Taaperolle ei enää kelpaa ruoka, miten suhtautua?

Itselle tuli mieleeni ajankohdasta että olisko kyse siitepölyallergiaan liittyvästä ristireakoinnista.



Meillä esikoinen oli pitkään kiukkuinen ja söi tosi huonosti ja valikoiden. Sitten huomasin perunan aiheuttavan aina kíukkuisen päivän ja levottomamman yön kun vahingossa lapsi oli pari päivää ilman juureksia ja oli kuin eri lapsi. Pari päivää perunatta ja lapsi rupesi itse pyytelemään kurkkua ja viinirypäleitä ym. kasviksia mitä ei ollut syönyt kuukauteen millään. Mitään perinteisiä siitepölyallergian oireita tällä lapsella ei ole ollut vaikka selkeästi ne allergiat ovat ja näkyvät epämääräisenä huonona olona jos on ilman lääkkeitä ja sitten noina ristireaointeina.



Nythän on koivu lopettelemassa pölytystään (riippuu missä asutte mikä on teidän tilanne) ja heinät aloittaneet. Kummallakin on omat listansa mille ristireakoivat. Ja kaikki allergiset eivät todellakaan saa kaikesta oireita vaan ne pitää vaan kokeilla jos jollakin on vaikutusta tilanteeseen.

josko jollain vielä olisi teorioita tai vinkkejä...





ap

jatkat ruuan tarjoamista ruoka-aikaan ja lapsi syö annoksestaan sen minkä syö. Se siitä ;)

Monet lapset tulevat tuossa iässä tosi epäluuloisiksi ruokaa kohtaan. Toi vaihe menee ohi, eikä lasta pidä missään nimessä pakottaa tai uhkailla syömään ruokaa josta ei pidä.



Lasten ravitsemus on tänä päivänä niin hyvä, että lapselle ei ole oikeasti mitään haittaa siitä, jos ei joka hetki elämässään syö täydellisesti suositusten mukaisesti. Sitäpaitsi, jos katsot vaikkapa päiväkotien ruokalistoja, niin niissä on aina samat jauhelihat, makaroonit, perunat ja pakastekala, vaan eri muodossa. Ja ne on sentään ammattilaisen suunnittelemia ruokalistoja. :)



Minä teen yhdelle lapsista ison kattilallisen ruokaa, josta hän tykkää, ja tarjoilen sitä päiväkausia yhdellä aterialla. Me muut syömme sitten sitä ruokaa mitä milloinkin teen. Tiedän, että kun ruokailutilanteisiin ei liity mitään painetta, eikä kukaan kiinnitä hänen syömisiinsä mitään huomiota, hän jonain päivänä alkaa itsekseen pyytää samaa ruokaa kuin muutkin syövät. Sitä päivää odotellessa otan rennosti, elämässä on muutakin kuin ruuan tuputtaminen lapselle.

Ihan vauvasta asti. Syntyi ennenaikaisena painaen 2500g. Nyt on 2v ja mitat on 84cm ja painoa hurjat 9200g. sinänsä ei nirsoile, mutta annokset ovat kyllä todella pieniä, minkä suostuu syömään ja välillä saattaa olla kausia että me suorastaan ihmetellään et millä se elää, kun ei syö mitään. Neuvolassa tosin eivät ole olleet koskaan huolissaan. Meille on vaan sanottu, et niin kauan kuin pissaa, kakkii ja kehittyy normaalisti, niin ei ole hätää. Käyrillä mennään ihan alarajoilla.



Tällä hetkellä meillä puuttuu ruokavaliosta kokonaan puurot ja vihannekset. Niitä tarjotaan säännöllisesti, mutta kun ei syö niin ei syö. Säännöllinen ateriarytmi meillä on ja jos ei ruoka maistu, niin nostetaan pöydästä pois ilman sen suurempaa numeroa ja ruokaa on tarjolla taas kun seuraava ruoka-aika on. Neuvolasta suosittelivat lasten vitamiinitabletteja ja tyttö saa yhden sellaisen purutabletin päivässä. On edes vitamiinit sillä keinoin turvattu.



Jospa teillä menee tuo huonon syömisen kausi ohi itsestään. On meilläkin välillä onneksi sellaisia kausia, että ruoka maistuu hyvin! ;)

Lähinnä tosiaan kaipasin tukea omalle ajatuskuviolleni. Sain sitä teiltä. Kiitos. Jatkan samaan malliin. Tarjoan ruokaa, jos ei syö niin ei syö ja täts it.





ap