Kreeta / Samarian rotko käyneitä

kivikkoa riittää matkan varrella vaikka kuinka.



Meillä oli varrelliset vaelluskengät mukana ja kiiteltiin niitä moneen otteeseen. Nilkat olisi muuten olleet tosi kovilla. Toki ne on raskaat ja lämpimätkin, mutta jos muuten ottaa kevyesti päälle niin pärjää kyllä.



Kävelijöillä näkyi olevan todella vaihtelevasti varustusta, ja kauhistutti katsoa kun yksi vanhempi pariskunta lähti matkaan tavallisilla kevyillä sandaaleilla ja toisella selvästi oli muutenkin liikkumisen kanssa ongelmia..



Reissu kyllä kannatti. Vaikka alussa porukkaa oli aika paljon samaan aikaan menossa, matkan varrella joukko hajaantui sen verran, että sai kävellä ihan rauhassa ja nauttia maisemista!

Vaellussandaaleilla pärjää ihan hyvin, mutta mitään et menetä vaikka jätät moisen matkatoimistojen masinoiman puuduttavan kävelyreissun väliin. Vietä sekin päivä rannalla tai meren aalloissa.

menivät siellä korkokengissä.

Itsellä oli hyvät lenkkarit. Nilkat oli aika koetuksella siellä kivien joukossa mennessä mutta hyvin ajoivat asian. Suosittelen pään suojaamista kun se aurinko tahtoo porottaa. Eikä reissua kannata ihan loman ekoilla päivillä tehdä koska itse en tohtinut rappusissa kävellä pariin päivään tuon jälkeen ollenkaan.



Päivä oli raskas, herätä sai aamuviideltä ja iltakymmeneltä oltiin takas mutta upea ja vaivan väärti se oli.

Alussa meikäläiselle vähän turhankin hurjaa kun toisella puolella pelkkää jyrkkää rotkoa eikä kaidetta, siis siellä ylempänä heti alussa.



Polkn varrella on tolppia joihin on merkattu kuinka mknta km jäljellä. Mielestäni samariaksen reitti ei ole 18 km, ehkä jotakin 14-16 km. Ja ihana on pulahtaa mereen vaelluksen päätyttyä joten pyyhe reppuun mukaan.



Huskaa vaellusta teille!

Kun on mennyt sen 15 km erikokoisten ja muotoisten, terävienkin kivien päällä alkaa jalkapohjissa tuntumaan. Kovat pohjat kengissä on erittäin hyvät tuolla.

se oli huikean hieno! Ja todellakin kunnon kengät ja pientä syötävää/juotavaa mukaan!

Itse lähdin vaellukselle hieman pehmeäpohjaisissa halvoissa sporttisandaaleissa ja valinta oli kyllä aika huono - vaikka paikallisten suosituksen mukaan uskalsin sandaaleillani reissuun lähteä. Nilkkani ja jalkapohjani olivat todella kipeät vaelluksen jälkeen. Polku on todella harvassa kohdassa sileäpohjainen, eli pääosin kävellään kivillä, joiden koko vaihtelee suurinpiirtein nyrkin kokoisesta lapsen pään kokoiseen. Osa reitin silloista oli kiikkeryydessään pelottavia. Omasta elämästä vertailukohdat rankkuudessa Samarián kuumuuden ja maaston hankaluuden huomioiden ovat lähellä Suomessa juostuja puolimaratoneita. Katselin hieman kauhulla reitillä näkynyttää vanhempaa väkeä, josta osa oli vielä lähtenyt matkaan muovisissa rantapistokkaissa. Maisemat ovat upeat, mutta katsetta tulee pidettyä paljon maassakin...

Meillä oli mukana monenkuntoisia kävelijöitä ja lyhyin 5-10 min. tauoin matka kesti 7 tuntia. Alussa otimme kuvia ja pysähtelimme enemmän, joten jäimme jonon perälle ja saimme huolesuneen oppaan kannoillemme. Hyvin ehdimme silti ja aikaa laivan lähtöön oli 2 tuntia. Ehkä tuo pitkäaikainen kävely kivikkoisilla poluilla teki matkasta raskaan. Toukokuun lopulla runsaslumisen talven jälkeen vettä oli vielä paljon ja siten puronylityksiä kiveltä-kivelle. Ei matkassa huippukuntoa tarvittu, mutta oli se elämäni raskain liikuntasuoritus. Jälkiviisaana olisin ottanut varrelliset vaelluskengät joiden pohjan luistamattomuuteen kiinnittäisin erityistä huomiota. Runsaslumisen talven jälkeen irtokiveä oli vielä enemmän polulla kuin loppukesällä. Näkemisen arvoinen, elämyksellinen paikka. Suosittelen.

Kävelin rotkon ja täytyy sanoa että viimeiset 10 kilometriä olivat täyttä helvettiä :/ Polvet turposivat kivikossa kävelystä muodottomiksi ja kuume nousi hotellissa 38:aan asteeseen, ilmeisesti polvien tulehtumisen vuoksi. Maisemat olivat kyllä hienot, mutta aivan liian rankka reissu minun makuuni. 

Vaelsin Samarian rotkon omatoimisesti tavallisilla juoksutossuilla ja ainoa hankaluus oli sileäksi kuluneet kivet, niitä piti hieman varoa. Päivä oli upea ja lämmin, niinkuin Kreetalla on elokuussa. Aurinko ei haitannut, kastelin lippistä välillä purossa. Aamulla alkumatkasta sain ohitella muita patikoijia, mutta sitten sain kulkea omaan tahtiin ja kolmeeen ja puoleen tuntiin olin Agia Roumelissa, kävin meressä uimassa ja söin yhdessä tavernassa lounaan ennen patikointia takaisin Omalokseen. Takaisin mennessä tuli monenmaalaisia ryhmiä vastaan. Tympääntyneen näköisiä teinejä sandaaleissa, ehkä he kävelivät vain osan reitistä. Haaveeni oli kulkea reitti kumpaankin suuntaan ja se onnistui. Olin väsynyt ja tyytyväinen, kokemus oli huikaiseva, joskus otan sen vielä uusiksi. Juotavan lisäksi pikku purtavaa ja jotain suolapitoista, tein virheen, kun en saanut tarpeeksi suoloja. Loppumatkasta tuli kramppeja takareisiin. Se olikin ainoa vaikeus koko vaelluksella. Maisemat olivat tosi vaikuttavat ja mieleen painuvat. OLin haaveillut Samarian vaelluksesta 25 vuotta, enkä odota uusintaa niin pitkään.

Kannattaa ottaa kunnon vaelluskengät, maasto on yllättävän hankalaa. Toki lenkkareillakin menee, mutta vaelluskengät ovat paremmat. Suuri osa käveltävästä matkasta on kivikkoa, joka aiheuttaa kovan paineen nilkoille ja polville ja jopa vatsalihaksille. Kehoitan varautumaan hyvin, niin ei tule yllätyksiä - matkaa on kuitenkin se 17 kilometriä, mistä varsinaista reittiä n. 15 kilsaa. Peruskunnolla pärjää, mutta jos on polvi tai nivelvaivaa, en suoraan sanottuna suosittele lähtemään, koska vammautumisen riski on jo aika korkea.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 20:29"]Minä sain kyseiseltä reissulta lievän lämpöväsymyksen (heat exhaustion). Ja kamalan migreenin. Olin ylikuumentunut vielä kaksi vuorokautta reissun jälkeen. Join vettä, suojasin pääni ja söin hieman, mutta silti sain nämä oireet. Ilmeisesti haihdutin enemmän kuin tiesin nesteyttää. Päänsärky saattoi johtua myös niskan jäykistymisestä, kun joutui koko ajan katsomaan jalkoihinsa. Bussissa vuorilta alas oksensin koko matkan. Toisaalta aurinko paistoi myös kirkkaasti hellehattuni kankaan saumoista ja aurinkolasit päästivät ylhäältä liikaa valoa silmiin. Hotellille päästyäni tärisin ja maailma pyöri silmissä. Kutsuimme lääkärin, joka antoi vatsaa rauhoittavan pistoksen ja seuraavan päivän vietin pimeässä. Uskaltauduin kaupungille vasta illalla. Olisi pitänyt käyttää aasitaksia loppumatkan :) Maisemat olivat upeita, mitä muistan. Nilkkoja tukevat kengät kannattaa ottaa, koska muuten saattaa nilkka nyrjähtää.
[/quote]

Kuulostaa just multa, jos olisin mennyt. Kaikki jutut ei vaan sovi kaikille. Menin sen jonkun toisen, lyhyemmän systeemin.

Itse jaksoin katsella maisemia ehkä ensimmäiset viisi kilometriä, mutta sitten iski apatia ja tuijotin vain maahan ja edessä olevia erikokoisia ja -näköisiä kiviä, joita siellä riittää. Matka eteni hitaasti, ehkä 2 - 3 kilometriä tunnissa. Kymmenen kilometrin jälkeen polvet olivat niin kivuliaat, että pelkäsin hyytyväni siihen kirottuun loukkoon. Pari kertaa meinasin liukastua jokea ylitettäessä ja kerran petti polvi alta, koska se ei yksinkertaisesti enää jaksanut sitä hyppelyä epätasaisella kivikolla. Pääsin kuitenkin maaliin, polvet turvonneina ja hirvittävissä kivuissa. Komeat maisemat, ei siinä mitään, mutta toista kertaa en lähtisi. 

Jokainen tykkää omista jutuistaan, kaikki kunnia sille. Itse en lähtisi isosta rahastakaan vaeltamaan helteessä johonkin kivikkoon.

Tavalliset lenkkarit oli hyvät

Minä sain kyseiseltä reissulta lievän lämpöväsymyksen (heat exhaustion). Ja kamalan migreenin. Olin ylikuumentunut vielä kaksi vuorokautta reissun jälkeen. Join vettä, suojasin pääni ja söin hieman, mutta silti sain nämä oireet. Ilmeisesti haihdutin enemmän kuin tiesin nesteyttää. Päänsärky saattoi johtua myös niskan jäykistymisestä, kun joutui koko ajan katsomaan jalkoihinsa. Bussissa vuorilta alas oksensin koko matkan. Toisaalta aurinko paistoi myös kirkkaasti hellehattuni kankaan saumoista ja aurinkolasit päästivät ylhäältä liikaa valoa silmiin. Hotellille päästyäni tärisin ja maailma pyöri silmissä. Kutsuimme lääkärin, joka antoi vatsaa rauhoittavan pistoksen ja seuraavan päivän vietin pimeässä. Uskaltauduin kaupungille vasta illalla. Olisi pitänyt käyttää aasitaksia loppumatkan :) Maisemat olivat upeita, mitä muistan. Nilkkoja tukevat kengät kannattaa ottaa, koska muuten saattaa nilkka nyrjähtää.

Tässä tuore kokemus eiliseltä eli 27.6.

Olen tässä viettämässä hotellipäivää, kun kävely on tänään sellaista vaikeaa köpöttelyä.

Lämpöä oli eilen noin 34 astetta, ja onneksi vähän tuuli. Lämpö alkoi jo noin tunnin päästä lähdöstä joka oli jo ennen klo 8 aamulla vaelluksen aloitusportilta. Bussiin menin ennen kuutta aamulla Hanian päässä.

Maisemien katselu jäi aika vähiin kun matkasta ainakin 80 % on järkkyä kivikkoa. Pakko katsoa mihin astuu koko ajan tai muuten vaara loukkaantua. Ja sieltä ei noin vain pääsekään kesken pois, aasikyyti tarjolla jos loukkaannut. Ja sekin kestää tunteja, jos olet jossain puolivälissä.

En olisi heikkojen polvieni kanssa selvinnyt ilman vaellussauvaa reissusta kunnialla, vaan olisin varmaan jossain sairaalassa jalka poikki. Opas sanoi, että hän käyttää itse kahta sauvaa aina. Minulla ei siis ole polvivaivoja, mutta tiedän että kipeytyvät ilman sauvoja pitkissä laskuissa.

Toinen mikä vaanii helteellä on lämpöhalvaus. Aloitin nesteytyksen jo edellisenä päivänä ja tankkasin hiilareita. Käytin yliopiston apteekin nesteytystabletteja veden seassa koko matkan ajan. Näin selvisin ilman pahempia kuumuusoireita. Tauoilla kastelin pääni ja hattuni se auttoi. Mutta käytännössä tuntui silti kuin olisi viettänyt kuutisen tuntia saunassa. Tosin hyvin kauniissa sellaisessa. Maisemat ja rotko oli upeammat kuin kuvittelin.

Toisen käden sormet turposivat punaisiksi kesken matkan ja vähän huolestuin. Lena opas sanoi, että ihan normaalia, pitää vaan vaihtaa sauvakättä välillä, koska roikkuva käsi helposti turpoaa. Ja se auttoikin.

Mitä tekisin toisin?

Ottaisin kaksi sauvaa yhden sijasta (vuokra oli 3 e kpl). Ottaisin vaelluskengät lenkkarien sijasta. Jäykkä pohja ja nilkkatuki tärkeää. Kuvittele pomppivasi tuntikausia kiveltä kivelle lievän nestehukan ja kuumuuden aiheuttamassa pöhelössä...

En lenkkeilisi pariin päivään ennen reissua, ja nukkuisin paremmat yöunet.

Jalkani kipeytyivät pahasti jo eilen. Siis koko jalat takamuksesta nilkkoihin. Hiihtelen hitaasti kuin vanha mummo ja huomenna tuskin on parempi...harmittaa.

Lähtisinkö uudestaan? En kuumana päivänä, enkä ilman kunnon välineitä.

Ja pitäisi olla vähän parempikuntoinen, vaikka en rapakunnossa olekaan, niin ikä jo painaa, yli 50v.

Ehkä hankkiutuisin rotkon toiseen päähän Agia Roumeliin ihan yöksi ja kävelisin sieltä noin 6 km. Siinä näkisi jo parhaat paikat ja reitti on lopussa helpompi. Ehtii katsoa niitä maisemiakin, eikä ole kiire laivaan tms.

Rotko on kyllä aivan upea luontoelämys. Näkymät, tuoksut, lintujen laulu, veden solina vuoristopurossa, josta voi juoda. Mutta olisin halunnut nauttia siitä ilman että meinaan läkähtyä, pää punaisena, jatkuvasti askelta varoen niiden perhanan lenkkarien takia.

Eli suosittelen hyväkuntoisille ja kunnon varusteiden kanssa. Ja ei yli noin 27C lämpötiloissa. Silloin on hieno reissu. Laivamatka ja paluu vuoriston yli on myös elämys. Mutta muista, että rasittavuudeltaan tämä vastaa vähintään 25-30 km kävelyä normaalissa, tasaisessa maastossa.

Samariassa muuten loukkaantuu joka vuosi tosi paljon ihmisiä, ja se salataan.

Niillä on ihan puuttelliset turvajärjestelyt, eikä ne välitä siitä mitään.

Vierailija kirjoitti:

ennen patikointia takaisin Omalokseen.  Haaveeni oli kulkea reitti kumpaankin suuntaan ja se onnistui. .

Tämä on kylläkin kiellettyä kreetalla, ne ei päästä ketään takaisin päin vaeltamaan samariassa.