Lue keskustelun säännöt.
Ei lemmikkejä pidä ottaa, jos tarkoitus on perustaa perhettä jossain vaiheessa...
12.06.2012 |
.. eikä ole tarkoitusta jatkaa lemmikien pitoa, jos lapsia tulee. PISTE. Miettikää hetki, ennen kuin otatte koiraa tai kissaa "lapseksenne", ennen varsinaisen perheen perustamista, mikäli ette voi kuvitella pitävänne eläintä sen jälkeen kun lapsi tulee taloon. Ei eläin ole mikään lapsen korvike tai lelu. Eläinsuojeluyhdistykset pursuilevat hylättyjä eläimiä ja kuulostaa niin kamalalta, että joku vie lemmikkinsä lopetettavaksi perheenlisäyksen takia.
Kommentit (24)
Mutta muita en hyväksy. Tosin en tunne yhtään perhettä, joka olis antanut eläimensä pois lapsen synnyttyä.
Yks parhaista lapsuusmuistoista on meidän perheen rakkaat lemmikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ihmettelen myös syvästi ihmisiä jotka ottavat vanhan eläimen seuraksi uuden ja luopuvat sitten vanhasta kun eivät tule toimeen !
mutta toki jonkin sortin kaveri. Harkitsin koiran ottamista viitisentoista vuotta, eli en ihan hätiköiden sitä tehnyt. Koulutin koirani ja ajattelin sen olevan vanhanpiian seuralainen :)
No, sitten tulikin mies ja teimme kaksi lastakin. Kyllähän se fakta on, että paljon liikuntaa ja aktiviteettia tarvitseva iso koira on tavallaan rasite pienten lasten kanssa. Varsinkin, kun on sellainen koirarotu, ettei voi oikein sanoa kelle vaan, että vietkö sen lenkille... ei voi olla varma, että jollain riittää voimat ja auktoriteetti, JOS joku tilanne tulee. Joten omalla vastuullanihan se koira on. Siltikään en siitä halua luopua, koska olen sille luvannut ottaessani huolehtia aina ja ikuisesti.
Koira tulee hienosti toimeen lasten kanssa, tykkää seurata heidän touhujaan ja on hyvä turva ja vahti, jos mies on esim. työreissulla. Ei tule orpo olo :) Koiran liikunnan määrä on vähentynyt lasten myötä, mutta toisaalta uskon, että se saa jotain tilalle: paimenkoiralla on nyt isompi lauma, mitä vahtia, ja sitä se tekeekin niin antaumuksella, että kun lapset menevät nukkumaan, alkaa nurkasta kuulua äänekäs kuorsaus. Kovaa hommaa se lasten vahtiminen ilmeisesti... Ja lapsetkin tykkäävät koirasta, joten lopulta kaikki on varmasti parhain päin. Mitä nyt oma omatunto soimaa itseäni ajanpuutteen takia...
Onneksi meillä on omakotitalo ja suuri piha, joten koiralla saa olla ulkonakin mielin määrin.
Niin alkaa veri kiehumaan näistä jutuista AINA.
Ei voi pyöräillä kauppaan hakeen kissanruokaa ja hiekkaa kun on raskauspahoinvointia. Sä ilmeisesti kuolet itse nälkään myös? Milloin olet viimeksi itsellesi ostanut ruokaa? Silloin varmasti kun niitä kissojen juttujakin koska muuten tuossa ei mitään järkeä.
Sitten tää että koirat on nyt yhtäkkiä niin rasittavia kun on vauva. Hei sut pitäis äitinä lopettaa. Millasen arvomaailman opetat lapsillesi. Kyllä ne vaistoo sun inhon koiriin. Kolmen lapsen kanssa ielä meni mutta neljännen kanssa katkes sitten sun kamelinselkä. Huh huh.
Pitää kerrostalossa ihan pukea vauva lenkille kun ei voi yksin jättää. Joo, se on elämää. Totu siihen ja kanna vastuusi.
En tule koskaan ymmärtämään teidänkaltaisia ihmisiä.
Itselläni 9v koira ja 1v lapsi. Ei todellakaan MITÄÄN ongelmia, päinvastoin! Kiva lähteä koiran kanssa lenkille (vauva rattaissa tai liinassa).
Minulla on "aina" ollut kissoja ja koiria sekä muita lemmikkejä.
Olen yli 4-kymppinen kuuden lapsen äiti,
yhdestä koirasta olen luopunut raskauden ja tulevan vauva-ajan takia, toinen jäi silloinkin taloon.
Koiran sain myydyksi kolme kk ennen laskettua päivää erittäin hyvään ja sille yksilölle sopivaan kotiin.
En ole koskaan katunut.
Joskus tilanteita on punnittava kaikkien parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myöskin 6 lasta ja lemmikeitä melkoinen liuta :D Lapsille olen opettanut (ja siinä myöskin näköjään onnistunut) ettei eläintä voi ottaa ja sitten antaa pois kun ei enää kiinnostakkaan !
Eläinmäärämme on vain lisääntymään päin. Tällä hetkellä koiria, kissoja, kaneja ja terraarioeläimiä. Kyllä, kaikki saavat huomiota ja tulevat takuulla hoidetuksi. Esikoinen valmistuu pian eläimiin suuntautuvalle alalle :) Pikkusiskokin on samalle menossa.
Jotain vastuuta sentään hyvät ihmiset eläinten pitoon !!! Opettakaa samaa vastuuta lapsillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 vuotta myöhemmin jouduin luopumaan kissasta, koska tulin yllättäen raskaaksi. Raskausaika oli todella vaikea, enkä kyennyt kunnolla huolehtimaan itsestänikään, enkä todellakaan voinut enää esim. ajaa pyörällä kauppaan hakemaan kissanhiekkaa. Lisäksi suvussani on reilusti astmaa, joten totesin, että parasta on etsiä kissalle parempi koti. Hyvä koti löytyikin, joten kaikkien kannalta asiat järjestyivät parhaiten.
Meillä oli 3 kouluikäistä lasta kun otimme koiran, ja sitten vielä toisen koiran. Eikä minkäänlaista aikomusta hankkia lisää lapsia.
No, tulin kuitenkin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Koirat ovat TODELLA rasittavia nyt kun on vauva.
Emme siis ole luopuneet niistä, mutta minua ne ovat vauvan syntymän jälkeen lähinnä inhottaneet.
Aborttiko minun olisi siis pitänyt tehdä?
Luopuisin koirista ääntä nopeammin, jos ne eivät olisi lapsille (varsinkin esikoiselle) niin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt, 8 vuotta myöhemmin, perheessä on myös kaksi lasta. Suvussani on myös astmaa.
Ei raskaus tai suvun sairaudet ole tekosyy heittää eläintä pois.
Ja sitäpaitsi minulle on aina kotona opetettu, että mikäli eäimen ottaa, siitä sitoutuu huolehtimaan sen koko loppuelämän ajan, tuli mitä tahansa eteen. Ja vanhemmillani on aina ollut paljon eläimiä (maatila).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...enkä todellakaan voinut enää esim. ajaa pyörällä kauppaan hakemaan kissanhiekkaa.
Miten sitten jaksoit itsellesi ruokaa hakea???
en puhunutkaan mitenkään juuri Teidän tilanteesta! Elämäntilanteet muuttuvat toki ja hyvin radikaalistikin, ymmärrän sen oikein hyvin. Sinäkin varmasti ymmärrät oikein hyvin sen, mihin alun perin kirjoituksellani viittasin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissäni on monta lemmikkiparkaa joutunut ennenaikaisesti piikille, kun lapsiperheissä ei olekaan jaksettu ennen vauvan syntymää hankittua lemmikkiä hoitaa.
Yksillä tuttavilla oli kaksi isoa irlanninsusikoiraa. Piikki pyllyyn, kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen.
Ystävällä oli kaksi kissaa. Löytöeläinkotiin, kun syntyi lapsi.
Serkulla oli koira. Joutui uudelleen sijoitettavaksi, kun syntyi lapsi.
Jne.
Tasan yksi perhe tuttavapiirissäni on pitänyt koiransa.
Meillä oli 3 kouluikäistä lasta kun otimme koiran, ja sitten vielä toisen koiran. Eikä minkäänlaista aikomusta hankkia lisää lapsia.
No, tulin kuitenkin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Koirat ovat TODELLA rasittavia nyt kun on vauva.
Emme siis ole luopuneet niistä, mutta minua ne ovat vauvan syntymän jälkeen lähinnä inhottaneet.
Aborttiko minun olisi siis pitänyt tehdä?
Luopuisin koirista ääntä nopeammin, jos ne eivät olisi lapsille (varsinkin esikoiselle) niin tärkeitä.
Varmat päivät? Keskeytetty yhdyntä? Pillerit joskus jouluna ja oksennustaudissa? Kikkelin päälle sujautettu kondomi juuri ennen siemensyöksyä?
Ja jätetään nyt ne sairaat erityislapset pois tästä ketjusta. Siis miten kolmen lapsen äiti voi kokea sen neljännen niin vaikeana, että koirat tuntuvat nyt noin vastenmielisiltä? Et tainnut alunperinkään olla koiraihmisiä... Tiedäthän jo, miten lyhyt se vauva-aika loppujen lopuksi on. Ja koiraperheeseen syntyneet lapset osaavat kyllä toimia hyvin koirien kanssa, jos vanhemmat vaan kouluttavat ja kasvattavat kaikkia perheenjäseniä. En ikinä luopuisi koiristani, jos ei josain syystä oikeasti olisi pakko. Koskaan ei ole tununut, etten jaksaisi niitä.
Että mä tunnen tasan yhden perheen, joka luopui koirasta pitkän harkinnan jälkeen. Heillä kaksi lasta vuoden ikäerolla, molemmilla paha koliikki ja toinen vielä ainoastaan äidin perään. Mies matkusti paljon. Kaikki muut tuttuni ovat pärjänneet mainiosti lapsiensa ja koiriensa kanssa. Ja niitä koiraihmisiä on kuitenkin enemmistö kaikista tutuistani;)
Huhhuh. Täytyy pukea vastaanhangoitteleva vauva ulos monta kertaa päivässä vain koiran vuoksi. Vauvaa tai pientä lastakaan kun ei voi jättää hetkeksikään yksin. Koiralla vatsa sekaisin. Mahtavaa!
vaistoilla, ja oman jälkeläisen kuuluukin olla etusijalla. On aika häiriintynyttä riskeerata lapsensa koiran tai kissan vuoksi. Minusta ihmisellä on velvollisuus huolehtia eläimen hyvinvoinnista, eli jos eläin annetaan uuteen hyvää kotiin, se on tätä huolenpitoa. Joissain tapauksissa myös piikki. Rääkkäystä taas on inhimillistää koira tai kissa ja pitää se esim sairaana tai huonoissa oloissa siksi ettei itse kestä luopumista. Näitähän näkee tosi paljon. Ihmisen on huolehdittava siitä ettei hänen armillaan oleva eläin kärsi. Lopetettu eläin ei kärsi. Ja kyllä meillä vauva-aika oli todella raskasta, en olisi jaksanut mitään. Lapsilla infektioastma- onneksi hävitettävänä oli vain akvaario. On vastuullista tunnustaa ettei jaksa ja järjestää asiat toisin. KUKAAN ei tiedä mitllaista on kun vauva syntyy. sitä ei kertakaikkiaan pysty etukäteen käsittämään. että aika hurskastelua tämä...
kolmesta koirasta. Ei ollut vaihtoehtoa, lapsella todella paha astma. Joskus asiat ei mee niin kuin strömsössä.