Lue keskustelun säännöt.
jäädäkö suhteeseen?
14.06.2012 |
meillä lapsia ja yhdessä oltu 13v. Mies ei täytä kriteereitäni useimmiten. Olen ottanut vääränlaisen miehen. Minulla ollut 2 syvää masennusta ja parisuhde osasyyllinen niihin...edellisestä pari kuukautta. En haluaisi ajautua pettämään, koska sitäkin on tullut kokeiltua ja se ihastuminen ei sovi minulle.
Kommentit (12)
tässä ketjussa. Ne ovat niin paljastavia. Niistä käy selvästi ilmi, että haluat erota ja toivot rohkaisua ratkaisullesi.
Se on ok päätös, nyt viet sen vain loppuun. EHkä järkevintä on tehdä homma miesten tavalla: alat katsella ympärillesi. Kun olet löytänyt suhteen, johon voit hypätä tästä suhteesta, jää se kammottava lähiö-yh-vaihe kokonaan pois.
Kohti uutta onnea! Ja voi sekin toimia, että ryhdyt yh:ksi. Sä itse tiedät tän parhaiten. Mutta tärkeintä on, että sulla on selvästi halu erota enemmän kuin halu jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rutiinit ja muut menee meillä hyvin mutta nukutaan eri sängyissä miehen pahan kuorsaamisen takia. Mysö pariterapiaan mies ei lähde. Ongelma enemminkin minussa, kun en siedä miestä. Ollaan enempi kavereita ja syvä rakkaus puuttuu. Lasten takia ollaan yhdessä ja meillä uusi talokin.
ap
Susta ei lopultakaan jää jäljelle muuta kuin se jälkikasvu. Paras taata sille hyvä lapsuus. Jos teillä ei ole alkoholismia ja väkivaltaa tai muuta pakottavaa syytä eroon, niin pysykää yhdessä.
jos vieläkin epäilyttää, niin selaile täältä uusioperheongelmaketjuja ja yksinäisten sinkkujen valituksia.
Sä kuulut niihin, joiden on vaan valittava, minkä tyyppisessä kurjuudessa haluat elää. Masennustaipuvaisten elämä on valitettavasti sitä, vain olosuhteet vaihtuvat. Parisuhteessa ole kuitenkin taloudellisesti turvassa. Sekin on jo paljon.
Mä lähtisin pohtimaan asiaa siitä, olisiko mahdollista löytää se onni ihan omasta itsestään, eikä jostain miehestä. Että voisinko olla ihan kokonainen ihminen, enkä vain joku puolikas, jonka täytyy löytää se toinen puolikas ollakseen kokonainen ja onnellinen.
Ota itse vastuu omasta onnestasi. Siihen ei tarvitse ainakaan heti edes erota, vaikka voi olla, että siihen lopulta päädyttekin.
mun koko elämäni olla vaan jossain kurjuudessa olematta onnellinen? Kuulostaa kamalalata kohtalolta. =( Joo ja lapsilleni en tätä halua, joten pakko kait uhrautua vaikka en siitä pidäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun koko elämäni olla vaan jossain kurjuudessa olematta onnellinen? Kuulostaa kamalalata kohtalolta. =( Joo ja lapsilleni en tätä halua, joten pakko kait uhrautua vaikka en siitä pidäkään.
ap
Etkä miehesi tai lapsiesi kautta.
Mitä tulee lapsiin. Lapset herkästi toistavat niitä malleja, joita he kotoa oppivat. Haluatko lapsillesi samanlaisen avioliiton, kuin mitä sinulla on tällä hetkellä?
Entä jos yrittäisitte ensin? Kuinka paljon olet panostanut suhteeseenne? Kuinka paljon miehesi on panostanut? Oletteko keskustelleet siitä, mitä haluatte? Oletko valmis panostamaan, entä miehesi? Vai etsitkö vain koko ajan syitä lähteä? Oletko yrittänyt etsiä syitä jäädä?
Suosittelen sinulle Bruce Fisherin Jälleenrakennus - Kun suhteesi päättyy - kirjaa.
Eli olen huomannut, etten oikeastaan siedä miehen tiettyjä piirteitä lainkaan. Joskus jopa oikeasti inhoan häntä, hyvistä puolista huolimatta. En tahdo hätiköidä, vaan olen päätynyt erilaisiin ratkaisuihin.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta silti suhteessa on lapsi, johon ero vaikuttaisi. Olen jo päättänyt etten hanki mitään liian yhdistävää, kuten yhteisiä lainoja tms., jolloin mahdollinen ero tulee olemaan sinänsä helppo. Yritän pikkuhiljaa saada itselleni mahdollisimman paljon kontakteja ja tekemistä ilman miestä. Hätistelen häntäkin olemaan silloin tällöin muualla. Teen hiljalleen henkistä eroa, jotta pystyn sitten tilanteen vaatiessa käsittelemään eron hyvin. Myös lasta valmistelen pikkuhiljaa..
Jos vaikka ihme tapahtuu, ja tahdonkin jatkaa miehen kanssa, ei valmisteluista ole haittaakaan. Mutta nämä päätökset ja pienet eroavaisuudet auttavat minua suuresti henkisesti. On voimaannuttavaa ajatella, että "voimme erota milloin tahansa".
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä monesti olen pohtinut. Niin ja saan arkisista jutuista onnea esim. kun siivoan tms. hyvästä kahvista tai lehdestä tai ostoksilla käymisestä tms. Lasten kanssa en osaa leikkiä.
Minä olen suhteeseen panostanut, huolehtinut itsestäni ja ehdottanut yhteisiä lomia, elokuvia, syömistä jne. Mies ei koskaan ehdota yhteistä tekemistä. Enempi ongelma miehesssä ettei panosta suhteeseen vaan on vaan. Itsellä taas se ajatus ettei mies täytä kriteereitäni.
En halua tälläistä suhdetta lapsille, ehkä se voisi saada miehen silmät avautumaan.
ap
se voisi olla sinulle hyvä vaihtoehto, sieltä saa uusia ideoita ja ajatusmalleja arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhdeterapiaan varsinkaan yksin. Olen ollut ja en saanut sieltä yksin juuri mitään, kun toinen puuttui.
ap
käyn töissä ja siellä jotain kontakteja mutta en vietä vapaa-aikaa heidän kanssaan juurikaan. Meillä ei edes perhetuttuja ollenkaan kun en tiedä kenen vastuulla se olisi hankkia. Olemme molemmat kömpelöitä sosiaalisesti minä joutunut työni puolesta harjoittelemaan enempi, mutta mies ei yhtään.
ap
up