Vessahuumori

ei ole mitään hauskaa.

ei ole mitään hauskaa.

Ajattelen siis niin, että jos jonkun asian on hyväksynyt itsessään, siitä pystyy myös vitsailemaan; aikalailla kaikesta siis. Minulla on paljon ironiaa itseäni, elämää ja yl. inhimillisyyttä kohtaan. Huumori on myös keino hyväksyä hieman epämielyttäviä asioita. No, eipä kaikkien tarvitsekaan tykätä mutta useimmat nauravat kuitenkin noille.

ei ole mitään hauskaa.

Ajattelen siis niin, että jos jonkun asian on hyväksynyt itsessään, siitä pystyy myös vitsailemaan; aikalailla kaikesta siis. Minulla on paljon ironiaa itseäni, elämää ja yl. inhimillisyyttä kohtaan. Huumori on myös keino hyväksyä hieman epämielyttäviä asioita. No, eipä kaikkien tarvitsekaan tykätä mutta useimmat nauravat kuitenkin noille.

Olen muuten aika nopeasti ilmoittanut deitti- tai seurustelukumppaneille, että syön kuin mies ja pieren tai kuin mies (tai jopa enemmän, tosin en enää) ja sillä on ollut hyvä vastaanotto jalat maassa-elävien miehien puolelta. Ne, jotka näkevät naisen epärealistisesti vain seksuaalisena objektina, eivät tahdo kuulla tuommoista ollenkaan. Hyvä keino siis testata miestä jollakin tavoin tällaisella huumorilla, vaikka enemmän miehet näitä viljelee kuin naiset. Tämmösen vinkin annan sinkuille, heh. ;)

on aina suunnattomasti hävettänyt kaikki kakkaamiseen ym liittyvät jutut, mutta mieheni edessä olen alkanut pikkuhiljaa rentoutua.



Olen huomannut, että perheissä joissa näistä asioista puhutaan melko avoimesti, tulee kakka- ja pierujuttuihin rennosti suhtautuvia tyyppejä, kun taas niistä perheistä joissa pierua pidätellään ja kakkiminen on noloa, tulee ihmisiä jotka häpeilevät vessajuttuja ja paukkuja.

En muista, että olisin ikinä kuullut esim. äitini pieraisevan, kun taas mieheni äiti ja siskonsa piereskelevät melko estottomasti vähänkin tutumpien seurassa, myös vatsan toiminnasta voidaan hyvin kertoa nolostumatta.

Itse en ikinä ole esim. sanonut kenellekään, en edes tutuille, että "minulla on vatsa sekaisin" enkä käsitä miten useimmat ihmiset pystyvät kertomaan asian ihan rennosti. Ripulini ovat aina supersalaisia :)

Ärsyttää olla tällainen häpeilijä, syytän täysin kotikasvatustani.



Meinasin muuten kuolla häpeästä, kun viettäessäni ekoja öitä mieheni kanssa, päästin vahingossa monta isoa töräystä puoliunessa. Mutta sydämeni suli kun mieheni vain nauroi ja kaappasi minut kainaloon pussailtavaksi.



Älkää siis opettako poikianne pelkäämään pieruja, ja luulemaan että naiset kakkaavat perhosia. Pieruja pelkäämättömät miehet kun ovat sata kertaa mukavampia puolisoina.

Meillä useiden kavereiden kesken puhutaan suoraan kyllä vatsantoiminnoista. Itse selittelen yksityiskohtaisesti kuukautis- ja vatsavaivoistani, koska minulla on ollut todellisia vaikeuksia niiden kanssa. Huumori on myös hyvä keino käsitellä ja oppia hyväksymään ne. Olen lähetellyt myös netistä aiheeseen liittyviä sketsejä ja kakkalistoja emailina ystäville, jotka ovat lähetelleet niitä edelleen ja laittaneet niitä jopa työpaikoilleen muidenkin iloksi. :)

Meidän perheessäkin on tuollaista huumoria. Kai se kodin huumori vaikuttaa, mitä itse viljelee.

ei mielellään käy isommalla hädällä vieraassa ympäristössä ja jolle kyseinen tilanne olisi erittäin kiusallinen. :-D

:D :D :)