Lue keskustelun säännöt.
Olen 31-vuotias nainen, enkä koskaan voi saada lapsia
09.06.2012 |
Aina olen lapsia halunnut, mutta se ei tässä elämässä tule olemaan mahdollista.
Miten te muut olette pystyneet hyväksymään tosiasiat?
Kommentit (11)
1/11
|
09.06.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Hyväksyin ajatuksen, etten saisi biologista lasta (meillä selittämätön lapsettomuus) ja käänsin ajatukseni kohti adoptiota, jolloin ilo palasi elämän. Suosittelen sinullekin! Adoptiolapsi on aivan yhtä rakas ja arvokas kuin biologinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ajan kanssa sain mieleni jollain tasolla rauhoittumaan. Matkusteltiin ja sisustin kotia, tein kauniin puutarhan. Koko ajan ajattelin, että jotain puuttuu, mutta ajattelin, että ehkä lasta ei sitten ole tarkoitettu meille.
No, viisi vuotta tuon jälkeen tilanne muuttui ja saimme kuin saimmekin lapsen. Tässä tilanteessa voin antaa sinulle neuvon, että taistele muiden unelmiesi eteen. Etsi mieluisa työpaikka, ellei sinulla ole sitä jo, matkustele, harrasta, tee kaikkea mistä pidät. Jos sinulla olisi se lapsi, jäisit monesta muusta asiasta paitsi. Voimia!
Joka tapauksessa, toivottavasti sinulla on hyvät kanavat purkaa ajatuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama edessä. Lasta on yritetty kauan, mutta ei onnistu ja ikää jo 35v tienoilla.
Olen ajatellut niin, että jos ei nyt 5 vuoden sisälläkään tärppää niin sitten keskitymme kaikkeen muuhun ihanaan. Sitten on varaa matkustella ympäriinsä ja nauttia vähän tasokkaammistakin jutuista. Ei tarvitse säästää kenellekään perintöä vaan voi törsätä kaiken itseensä.
Ei siinä muu auta, jos ei tärppää niin ei tärppää.
31-vuotiaana minusta tuli tuon rakkaan esikoisen äiti, kun sain hänet syliini Kiinassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti joku sairaus, joka estää myös adoption. Joku mielisairaus? Downin syndrooma?
Kohdutonkin voi adoptoida jos ei ole jotain joka sen estää.
Mäkin luulen etten tule lasta saamaan. Ainut keino on ehkä muuttaa johonkin ulkomaille missä ei ole niin suuret vaatimukset adoptiovanhemmuuteen kuin suomessa.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että johtuuko sukupuolitaudeista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama edessä. Lasta on yritetty kauan, mutta ei onnistu ja ikää jo 35v tienoilla.
Olen ajatellut niin, että jos ei nyt 5 vuoden sisälläkään tärppää niin sitten keskitymme kaikkeen muuhun ihanaan. Sitten on varaa matkustella ympäriinsä ja nauttia vähän tasokkaammistakin jutuista. Ei tarvitse säästää kenellekään perintöä vaan voi törsätä kaiken itseensä.
Ei siinä muu auta, jos ei tärppää niin ei tärppää.