Miehen sukunimen ottaminen.. sitä joutuu perustelemaan!

Mä olen sanonut, että otin miehen sukunimen, koska halusin sen. Joillakin on kummallinen harhaluulo, että muiden pitäisi perustella heille yksityiselämässään tekemiään ratkaisuja.

Mulla oli sellainen aivan mielettömän pitkä nen-loppuinen suomalainen sukunimi, jossa oli vielä ääkkösiä. Toimin kansainvälisessä työssä, joten otin miehen napakan lyhyen, mutta aivan supisuomalaisen nimen (ei mitään ä- tai ö- tai å-kirjaimia).



Elämä on ollut melkoisen paljon helpompaa, kun ei ole päivittäin tarvinnyt selvittää nimeä.

perustelemaan sen, miksi en ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessä....



Ehkä siksi, etten halunnut. Oma sukunimi paras nimi.

Joutuu perustelemaan sitä jos ottaa miehen sukunimen, jos mies ottaa naisen sukunimen tai jos kumpikin pitää oman sukunimensä.



Oikeasti se on yksi ja sama mitä tekee, kun aina löytyy joku joka ihmettelee ja kummastelee.

Ei toisen ihmisen valinnat kuulu kenellekään mitenkään jos ne päätökset eivät vahingoita ketään.



Joten: Älä perustele, se mitä olet tehnyt ei kuulu kenellekään. En minäkään perustele sitä että pidimme molemmat omat sukunimemme kun menimme naimisiin.

Minun suvussani ja ystäväpiirissäni on tavallista, että kaikilla perheenjäsenillä on sama sukunimi, jos ollaan naimisissa. Minä tosin en ottanut mieheni nimeä eikä mies minun vaan otimme molemmat uuden yhteisen nimen. Kukaan ei hämmästellyt kuin ehkä sitä, miksi miehenikin halusi vaihtaa nimeä. Minun nimenvaihtoni oli siis "odotettu".