Miten saan tietää onko ihastukseni varattu vai sinkku?? Miten se tapahtuu nolaamatta itseäni??

Pitäisi olla selkärankaa lähestyä suoraan.

Mua **tuttaisi jos joku kyttäisi noin

Pitäisi olla selkärankaa lähestyä suoraan.

niin että se on koko maailman tiedossa. Etkö muka itse ota ihastuksestasi selvää esim. facebookista tai vilkaise onko sormuksia? Menet vaan suoraan kertomaan ihastuneesi? Tuskin.

Haluan ensin tietää varmasti onko mies sinkku ennen kuin etenen. Siltä vaikuttaa mutta ihan varma en voi olla. Perheellisyys kun joillekin tarkoittaa vasta sitä tilannetta kun on lapsia. Ehkä hänellä on tyttöystävä tai avovaimo, mutta ei ajattele sitä vielä perheenä. Varatulle en halua tunteitani selitellä.

Kaikki eivät välttämättä suhtaudu kertomallasi tavalla. Voi olla että mies jatkossa tuntisi olonsa erittäin vaivautuneeksi aina minut nähdessään. Jos ei kiinnostakaan tai on varattu. Harmi jos muuten asialliset välit menisivät solmuun sen takia.

No, kuten sanottu: kaikki joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä, ovat suhtautuneet vallan mainiosti. Myös tämä varattu tapaus (se ero tuli heille vasta paljon myöhemmin). Riippuu siitäkin, miten asian esittää. Jos sinusta puhuessasi aistii, että onnellisuutesi on jotenkin riippuvainen miehestä ja hänen tunteistaan, se voi tuntua miehestä ahdistavalta. Jos puolestaan olet onnellinen jo omasta ihastuksestasi, etkä väkisin kaipaa siihen enää mitään lisää, niin kukapa mies ei nauttisi moisen ihailun kohteena olemisesta?

No, kuten sanottu: kaikki joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä, ovat suhtautuneet vallan mainiosti. Myös tämä varattu tapaus (se ero tuli heille vasta paljon myöhemmin). Riippuu siitäkin, miten asian esittää. Jos sinusta puhuessasi aistii, että onnellisuutesi on jotenkin riippuvainen miehestä ja hänen tunteistaan, se voi tuntua miehestä ahdistavalta. Jos puolestaan olet onnellinen jo omasta ihastuksestasi, etkä väkisin kaipaa siihen enää mitään lisää, niin kukapa mies ei nauttisi moisen ihailun kohteena olemisesta?

Hyvänen aika, ihmisiähän on moneen junaan, ja osa miehistä ei ole mitenkään kypsiä ja tasapainoisia. JOKU mies saattaisi vaikka levittää juttua työpaikan muille miehille ja pyrkiä tärväämään naisen mainetta. En mitenkään väitä, että ap:n ihastus olisi tällainen, mutta kyllähän ihmiset joskus erehtyvät pahasti arviossaan ihastuksen kohteen karaktääristä.

No, kuten sanottu: kaikki joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä, ovat suhtautuneet vallan mainiosti. Myös tämä varattu tapaus (se ero tuli heille vasta paljon myöhemmin). Riippuu siitäkin, miten asian esittää. Jos sinusta puhuessasi aistii, että onnellisuutesi on jotenkin riippuvainen miehestä ja hänen tunteistaan, se voi tuntua miehestä ahdistavalta. Jos puolestaan olet onnellinen jo omasta ihastuksestasi, etkä väkisin kaipaa siihen enää mitään lisää, niin kukapa mies ei nauttisi moisen ihailun kohteena olemisesta?

Hyvänen aika, ihmisiähän on moneen junaan, ja osa miehistä ei ole mitenkään kypsiä ja tasapainoisia. JOKU mies saattaisi vaikka levittää juttua työpaikan muille miehille ja pyrkiä tärväämään naisen mainetta. En mitenkään väitä, että ap:n ihastus olisi tällainen, mutta kyllähän ihmiset joskus erehtyvät pahasti arviossaan ihastuksen kohteen karaktääristä.

Onhan sitä jengiä kaikenlaista, myönnetään. Ehkä en vain itse tapaa sellaisiin ihastua, minkä vuoksi olen aina saanut lämpimän ja kunnioittavan vastaanoton tunteilleni.

Tosin jos joku pyrkisi minua tuollaisen tilanteen jälkeen jotenkin nolaamaan, niin siitä seuraisi lähinnä ihastukseni lopahtaminen hyvin lyhyeen. Ja itsetutkiskelua, että miten meninkään moiseen idioottiin repsahtamaan. Sen sijaan mielessänikään ei kävisi hävetä asiaa tai uskoa, että maineeni tästä jotenkin voisi tärväytyä (siis miten muka?). Sen idiootin häpeähän se on, jos on idiootti. Jos muut eivät tätä ymmärrä, koko työpaikka on täynnä idiootteja. En oikein osaa sellaistakaan ajatella, että moisessa työpaikassa viitsisin aikaani tuhlata.

Joka tapauksessa rakkaudessa pätee mielestäni erinomaisesti se, että mitä enemmän on valmis laittamaan itsensä likoon, sitä enemmän siitä voi saada irti. Jos yrittää toimia niin, ettei itselle vain voisi käydä mitenkään huonosti, harvemmin voi mitään saadakaan.

Olen tässä miettinyt asiaa ja tehnyt päätöksen. Kysyn suoraan onko sinkku vai perheellinen. Jos kysyy miksi haluan tietää, ajattelin sanoa että kiinnostaa tietää. Päätelkööt siitä. =)

Ihan tässä jo kiinnostuu.

Jos ei muuten selviä, kysy saiko/pitääkö loman yhtä aikaa puolisonsa kanssa.

Samanlaisia hyviä puheenaiheita saa muitakin vinkata.

ap

Voitko udella asiaa "kautta rantain" joltain kolmannelta henkilöltä? Itse tunnen joitain miehiä, jotka eivät koskaan puhu työpaikalla perheestään, vaikka sellainen onkin. Yhtäkin luulin pitkään sinkuksi, kunnes joku hänet pidemmältä ajalta tunteva mainitsi, että on naimisissa ja kolmen lapsen isä =)



Onko teillä mitään vapaamuotoisempia työpaikan tapahtumia, juhlia, koulutuksia ym. missä oltaisiin eri ympyröissä kuin tavallisesti? Sellaisissa tilanteissa on varmaan monen helpompi alkaa jutella henkilökohtasempiakin asioita.

jotain tyyliin "missäpäin te asutte" ja katsot mitä vastaa, asun vai asumme. Yleensä ihmiset korjaa väärät olettamukset..

jotain tyyliin "missäpäin te asutte" ja katsot mitä vastaa, asun vai asumme. Yleensä ihmiset korjaa väärät olettamukset..

Sitten se kuitenkin vastaa että "ei tarvitse teititellä" ja sanoo vaan lakonisesti paikan nimen "Pukinmäessä" :D

jotain tyyliin "missäpäin te asutte" ja katsot mitä vastaa, asun vai asumme. Yleensä ihmiset korjaa väärät olettamukset..

Jotkut (miehet) saattavat puhua yksikössä, vaikka tarkoittavat myös perhettään/puolisoaan.

Se on ihan viatonta. Ihmettelen, ettette vielä ole saaneet sitä aikaiseksi.

Mä (nainen) tapasin opiskelukaverin parin vuoden jälkeen, tuli puhetta asuinpaikasta ja sanoin, että asun tuossa ihan vieressä. Reaktio: "Mitä mitä, oletteko te X:n kanssa eronneet?" No ei oltu, mutta kun mä olin ainoana meistä asujista paikalla ja puhuin itsestäni, minämuoto oli se luonteva.

Jotkut (miehet) saattavat puhua yksikössä, vaikka tarkoittavat myös perhettään/puolisoaan.

Ja AP:lle: Mä itse luotan suoruuteen. En ehdota suoraan rakkauden tunnustamista, mutta jos haluat varmuudella saada selvyyden, se on nopein ja varmin tapa. Eikä siinä mitään itseään nolaa! "Hei sori henkilökohtaisuuksiiin meno, mutta oon miettinyt ootko sä varattu?"

Toki voi aloittaa lempeämmin, jos olet ujo. Kesälomasuunnitelmista juttelu monikossa eli vaimo-olettamuksella voi jo selvittää asian.

Toivottavasti selviää, toivottavasti on sinkku, toivottavasti edistyy :-)

"Hei sori henkilökohtaisuuksiiin meno, mutta oon miettinyt ootko sä varattu?"

Tämä ei ole noloa missään määrin, vaan rohkeaa ja ihailtavaa! Miehenä minulle tulisi kyllä perhoset vatsaan, jos joku mukava nainen yhtäkkiä kysyisi tämän kysymyksen. Kannattaa vielä miettiä valmiiksi, mitä sanoo ja miten reagoi, jos mies vastaa myöntävästi. Silloin on hyvä osata viedä tilanne niin kevyeksi, että kummallakin on edelleen luonteva fiilis, eikä tule hinkua nousta pöydästä kesken aterian.

Itse olen aina valinnut tällaisen suoran toiminnan miesten suhteen, ja olen myös aina saanut haluamani miehen. Joko välittömästi, tai sitten vähän myöhemmin. ;)

"Hei sori henkilökohtaisuuksiiin meno, mutta oon miettinyt ootko sä varattu?"

Tämä ei ole noloa missään määrin, vaan rohkeaa ja ihailtavaa! Miehenä minulle tulisi kyllä perhoset vatsaan, jos joku mukava nainen yhtäkkiä kysyisi tämän kysymyksen. Kannattaa vielä miettiä valmiiksi, mitä sanoo ja miten reagoi, jos mies vastaa myöntävästi. Silloin on hyvä osata viedä tilanne niin kevyeksi, että kummallakin on edelleen luonteva fiilis, eikä tule hinkua nousta pöydästä kesken aterian.

Itse olen aina valinnut tällaisen suoran toiminnan miesten suhteen, ja olen myös aina saanut haluamani miehen. Joko välittömästi, tai sitten vähän myöhemmin. ;)

kysästä suoraan. Mutta ihan sama sanoisiko mies olevansa sinkku tai varattu, en osaisi siitä mitenkään luonnollisesti jatkaa keskustelua. Tulis just mainitsemasi tunne että äkkiä kesken ruokailun lähteä jonnekin... =)

ap

soita sille joku ilta Prepaidilla, niin että olet muuttanut ääntäsi heliumilla (ei vaarallista ihan pieninä annoksina) ja valehtele olevasi Taloustutkimuksesta. Eka kysymys on että seurusteleeko se tai asuuko jonkun kanssa ja sit heti sen vastauksen jälkeen hoet että haloo, haloo huono kuuluvuus ja lopetat puhelun!!!

"Hei sori henkilökohtaisuuksiiin meno, mutta oon miettinyt ootko sä varattu?"

Tämä ei ole noloa missään määrin, vaan rohkeaa ja ihailtavaa! Miehenä minulle tulisi kyllä perhoset vatsaan, jos joku mukava nainen yhtäkkiä kysyisi tämän kysymyksen. Kannattaa vielä miettiä valmiiksi, mitä sanoo ja miten reagoi, jos mies vastaa myöntävästi. Silloin on hyvä osata viedä tilanne niin kevyeksi, että kummallakin on edelleen luonteva fiilis, eikä tule hinkua nousta pöydästä kesken aterian.

Itse olen aina valinnut tällaisen suoran toiminnan miesten suhteen, ja olen myös aina saanut haluamani miehen. Joko välittömästi, tai sitten vähän myöhemmin. ;)

kysästä suoraan. Mutta ihan sama sanoisiko mies olevansa sinkku tai varattu, en osaisi siitä mitenkään luonnollisesti jatkaa keskustelua. Tulis just mainitsemasi tunne että äkkiä kesken ruokailun lähteä jonnekin... =)

ap

Jos mies sanoisi olevansa varattu, sanoisin: "Ok, no enpä ihmettele. Vaimosi on todella onnekas!" Tähän mies voisi sitten vielä korjata, etteivät ole naimisissa, jolloin saat mahdollisesti jatkon kannalta hyödyllistä lisätietoa.. Sitten voit jatkaa aiemmin valmiiksi miettimälläsi puheenaiheella (joku sellainen, mistä yleensäkin puhutte).

Jos taas mies sanoisi olevansa vapaa, sanoisin: "Mä kysyin siksi, että mulla on aina tosi mukavaa sun seurassa ja olen alkanut toivoa, että tavattaisiin välillä muutenkin kuin työpaikalla." Nyt mies voi vaikuttaa joko kiinnostuneelta tai vaivautuneelta. Jos tunnelma on vaivautunut, lisäisin vielä: "..mutta en loukkaannu enkä pahastu, jos susta ei tunnu samalta. Mieti asiaa!"

Tuo olisi ainoa tilanne, jossa katsoisin järkevimmäksi poistua pöydästä (siksi keskustelu kannattaa aloittaa vasta, kun on jo melkein syönyt). Mies saattaa tarvita yksityisyyttä asian käsittelemiseen. Muuten tällaiset eivät ole mikään syy häpeään ja nolosteluun. Olet ihastunut, siis sinulla on toimivat tunneaistimet. Olisit siitä iloinen ja ylpeä! Ihastuminen on hauskaa. :)

Itse olen toiminut usein vielä paljon suoremmin kuin tuossa esimerkissä. Kerran kerroin opiskelutoverilleni, joka oli tuolloin parisuhteessa, olevani häneen niin ihastunut että polvet notkahtelevat aina kun hän tulee paikalle. Ja heti perään sanoin, että tarkoitukseni ei ole rikkoa hänen parisuhdettaan, mutta halusin kuitenkin kertoa asiasta, koska se on itselleni niin ihana ja energisoiva tunne. Mies ilahtui tiedon saatuaan, koska en asettanut häntä kohtaan mitään odotuksia tai vaatimuksia. Kukapa nyt ei haluaisi olla vastakkaisen sukupuolen ihailun kohteena! Myöhemmin miehelle tuli ero parisuhteestaan ja jonkin aikaa sen jälkeen hän kutsui minut kahville ja kertoi olevansa minuun ihastunut.

...voi sitten olla "omituinen".



Uuden työkaverin kanssa jutustelin kaffepöydässä niitä näitä, selvisi että asuu meidän lähellä ja suunnilleen samanikäinen muksukin löytyy.

Kysyin sitten ihan suoraan, että minkä ikäinen ja onko tyttö vai poika, johon sain ihan selkeän vastauksen tyyliin 4v poika....



2 viikkoa myöhemmin sitten selvisi, että lapsia on toinenkin: jo kouluikäinen tyttö. Vieläkään en varmaksi tiedä oliko lapset siinä, vai löytyykö niitä lisää :)



Eli harvasanaiset miehet ei avaudu kertomaan tarinoita, vastaavat vain siihen mitä suoraan kysyt.

No, kuten sanottu: kaikki joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä, ovat suhtautuneet vallan mainiosti. Myös tämä varattu tapaus (se ero tuli heille vasta paljon myöhemmin). Riippuu siitäkin, miten asian esittää. Jos sinusta puhuessasi aistii, että onnellisuutesi on jotenkin riippuvainen miehestä ja hänen tunteistaan, se voi tuntua miehestä ahdistavalta. Jos puolestaan olet onnellinen jo omasta ihastuksestasi, etkä väkisin kaipaa siihen enää mitään lisää, niin kukapa mies ei nauttisi moisen ihailun kohteena olemisesta?

Hyvänen aika, ihmisiähän on moneen junaan, ja osa miehistä ei ole mitenkään kypsiä ja tasapainoisia. JOKU mies saattaisi vaikka levittää juttua työpaikan muille miehille ja pyrkiä tärväämään naisen mainetta. En mitenkään väitä, että ap:n ihastus olisi tällainen, mutta kyllähän ihmiset joskus erehtyvät pahasti arviossaan ihastuksen kohteen karaktääristä.

Onhan sitä jengiä kaikenlaista, myönnetään. Ehkä en vain itse tapaa sellaisiin ihastua, minkä vuoksi olen aina saanut lämpimän ja kunnioittavan vastaanoton tunteilleni.

Tosin jos joku pyrkisi minua tuollaisen tilanteen jälkeen jotenkin nolaamaan, niin siitä seuraisi lähinnä ihastukseni lopahtaminen hyvin lyhyeen. Ja itsetutkiskelua, että miten meninkään moiseen idioottiin repsahtamaan. Sen sijaan mielessänikään ei kävisi hävetä asiaa tai uskoa, että maineeni tästä jotenkin voisi tärväytyä (siis miten muka?). Sen idiootin häpeähän se on, jos on idiootti. Jos muut eivät tätä ymmärrä, koko työpaikka on täynnä idiootteja. En oikein osaa sellaistakaan ajatella, että moisessa työpaikassa viitsisin aikaani tuhlata.

Joka tapauksessa rakkaudessa pätee mielestäni erinomaisesti se, että mitä enemmän on valmis laittamaan itsensä likoon, sitä enemmän siitä voi saada irti. Jos yrittää toimia niin, ettei itselle vain voisi käydä mitenkään huonosti, harvemmin voi mitään saadakaan.

En tunne miestä vielä niin hyvin että pystyisin sanomaan onko tämä kypsä ja tasapainoinen ihminen joka osaisi suhtautua oikein ihastukseeni (olettaen että itsellään ei ole vastaavia tuntemuksia). Vai olisiko kusipää joka työpaikan saunaillassa naureskellen kertoisi "naapuriosaston Pirkosta joka käy kuumana häneen". En todellakaan tunne miestä vielä niin hyvin...

Jos mies osoittautuisi kusipääksi, ihastus loppuisi vauhdikkaasti kuin betoniseinään. Ja kyllähän siitä seuraisi itsetuskiskelun paikka, mitä helkkaria moisessa näinkään.

Siksipä en vielä menekään sanomaan mitään, kunhan nyt alkuun oppisi vähän syvemmin tuntemaan. Ja saisi tietää onko tämä varattu vai vapaa.

ap