täysin yhteinen talous, jossa eletään miehen palkkatuloilla. Erossa toisella ei oikeutta toisen perintöön, mutta käytännössä, jos aviossa ollaan, niin yhteiseen kassaan ne perintörahat menee. Erossa sitten lasketaan, että mökki hankittiin sun perinnöillä, joten se on sun.

kummallakin osapuolella kykyjensä mukaan. Ihmettelenpä jos joku harkitsee liittoa sellaisen ihmisen kanssa jonka mielestä perheelle tienatut rahat ovat lähtökohtaisesti omia. Elämässä kun tapahtuu kaikenlaista. Ehkä sitä uraa ei koskaan tulekaan.



Älä laita mihinkään tuollaiseen paperiin nimeä. Yhteisen elämän aikana työllä tienatut rahat ovat yhteisiä - hinnoittele kotiäitinä viettämäsi aika sitten tuohon 10 000 e/kk. Perinnöt sun muut ovat asia erikseen.

että erottaessa mies saa 75 prosenttia yhteisestä omaisuudesta niin sitten se saa... Vaikka ei olisi tienannut mitään koko avioliiton aikana. Ei kannata olla tyhmä ja naiivi.

että erottaessa mies saa 75 prosenttia yhteisestä omaisuudesta niin sitten se saa... Vaikka ei olisi tienannut mitään koko avioliiton aikana. Ei kannata olla tyhmä ja naiivi.

Niinpä. Vaikka miehen tulevaisuuden potentiaaliset tulot näyttäisivät nyt miten ruusuiselta tahansa, se ei ole vielä realiteettia eikä toteutunutta. Voi tulla myös yllättäviä elämäntilanteita ja mies ei tienaisikaan kuin vähän tai ei mitään (esim sairastuminen). SILTI sinä saisit sen pienen osan, minkä olet sopimuksessa allekirjoittanut. Vaikka loppu viimein voisi käydä vaikka niin, että olet kantanut kotiin miestä enemmän rahaa sekä kantanut ensisijaisen vastuun lapsista. Kukaan ei voi tietää, miten elämässä käy ja millaiset tulot tulevat olemaan pitkällä aikavälillä.

Minä en suostuisi tuollaiseen soppariin.

Mieheni sanoi suostuvansa sellaiseen, että maksaa minulle kotona vietetyistä vuosista sitten könttäsumman jos ero tulee. Eli palkkaa vastaavan summan. Tämä ei tosin kata sitä tappiota, etten pysty etenemään urallani..

Ja muutenkin jos tiedän, että mieheni tienaa kokoajan vaan "omaan pussiinsa", alan minäkin laittamaan rahaa "salaa" jemmaan pahan päivän varalle, enkä sitten pysty nauttimaan avioliitosta kun aina käy mielessä, että tuo tienaa vaan vanhoille päiville rahaa säästöön jos haluaakin minut jättää.

Mieti nyt vähän, onko tuo todellakin sellainen mies, jonka vuoksi haluat luopua kokonaan omasta elämästä, työstä ja tulevaisuudesta? Myöskin mahdollisesta omaisuudesta ja säästöistä?

Tosiasia taitaa olla, että mies haluaa sinut vain ilmaiseksi palvelijaksi eikä arvosta tekemääsi kotityötä ainakaan rahallisesti.

Jos kuitenkin suostut, elä unohda vapaaehtoisia eläkemaksuja, mahdollista "huomenlahjaa" eli jotain sinun nimiisi siirrettyä omaisuutta.

Myöhemmin avioliiton aikana vaadi, että esim. asunto laitetaan molempien nimiin, mikä turvaisi tilanteesi niin erossa kuin kuolemantapauksessa.

Mielestäni aiemmin saatu omaisuus olkoon omianne ja liiton aikana kartutettu yhteistä.



Kiinteä omaisuus yhteisomistukseen.



Sinähän mahdollistat suostumisellasi että olisit ilmainen lastenhoitaja puolisosi lapsille.



Elämästä ei koskaan tiedä miten tulee menemään. Miehesi voi sairastua tai sinä ja ei ole tuloja. Nuoret miehetkin sairastuvat syöpään tai johonkin muuhun eikä kuviteltu ura toteudukaan.



Kuviteltu erotilanne johtaisi siihen että sinä olisit ehkä kolmen lapsen yh ja vastaisit kaikesta. Et tulisi saamaan mitään suuria elatusmaksuja vaan köyhyydessä olisi sinniteltävä.



Mieti tarkkaan mihin olet valmis suostumaan. Perheessä pitää olla sama elintaso kaikilla. Ne joilla on yhteiset rahat ovat onnellisempia. Sitoutuvat perheeseen täysin eivätkä ole itsekkäitä paskoja.

koskemaan kummankin avioliittoa edeltävää omaisuutta sekä tulevia perintöjä ja lahjoja. Lisäksi rajattiin koskemaan vain erotilannetta, ei kuolemaa. Lakimies laati ja vahvistettiin käräjäoikeudessa.



Meille tuli sitten 10 vuotta myöhemmin ero ja kyseinen paperilappunen oli silloin kaiken a ja o. Ilman sitä olisin joutunut luovuttumaan puolet sukuni perinnöstä exälleni ja hänen uudelle tyttökaverilleen.



Mutta kaikki mitä avioliittomme aikana yhdessä tienasimme ja hankimme oli tietenkin yhteistä. Olisi ollut todella hankalaa, ellei mahdotonta, elää liitossa, jossa pitäisi koko ajan miettiä mikä kuuluu ja kelle.