@@HELMISIMPUKAT KESKELLÄ VIIKKOA@@
Kommentit (25)
Ihan ekaksi Nea20:lle hurjasti onnea pienestä pojasta!!! Tuntuu kyllä uskomattomalta, että yksi Helmisimpukka on saanut jo vauvan! Hienoa, että kaikki on hyvin!
Ja tervetuloa minunkin puolestani kaikille uusille!
Mä en oo vieläkään saanut ostettua sitä rautaa. Ois kiva nähdä, auttaako tähän väsymykseen (joka johtuu kyllä myös huonoista yöunista). Mies nukkuu myös liian vähän ja on iltaisin ihan väsynyt, joten ollaan tosi hyvät vanhemmat, kun molemmat nuokkuu vaan... Makuukamari-elämä on meilläkin tosi hiljaista. Mies haluaisi, mua ei juuri kiinnosta. Yleensä mennään aina eri aikaan nukkumaan (mies ensin) ja aamulla mies herää töihin pari tuntia mua ennen.
Mä oon edelleen ihan pihalla, että missä asennossa vauva on mahassa. Vaikka tokaa lasta siis odotan. Viikko sitten lääkäri sanoi vauvan olevan pää alaspäin, mutta ei mulla ole hajuakaan, onko vauva vieläkin niin vai onko vaihtanut asentoa. Liikkeet tuntuu yleensä navan alapuolella oikealla, mutta usein myös samaan aikaan vasemmalla puolella. Mutta 95 % navan alapuolella. Välillä tonne oikealle puolelle (navan viereen) nousee iso möykky, jonka on oltava pää tai peppu.
En myöskään vieläkään tiedä, supisteleeko mua vai ei. Kun alamaha kovettuu ja kiristyy kyllä useita kertoja päivässä, mutta ylävatsa ei. Tai siis navan sivuilta on pehmeää ja lääkäri sanoi, että jos on supistus, pitäisi vatsan olla kovettunut myös siitä. Eli en nyt sitten tiedä, mitä kiristelyä toi vois olla, jos ei supisteluja ole. Tulee esim. usein kumartuessa ja kävellessä. Mutta ei kuitenkaan haittaa mun liikkumista.
MYMMELI_75: Kyselit itkuhälyttimistä. Meillä on myös se Philipsin perusmalli ja me ollaan ostettu siihen ladattavat patterit. Nyt ei haittaa, vaikka hälytin jäisi vahingossa päälle, kun patterit voi ladata aina vaan uudestaan. Ei kyllä käytetä tota hälytintä kuin isovanhemmilla, mutta on siellä ollut ihan ehdoton.
KUUMETTA: Hölmöjä noi miehet, kun voi joku auto olla tärkeämpi kuin oma puoliso! Meillä ei ole autoa, joten en tiedä, miten oma mieheni suhtautuisi tuollaiseen. Toivottavasti miehesi tajuaa, että pääasia, ettei sulle ja vauvalle käynyt mitään!
H.H: Ihana toi sun purkaus, vaikkei sua varmaan paljon naurata. Mua ottaa toi oma mies myös USEIN päähän ja aina samoista asioista. Miehet on välillä niin tyhmiä! (Ja naiset ei koskaan...)
Kohta lähdetään ulos kävelylle. Pakko laittaa poika rinkkaan (miehelle), kun ei suostu rattaissa istumaan, jos kävelylle lähdetään ja jos antaa pojan kävellä, niin sitten joko juostaan tai madellaan...
T:Fassiloora rv 27+3
Tulin juuri sieltä terveyskeskuksesta jossa meillä oli se venyttely, jumppa ja rentoutus -juttu. Ah, aivan ihana! Meitä oli parisenkymmentä eri rv:lla olevia ja tuli sitten tutustuttua pariin naiseen joilla on ihan lähellä la mun kanssa. Jotenki tuntui että oli " omiensa" joukossa, vitsi että on hyvä fiilis jotenki...Istuskeltiin ja keinuteltiin siellä sellaisen jumppapallon päällä ja mä kyl haen heti sellaisen, aivan unelma mun kipeälle selälle ja varsinki lantiolle! Näytti kaikki muutkin ihastuvan siihen...
Joo, miehet on suoraan sanottuna persiistä joskus. Niiden pitäis kerran itse olla raskaana niin tietäisivät miltä se tuntuu! Et saa käyttää alkoholia, et tupakoida, syömiset on rajoitettu, juokset sairaalassa ja neuvolassa jatkuvasti, väsyttää, oksettaa. v*tuttaa, olet huolissasi masukistasi ja silti pitäisi hymyssä suin hoitaa koti, lapset, lemmikit ja mies.... Että sitten tuollainen tyhmyys ärsyttää! Mun mies on onneksi ollut kokoajan aivan ihana ja antaa mun hyppiä ihan vapaasti seinille jos haluan, mutta tunnen myös niitä toisenlaisia tapauksia... Autojen suhteen se on kyllä samanlainen kuin muutkin..." muista sitten, että niiden hidastustöyssyjen kohdalla että et aja lujaa" ja " älä sitten aja jalkakäytävän reunaan" ...No, minkäs sille voi että miehille nuo autot on henki ja elämä loppujen lopuksi... Pitänee vaan yrittää ymmärtää...
Jes, nyt alan rentoutumaan :)
Sasuliini 29+5 edelleen....
Täällä jälleen yksi helmikuinen " ilmestyy" .La on 21.2 ja kolmatta odotellaa.Sairaslomalla olen ollut jo rv 19 lähtien ja olen äitiysloman
alkuun saakka.Työssä olen hoitoalalla ja se ei mitään kevyintä työtä raskaana ollessa. Meillä on ennestään kaksi poikaa ja ultran mukaan tulokas on poika. Pojat ovat 7 ja 10 vuotiaat, joten " uutta" tämä kaikki taas on. Mutta mukavaa! Raskausviikkoja on kasassa 27+2.
Heips!
Minäkin täällä taasen pitkästä aikaa... Ei oo oikein jaksanut kirjoitella, väsymys on ihan sietämätöntä! Eilen oli taasen pitkästä aikaa neuvola ja voi että, kun nolottaa ja hävettää!! Terveydenhoitaja kyseli kuulumisia, kun ei olla vähään aikaan nähty, viimekerralla oli sijainen. No meikä pillahti poruun! Oon niin väsynyt tähän kaikkeen! Mitään et jaksa/pysty tekeen, kun supistelee ihan pienestäkin asiasta! Lapset pitäis jaksaa hoitaa ja koti pitää siistinä, mutta... En vain pysty! Yöllä ei saa nukuttua, kun supistelee, särkee selkää ja vauva liikkuu!
Kävin kuukausi sitten tayssis seurannas, sillon kaik hyvin! Vauva oli kuukausiin nähden oikean kokoinen ja kohdunsuullakaan ei ollu tapahtunu mitään. Sais tehä, mitä vaan, supistella saa! Silti huolestuttaa!!
No terveydenhoitaja laitto väsymyksen ja ison mitan takia sokerirasituskokeeseen. Totes, että kai se on vain luonnollista väsymistä, kun en saa yöllä nukuttua, mutta varmistetaan nyt, kun edellisissä raskauksissa ei ole sitä mitattu ja painoa molemmista tuli se 20kg! Nyt kiloja neuvolan puntarin mukaan on tullut 8 kiloo. Huomenna pitäis sit mennä lääkärissä käymään. Ois eka laittanu ajan kahen viikon päähän, mutta laittokin heti, kun supistuksia tulee koko ajan ja viikkoja vielä niin vähän... hemoglobiinia ei o sit alkuraskauden mitattu, verenpaine oli ihan hyvä 118/72. Totesi lopussa vielä, että minun työtäni on kodinhoito ja nyt piräisi siitä olla sairaslomalla. Jos ei tietäisi, kuinka hyvä tukiverkosto mulla on, soittaisi heti kodinhoitajalle. No arvatkaapa vain, kehtaako sitä pyytää omia siskoja tai äitee meille pyykkiä peseen, siivoon, ruokaa laittaan ym ym ym. No ei todellakaan! Hyvä kun kehtaan kertoo, kuinka väsynyt ja henkisesti rikki tällä hetkellä olen! En jaksaisi enää tätä raskautta! Toivoisin niin, että vauva tulisi aikasemmin pois! Kunhan ei liian aikaisin, että oisi mahdollisuudet selvitä!
Sit vielä lisää paineita aiheutta se, kun meillä on talo myynnissä! Paikat pitäis olla tip top kunnossa, kun kattojia tulee! Äite totes, että paikat pitäis kiiltää ja olla koko ajan siistiä, jos tuleekin yllätyskattojia. Meil kun on tää talo välittäjän kautta myynnissä. Ite ollaa tekemäs perjantaina kaupat yhestä paritalosta, joka valmistuu toukokuussa -06. Isä rakentaa, joten ei paljon tarvi onneksi stressata rakentamisesta! Mutta muuten pitäis venyä ja vanua joka paikkaan! Kukaan ei ymmärrä, että en jaksa! Kaikille pitää näyttää " että kyllä tää tästä, vähän vain supistukset häirittee, mutta onhan kohta helmikuu..." Sit illalla poraa, ku nukkuu pitäis mennä ja tietää, et uni ei tule, kun ei löydy asentoo.
Nyt on sitten uutena vaivana alkanu suonenveto ja närästys. Edellisyönä veti niin kipeesti suonta, että oli viel eile illallaki jalka kipee. Aamul ei meinannu pystyä käveleen olleskaa.
Mut eiköhän tää valittaminen jo riitä, anteeksi kauheasti!!
Harmittaa, kun en päässyt siihen tampereen tapaamiseen.. Mitä olen lukenut, nii tuntuu, että teillä on ollut todella lystiä! Kateellisena niitä olen lukenut, myönnän! Olen kyllä kiinnostunut uudesta tapaamisesta, josko silloin pääsis mukaan ja sais järkättyä lapsenvahin, nyt kun toi mieskin opn taas kotona. Oli viimeviikon kertaamassa! Kai se vois vähän piristääkin mieltä, kun pääsis vähä irrottautuu arjesta ja ulos täältä neljän seinän sisältä!
Mut kai lopetan, kun ei tuu tällä kertaa, kun pelkkää valitusta! Anteeksi kauheasti!
T: sinilila 27+2
Ihanaa, tänään alkaa kolmaskymmenes viikko. Tuntuu suurelta saavutukselta! Vauva rymyää yötä päivää niin, että hänen voinnistaan ei tarvi olla kovin huolissaan, onneksi. Lapsettomuuden jälkeinen raskaus kun jokatapauksessa on niin hermoja raastavaa.
Täällä kamppailen itseni kanssa, että joko kehtaisin pyytää sairaslomaa, kun väsymys on niin tosi kova! Fyysisesti ei ole pahempia krenkkoja, mutta töissä käynti, kaksosten kanssa touhuaminen ja kodin hoito tuntuu vievän kaikki voimat. Päivisin nukuttaa ihan valtavasti. Päätä on alkanut särkemään oikein urakalla. Puhun maanantaina neuvolassa, että joko saisin lomaa.
Onni kävi eilen lasten kirurgin juttusilla ja sai uuden leikkausajan kivekseensä joka jo kerran yritettiin leikata kohdalleen. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että leikkaus on noin kolmen kuukauden päästä. Toivottavasti vauva ja Onni eivät sovita aikataulujaan päällekkäin! Lääkäri oli pannut papereihin, että tilannetta pukkaa päälle. Elämme peruutusajan toivossa!
Taidan mennä oikaisemaan, kun iskä meni Onnin ja Helmin kanssa muskariin että äiskä saa levätä.
Rauhallista masunahan venymistä teille samassa veneessä matkaajat,
Noora ja Hertta 29