Lue keskustelun säännöt.
Rakastan miestäni mut hitto et ottaa voimille tää vauva-aika :(
15.06.2012 |
Esimerkki eiliseltä ja tästä aamusta. Illalla minä kylvetän vauvan, vaihdan vaipan, laitanyökkärin, annan maitoa, pidän seuraa ilta kymmeneen ja annan ehkä vielä vähän maitoa. Peittelen uneen, käyn hyssyttelemässä ja laittamassa tuttia suuhun. Yöllä minä herään antamaan maidon. Aamulla minä herään kun vauvakin herää, annan aamumaidon, vaihdan vaipan, pidän seuraa. Vauva nauraa tai kitisee, ja sitten mies herää vihaisena että kun ei saa nukkua.
Totean rauhallisesti että olisit käynyt nukkumaan samaan aikaan mun kanssa (eli siinä yhdentoista maissa kun vauva lopulta hiljenee) niin nyt ei väsyttäis.
Tässä sitten vietetään "perhe-aikaa" ja sitten vauva nukahtaa ensimmäisille päiväunille, ja mies sanoo lähtevänsä nukkumaan. MITÄ?! Totean että kyllä se mun pitäis päästä nukkumaan, mies sanoo että mennään yhdessä, mutta neljän kahvikupin jälkeen ei mulla hevillä uni tule. Koska olen herännyt niin aikaisin niin sitä kahvia on pakko juoda.
Olen pyytänyt miestä edes kerran heräämään vauvan hoitoon että minä saisin vaikka edes sen 30 min pitemmät unet, mutta hän ei suostu vaippaa vaihtamaan joten ei se vauva voi märässäkään vaipassa koko aamua olla.
Onni on se että vauva nukkuu kuitenkin tosi hyvin, mutta väsyttää mua silti välillä kun hoidan kaiken aina yksin, syömiset, vaipat, pesut, ainut missä mies vähän mukana niin leikittämisessä, mutta siihenkin väsyy yleensä 5 minuutin jälkeen kun ei jaksa enää.
Mies ei vie vauvaa vaunuilemaan että saisin edes yhden kerran olla kotona ihan omassa rauhassa. Jos käyn kaupassa yksin mies on eteisessä haisevan vauvan kanssa että "vaihda vaippa".
Ja ei, tämä ei ole provo ja kyllä, lievästi tuli yllätyksenä tämä mieheni isyyden laatu. En pysty edes kuvittelemaan millaista elämä olisi miehen kanssa joka auttaa? Se on varmaan aika luksusta. Sanon vielä että olen onnekas kun vauva (4kk) on suht helppo, muuten olisin jo mullan alla.
Kommentit (36)
isä käy myös töissä ja on väsynyt...
Kun mies käy töissä ja on väsynyt, niin hänen ei tarvitse vauvalta edes vaippoja vaihtaa tai muuten olla lapsensa kanssa. Jep jep, kyllä niitä tekosyitä maailmaan mahtuu....
Minulla on sitten tällainen herra Täydellisyys miehenä, sillä ei ole tarvinut pyytää tai käskeä vaan vauvanhoito on lähtenyt häneltä käyntiin ihan synnäriltä asti. Yhdessä ollaan opeteltu hoitamaan ja olemaan vauvan kanssa. Ei se ole minulle ollut yhtään sen luontaisempaa kuin isällekään. Imetys on ollut minun heiniä, kaikki muu yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on jälkikäteen myöntänyt, että pelkäsi olla pienen vauvan kanssa koska pelkäsi ettei osaa tulkita mitä tämä tarvitsee. Mitä luulette jos seurusteleva pari romanttisesti suunnittelee lasta ja nainen kysyy että aiotko osallitua vaipanvaihtoon ja heräilyihin? Kuinka moni mies vastaisi tässä vaiheessa "en tietenkään".
Miten se mies selittää sen, että äiti osaa tulkita vastasyntynyttä yhtään paremmin kuin isä? Varmaan paras keino miehen saamiseksi hommaan mukaan olisi olla synnytyksen jälkeen niin huonossa kunnossa että isän on pakko tehdä kaikki paitsi imetys.
Ja tiedoksi: Miehet ei suunnittele lisääntymistä "romanttisesti".
Sen osa-aikatyöt loppu kuukaus sitte, ajattelin että no sit on ihanaa perheaikaa, paskanmarjat, sama homma jatkuu. Tähän saakka päivä on edennyt niin että vauva heräs pikkupäikkäreiltä (jonka aikana siis kirjotin tuon aloituksen) ja mies jatkoi uniaan. Annoin vauvalle soseet ja siihen ähinään ja nauruun mies taas havahtui ja nous ylös. Piti vauvaa hetken aikaa sylissä kun kävin keittämässä vedet korvikkeeseen ja pakkaamassa vaippalaukun. Otin vauvan ja annoin maitoa kun mies istui koneella. Kysyin lähtisikö hän kanssamme ulos kävelylle, ei kuulema kerkiä kun käy asioilla bussilla.
Käytiin ulkona ja tultiin just takas kotiin ja vauva söi ja meni nukkumaan. Mies ei oo vielä tullu kotiin, oon tiskannu ja laittanu pesukoneellisen pyörimään.
Nyt mies tuli just kotiin... :(
ap
tähän vielä lisätä (vaikka varmasti tähän taas joku älähtää jotain inhottavaa) että vauva ei ollut suunniteltu mutta kyllä olen lapsestani iloinen.. ap
entäs jos vaan leikit aamulla nukkvaa tai muuten oot ihan kyvytön osallistumaan, paras ois lähteä jonnekin, mutta uskaltaako? millä keinon tommosen vätyksen saa tekemään?
yksi täällä pohtii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä silti anna sinun nukkua pidempään eikä herää yöllä eikä vaihda vaippaa. Just.
Sanopa sille miehellesi, että alkaa vaihtoehdot olla vähissä. Joko hänestä kuoriutuu todellinen isä ja puoliso tai saa lähteä työttömän luuserin elämää elelemään muualle.
Älä katsele tuollaista hetkeäkään enää. Hyvinhän pärjäisit ihan yksinkin.
Ai niin, ja nolaa se mies julkisesti. Kerro kavereille/sukulaisille/ anopille, että mies ei suostu vaihtamaan vaippaa, että mies ei suostu heräämään yöllä, että mies ei suostu nousemaan aamulla ja että ihmettelet kyllä, minkälaista hän kuvitteli isyyden olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä oikein painokkallaa ja ihmettelevällä äänellä kaikkien kuullen!
mielestä, jos sanon olevani väsynyt ja haluavani että mies minua joskus auttaisi, en ole huono äiti= Tuntuu siltä. MÄ OON NIIN POIKKI ETTEN ENÄÄ EES TAJUA MIKÄ OLIS NORMAALIA?!?! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
idiootti et haluun pitää kulissit yllä (joo joo, tiedän, turha sitten valittaa) ja sanon kaikille et toi mies on hyvä isä. En erittele mitään juttuja, kuhan sanon että on hyvä isä. ap
esimerkin vaikka ystäväni perheestä, jossa isä hoitaa innoissaan lasta, vie ulos, vaihtaa vaippaa, mies vaan naureskelee että ei varmasti, se (kaverini) vaan puhuu lämpimikseen. :(
Joku esitti hyvän kysymyksen että miksi rakastan miestäni... good question. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei hän voi sitä tehdä? Ajatteleeko, että ei osaa? Näytä kädestä pitäen, miten vauvan pissavaippa vaihdetaan, ja sitten kakkavaippa. Ihan yhtälaillahan sinä olet sen opetellut tekemään. Kyllä ne otteet siitä varmenee, kun saa harjoitusta. Eihän tuosta nyt mitään tule, että vauva on likaisella vaipalla niin kauan kuin sinä tulet paikalle. Entäs jos joudut vaikka sairaalaan tai tulet muuten todella kipeäksi?
Kyllä sinullakin on oikeus nukkua pitkään välillä. Meillä tehtiin niin, että minä nukuin yleensä viikonloppuna pitkään esim lauantaina ja mies sitten sunnuntaina. Viikonloput ja illat hoidettiin yhdessä vauvaa eli käytiin vaunulenkeillä, leikitettiin vauvaa, kylvetettiin jne. Mies pärjäsi aivan hyvin jo 3 kk ikäisen vauvan kanssa kolme tuntia tms, kun kävin vaikkapa kaupassa. Antoi pullosta pumpattua maitoa.
Aluksi äidin ja vauvan suhde on aika intensiivinen ja miehen on vaikea päästä samalle "tasolle" tässä suhteessa vauvaan, varsinkin jos äiti imettää. Minusta kuulostaa vähän lapselliselta tuo, että miehesi valittaa väsymystään, jos ei omasta syystään nuku tarpeeksi. Kyllä hänen pitää itse huolehtia omasta jaksamisestaan menemällä ajoissa nukkumaan.
Tekeekö mies kotitöitä? Toivottavasti edes vähän. Sinullahan on siellä kotona loputon työmaa, jos teet ruoat, siivoat, peset pyykit ja hoidat vauvan yksin. Jutelkaapa yhdessä velvollisuuksistanne ja teet selväksi, että kaipaat omaa aikaa. On ihan ok käydä vaikka pari-kolme kertaa viikossa yksin jossain, vaikka kävelyllä, kampaajalla jne, että pääset vauvanhoitovastuusta ja saat tehdä, mitä itse haluat. Se auttaa jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä edes ajattele tuollaista! Miehesi on onneton surkimus ja täysin epäkelpo isä.
Jos ymmärsin oikein, hän ei käy töissä (= ei mitään syytä, miksi pitäisi saada nukkua yhtenäiset yöunet), etkä sinä imetä (= ei mitään syytä, miksi hän ei voisi hoitaa syöttöjä).
Vauvanhoito tästä lähin tasan puoliksi, ja jos vaippa on vaihtamatta, kun tulet kotiin, raahaat sen ukkos neuvolaan kuulemaan luennon vauvan tarpeista.
Eli teidän mielestä, jos sanon olevani väsynyt ja haluavani että mies minua joskus auttaisi, en ole huono äiti= Tuntuu siltä. MÄ OON NIIN POIKKI ETTEN ENÄÄ EES TAJUA MIKÄ OLIS NORMAALIA?!?! ap
hyvä idea, nro 30!! Vielä oikein painokkallaa ja ihmettelevällä äänellä kaikkien kuullen!
Sehän se olisi sitten väsyneelle ap:lle kivaa kun ensin mies saisi punastella niiden sukulaisten luona ja kun kotiin tultaisiin niin alkaisi takuuvarma rähinä. Mitä ihmettä teidän aivoissa liikkuu?? Eikö asioista puhuminen ole enää muodissa, vaan ihmiset pitää nolata? Sitäpaitsi vanhemmat sukulaiset saattaisivat vain rohkaista miestä olla tekemättä mitään. "no eihän sitä ennenkään.." Mutta tuo nolaaminen on harvinaisen typerä idea.
Ap. Hommaat hoitajan lapselle että saat puhuttua miehen kanssa rauhassa. Kerrot hänelle kaiken tuon mistä avauduit täällä ja sano että jos ei muuta niin teidän pitää mennä perheneuvolaan tms.
Sekin voi olla että mies ei vieläkään halua sitä lasta, mutta koska päätit pitää lapsen, niin hän ei ole sanonut asiasta mitään.
Tuo tilanne ei ole normaali ja kuulostaa siltä että olet jaksamisen rajoilla.
Ja jos et pysty puhumaan noista asioista miehelle, on ehkä aika miettiä että onko hän se oikea sinulle.
Monet miehet (ja toki naisetkin) on täynnä tyhjiä lupauksia, pyhästi ollaan tasa-arvon kannalla mutta kun ilmenee miten työlästä ja joskus tylsääkin pikkulapsen hoito voi olla, moni mies pakenee "tylitöihin" ja harrastuksiin.
Toisaalta ap:n vauva on niin pieni että en lähtisi tuosta hirveitä johtopäätöksiä vetämään.
Meillä mies on jokaisen lapsen (3 kpl) vauva-aikana ollut hyvinkin taka-alalla, jopa niin paljon että olen harkinnut eroa. Sitten kun lapsi on oppinut puhumaan ja kävelemään, mies on heidän kanssa melkein enemmän kuin minä ja aina keksii touhuttavaa. Hän on jälkikäteen myöntänyt, että pelkäsi olla pienen vauvan kanssa koska pelkäsi ettei osaa tulkita mitä tämä tarvitsee.
Mitä luulette jos seurusteleva pari romanttisesti suunnittelee lasta ja nainen kysyy että aiotko osallitua vaipanvaihtoon ja heräilyihin? Kuinka moni mies vastaisi tässä vaiheessa "en tietenkään".