Voiko olla tic-oireita ilman että on tourette?

Työssäni olen tavannut paljon lapsia, joilla psyykkisestä kuormituksesta (esim. muutoksia perheessä tms.) johtuvia tic-oireita.

tic-oireita. Neurologilla ollaan käyty, eikä ollut tourettea.

Työssäni olen tavannut paljon lapsia, joilla psyykkisestä kuormituksesta (esim. muutoksia perheessä tms.) johtuvia tic-oireita.

Innoissaan kuitenkin joka ikinen päivä sinne menee.

T:ap

T:ap

Ja purkaa taemppaamistaan Tic oireilla. Voi olla vaan näitä.

tic oireita ilman tourettea. Itse tourettea sairastavana/neena (lapsuusajan tourette) kyllä suositteen hakeutumaan tutkimuksiin. Jos kyse on tourettesta lapsesta ei välttämättä voi huomata mitään muita oireita tic-liikkeiden lisäksi, joten outo kommentti opettajalta. Itse olen siinä käsityksessä, että lapsilla voi olla jossain vaiheessa lieviä tic-oireita ilman mitään sairautta, voi liittyä esim kovaan kasvupyrähdykseen tai stressiin.

Varsinkin pojilla on usein pieninä/kouluikäisinä ticcejä. Eivät tarkoita tourettea.



Omallani oli päiväkoti-ikäisenä erityisesti stressaaviin tilanteisiin ja ruokailuihin liittyen silmien pyörittelyä. Nyt koululaisena hän naputtelee sormillaan ja erityisesti soittaessaan pyörittää päätään.

Meillä auttoi vokaalisiin ticseihin. Löytyy aika paljon tutkimuksiakin jos googlailee..

minulla on omaa kokemusta tic-oireista. Minulla niitä esiintyy silloin tällöin vieläkin stressaavien elämänvaiheiden aikana, esim. työpaikan vaihtuessa. Olen kuitenkin oppinut sääntelemään ticcejä niin, että pystyn tekemään liikkeitä vain yksin ollessani tai kääntyessäni selin. (Ticcini ovat siis kasvonliikkeitä, ei ääniä.)



En muista, että niitä olisi lapsena edes tutkittu, mutta ehkä en vain tiedä. Pitäisikin vanhempieni kanssa ottaa tuo esille. Tic-oireista he eivät koskaan puhuneetkaan, mutta tiedossa kyllä oli, että muljauttelin silmiäni tms., kun oli jotain jännää menossa. Vasta Vauva-palstan myötä olen oppinut nimeämään nuo tic-oireiksi. =)



Varmasti kiusallista, mutta ilmeisesti vaaratonta. Muita Tourette-oireita minulla ei ole koskaan ollut.

En olisi lainkaan huolissani lapsestasi. Tic-oireet ovat hyvin yleisiä lapsilla ilman mitään vakavaa syytä. Kyse voi olla kehitysvaiheesta tai juuri jännityksestä/rasituksesta aiheutuvat tic-oireet.



Itselläni on ollut aina tic-oireita. Minulla ei ole mitään diagnoosia, eivätkä ne häiritse elämääni. Psykiatri oli sitä mieltä, kun aikuisiällä asiaa tiedustelin, että meillä jokaisella on tapamme purkaa jännitystä ja stressiä. Itse olen aina ollut ns "suosittu" ja akateemista koulutustani vastaavassa työssäkin toimin. Tic-oireet eivät siis ole mitenkään häirinneet elämääni.



Esikoisellani on myös tic-oireita. Hänen ollessaan 5-vuotias, ne voimistuivat huomattavasti hetkellisesti, jolloin huolestuin asiasta. Kävimme neurologisissa kokeissa, sekä psykologin vastaanotolla. Molemmista saimme puhtaat paperit. Kommentoivat vain, että toinen nykii ja toinen tekee jotain muuta.



Nyt lapsen tic-oireet ovat lähes kokonaan hävinneet. Hän on menossa kouluun syksyllä. Poikasi kuulostaa hyvin samantyypiseltä lapseni kanssa. Kaikkea hyvää teille, uskon, että kyseessä on ihan terve lapsi!

vähemmän tic-oireita. Monelta lääkäriltä ja neuvolassakin ollaan näiden vuosien varrella asiasta mainittu, mutta kukaan ei ole ollut moksiskaan. Mistään tourettesta ei ole sanottu sanallakaan.

Meidän perhe-elämä on ollut aina todella seesteistä, ei mitään lapselle stressaavaa ole ollut. Silti näitä oireita on ollut yhtä sun toista. Ensin oli suun aukomista, sitten yskää, silmien räpyttelyä, sormien laittamista suuhun kuten ylempänä joku mainitsi, lisäksi sellaista kävellessä tapahtuvaa liikettä, jota on vaikea kuvailla. Ym.

Pakkoliikkeet tulevat ja menevät, yleensä kausi kestää aika pitkään.



Pitäisikö se tourette nyt sitten kuitenkin tutkia ja mitä sille edes tehdään, jos sellainen olisi?

vähemmän tic-oireita. Monelta lääkäriltä ja neuvolassakin ollaan näiden vuosien varrella asiasta mainittu, mutta kukaan ei ole ollut moksiskaan. Mistään tourettesta ei ole sanottu sanallakaan.

Meidän perhe-elämä on ollut aina todella seesteistä, ei mitään lapselle stressaavaa ole ollut. Silti näitä oireita on ollut yhtä sun toista. Ensin oli suun aukomista, sitten yskää, silmien räpyttelyä, sormien laittamista suuhun kuten ylempänä joku mainitsi, lisäksi sellaista kävellessä tapahtuvaa liikettä, jota on vaikea kuvailla. Ym.

Pakkoliikkeet tulevat ja menevät, yleensä kausi kestää aika pitkään.

Pitäisikö se tourette nyt sitten kuitenkin tutkia ja mitä sille edes tehdään, jos sellainen olisi?

olen se, joka kertoi stressaaviin tilanteisiin liittyvistä tic-oireista. Siis "stressin" aiheuttajaksi mulla riitti koulun aloittaminen loman jälkeen tai soittotutkinto - kovin seesteistä minunkin elämäni oli. =) Ja en tiedä, oliko noiden stressinaiheuttajien etsiminen muutenkin vähän kaukaa haettua - vaiheet kun kestivät aina aika pitkään.

Mun ei ehkä pitäisi kommentoida tässä, kun äideiltä pyydettiin kommentteja ja varsinaisesti en tuosta tourettesta tiedä mitään. Mutta tuollaiset nykimisoireet ovat lapsilla tavallisia ja usein vaarattomia, ja voivat näköjään jatkua aikuisenakin ilman, että ne häiritsisivät sosiaalista (tai muutakaan) elämää. Olimme olleet naimisissa kahdeksan vuotta, kun tulin maininneeksi miehelleni noista oireistani (ajatellen, että hän on joskus saattanut niitä ihmetellä). Hän ei ollut koskaan huomannut koko nykimisiä. Näin aikuisena pystyy hyvin sääntelemään, milloin niitä tekee, ilman, että sitä tarvitsee edes ponnistella.

ja koulusta väsyneenä. Nyt kun on loma niitä ei tule.

Hei!



Minulla 5-vuotias poika jolla TIC-oireita (lähinnä silmien räpsyttelyä ja haukottelua). Duodecimin artikkeliissa manittiin, että voivat syntyä mm. traumaattisesta kokemuksesta. Meillä alkoivat avioeron myötä. Artikkelissa myös mainittiin, että kysessä on lähinnä psyykkinen onglema ja jos sitä ei hoideta voi seurauksena olla kaventunut persoonallisuus.



Onko kukaan käynyt tai ollut psykologin tms. hoidossa oireiden takia? Onko ollut apua?

Kaverini tytöllä Tic-oireita mutta ei tourettea.

Kaunis kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Katsellaan nyt sitten rauhassa jonkun aikaa miten asia edistyy. Nyt on vajaan kolmen kuukauden kesälomakin tulossa joten katsotaan rauhoittuvatko oireet stressittömässä ympäristössä.

on varmaan ollut noita tic-oireita aina, ainakin niin kauan kuin muistan... Erilaisia "puhalluksia", kasvojen koskettelua tietyllä tapaa ja tietystä paikasta yms. yms. Ei niitä ole ikinä tutkittu tai niihin sen kummempaa huomiota kiinnitetty - tosin äitini sanoi taannoin kun räpsyttelin silmiäni tavallista useammin, että "ei kai sulle tostakin nyt taas tule joku tapa"... Mitään muita pakko-oireita tms. minulla ei ikinä ole ollut.



Varmaan nuo eleet ovat minullekin joku stressinpurkutapa - huomaan selkeästi tekeväni noita eleitä enemmän, kun olen tosi väsynyt ja vaikkapa ajelen töistä kotiin.



Mutta ihan arvostetussa ammatissa olen noista huolimatta ja elämä muutenkin mallillaan :)

Ja olen aina ollut todella rauhallinen, mitään keskittymishäiriöitä, impulsiivisuutta tai yiivilkkautta ei ole koskaan ollut - pikemminkin päinvastoin.



Ja ikää siis nyt 42 vuotta... :)

en aio viedä tutkimuksiin, kun selvästi ovat ohimeneviä eivätkä tunnu vakavilta eivätkä häiritse lasta ja tietääkseni ei ympäristöäkään.

karhunpalvelusta tekemällä kärpäsestä härkästä. Jos tic-oireet ovat lieviä, eivätkä häiritse juuri ketään, antakaa niiden olla ja mennä ohi omia aikojaan. Niistä ei tulisi huomauttaa lapselle. Todennäköisesti hän stressaantuisi siitä vain lisää. Jos lapsi on hiukan stressíherkempi kuin keskivertolapset ja hänellä on siksi ticcejä, hän voi stressaantua vielä enemmän siitä, jos hänet viedään tutkittavaksi lääkärille, vaikka hänellä ei oikeasti olisi yhtään mitään vikaa. Hän nyt vain sattuu hakemaan rentoutusta jostain toistuvasta tavasta tehdä jotain asia. Tuo tapa todennäköisesti ajan myötä menee itsekseen ohi, kun vanhemmat eivät siihen kiinnitä huomiota.

Selkeät ja pahat tourette -tapaukset ovat sitten asia erikseen. Silloin kun ticit selvästi haittaavat lapsen elämää, silloin kannattaa hakea apua.