Haluaisin vauvan, mutta en uskalla

Itse sain oman lapseni 21-vuotiaana. Ei jäänyt mitään kusi tai paska ongelmia =) Että kaippa tuo olis melko lottovoitto jos sellaisen saisit..



Enkä edes hirveästi reenaillut ennen tai synnytyksen jälkeen lihaksia.. Palautuivat itsestään..



En ollut edes kuullut koko vaivasta ennen av-palstaa enkä siis osannut edes pelätä sitä.

kaveripiirista olen oppinut, etta jos on ollut sektio seksi-elama on onnellisempaa ja vilkkaampaa, mutta varmaan minut lytataan tassa ketjussa

Nii joo, säästyis noilta molemmilta vaivoilta.



Mut sit kuulemma joku oli saanu virtsaamisvaivan siitä katetrista...



Jos ottaa normaalissa synnytyksessäkin epiduraalin niin eikös siitäkin sitten voi virtsaamisongelmia jäädä?

että minä olen päälle nelikymppinen, viisi pitkää ja synnytystä joista osa pitkiä ja vaikeita, isoja vauvoja, eli kaikki ainekset repeämiin ja pidätysongelmiin, mutta mitään sellaista ei missään vaiheessa ole ollut.



Tosi harvinaista olisi jos sulle noita ongelmia varsinkaan ekan synnytyksen jälkeen tulisi, todennäköisempää on että loukkaannut ja halvaannut jotenkin muuten.

Se, että saa parisuhteen ja oman pään pidettyä kasassa sen ekan vuoden aikana, siinä on haastetta!

että kannattaa ottaa se riski! Itse olen 20v ja sain 10viikkoa sitten ihanan poikavauvan. Synnytyksestä palautuminen kävi TODELLA nopeasti, samalla viikolla kävin jopa moottoripyöräilemässä,jota en koskaan uskonut synnytyksen jälkeen tekeväni. Myös yövalvomiset jaksaa helposti, ainakin helpommin kuin 45vee, tapauksesta riippuen tietysti! Ja jos mietit alapäävaivoja, älä murehdi niitä. Minä murehdin että pimpsani 'lösåhtää' tai jotain mutta ei, pimppani on yhtä tiukka ja samannäköinen kuin ennen. Seksi on parempaa synnytyksen jälkeen, saan orgasmin joka kerta YHDYNNÄSSÄ,mitä en olisi koskaan uskonut. Joten minä ainakin olen tyytyväinen siihen että uskalsimme hankkia vauvan, niin ja paras juttu tuhisee tässä kainalossa=)



PS. Ei se synnytyskään ollut niin paha kuin kuvittelin sen olevan!

no jos ei uskalla niin sitten ei uskalla ja se on sen merkki, ettei vielä riittävästi halua vauvaa.



Jokainen raskaaksi hankkiutuva nainen ottaa itselleen suuren riskin, noiden mainitsemiesi juttujen lisäksi kun sinä voit jopa kuolla synnytykseen.



Kun sulla nyt kuitenkin on auto, jolla uskallat ajaa, niin ilmeisesti se ajelu on sen verran mukavaa, että sen vuoksi olet valmis ottamaan sen riskin,että voit joutua kolariin (näinhän voi käydä), sen sijaan että olisit pelon vuoksi ajamatta.

Että ei kannata niistä raskauskiloistakaan huolehtia, 2päivää ennen synnytystä painoin 93kg, viikko synnytyksestä 14kiloa vähemmän, eli 'synnytyskiloja' jäi 3:) eli siis nuorena kannattaa lapset hankkia!:D

Olen 23 vuotias ja seksi on paljon parempaa kuin ennen synnytystä! Itestä tuntuu paremmalta ja mies kehuu joka kerta, että tunnun älyttömän hyvälle!

Lapsen kanssa on ollut ihanaa ja kaikki raskauskilotkin jäi jo sairaalaan!

niin suosittelisin, että odottaisitte vielä ainakin pari-kolme vuotta ennen lapsentekoon ryhtymistä.



Vauvan synnyttyä suurin ongelma on, kestääkö vanhempien parisuhde vauvan hoitamista, kun enää ei voi katsoa vain omaan napaan, vaan vauvan hoito on ensisijalla ja kaikki muu tulee sen jälkeen.



Olette vielä sen verran nuoria, että teillä ei ole mitään kiirettä. Ehditte tehdä vaikka suurperheen, vaikka odottaisittekin vielä muutaman vuoden.

älkää oikeasti hankkiko vauvaa. Tekstistäsi huomaa, ettet ole henkisesti valmis sitoutumaan lapseen ja mielessäsi pyörivät vielä ajatukset, millä ei ole enää painoarvoa äitiydessä.

Tiesitkö, että synnytykseen voi kuolla, sinä, vauva tai molemmat?

se sektio siihen mitään auta... Lapsi painaa jo kohdussa lantionpohjan lihaksia ja ei sektio noilta ongelmilta "pelasta".

On melkoinen kokemus. Minulla on kaksi luomusynnytystä takana, ja suhtaudun niihin näin jälkeenpäin ihanankamalina, alkukantaisina, voimakkaina ja myös pelottavina tapahtumina. Suurin osa synnytyksistä menee hyvin, eikä äideille tule isompia ongelmia sen aikana tai jälkeen. Sektio on iso leikkaus, en suosittelisi sitä kenellekään ellei siihen ole fyysistä tarvetta. Esikoisen synnytykseen puututiin lääketieteellisesti vain tekemällä episiotomia, se oli kipeä jälkeenpäin, eikä istuminen tuntutnut hyvältä pariin viikkoon. Nivustaipeet ja kävelykin teki kipeää muutaman viikon.

Kuopus syntyi ihanasti ilman mitään ongelmia, ja pystyin heti kävelemään ja toimimaan normaalisti. Toki se teki kipeää, mutta kivun kesti, koska synnytys oli niin nopea.

Itse sain lapset vähän yli kolmekymppisenä, ja itseä harmittaa etten tavannut miestäni aiemmin, ehkä olisimme hankkineet enemmänkin lapsia! Mieheni on vanhempi kuin minä, emmekä enää jaksa kolmatta. Nuorena kroppa palautuu paremmin, eli vartalosi on varmasti nyt parhaimmillaan lastenssaantia ajatellen.

Jos uskotte että parisuhteenne todellakin toimii ja kestää vauva-ajan, seksin vähentymisen ainakin hetkellisesti, tulojen vähentymisen, sen että vauva ja hänen tarpeensa menee kaiken muun edelle, niin eikun vaan ehkäisy pois!

Suosittelen miettimään enemmänkin psyykkistä kuin fyysistä puolta. Toisaalta uskon että lapset kasvattavat meitä enemmänkuin mikään muu, eli vaikkei olisikaan täysin kypsä aikuinen, niin lapsensaanti auttaa siinäkin..

odottaisin vielä muutaman vuoden. Matkustelkaa ja nauttikaa parisuhteestanne ensin. Kun todella sitten aikanaan lapsiasiat tulevat ajankohtaiseksi ja elämä tuntuu siltä, että nyt on aika siirtyä eteenpäin, seuraavaan luonnolliseen vaiheeseen, lapsiin, sitten tuollaiset pohtimasi asiat ovat todella toisarvoinen seikka.



Ja jos oikeasti sinulle kävisi se pahin painajaisesi, että repeäisit pahasti, tulisi pahat vaivat virtsaamisen ja ulostamisen suhteen, löystyisit kamalasti jne. Pääset korjausleikkaukseen julkisellakin puolella. Tai jos rahaa löytyy, yksityisellä puolella paikat kursitaan täydelliseen kuosiin n. 3000 eurolla :).



Älä nyt hyvä nainen jätä lapsia tekemättä virtsankarkailupelkojesi vuoksi. Odota nyt vielä muutama vuosi, kypsyt ihmisenä ja pystyt sitten tarjoamaan lapsillesikin enemmän.