poika ei halua mennä rippi kouluun. Mitä sanotte äitini teoriasta miksi ei

ap

En minäkään mennyt riparille minkään uskonnollisten juttujen takia, vaan siksi että halusin saada rippilahjoja. Poikasi ei ole ilmeisesti vaan niin materialistinen :D

Minä olen kasvanut isovanhempien kanssa. Joka ilta luin pappalle raamattua, sunnuntaisin kuunneltiin Jumalanpalvelus radiosta. Koulussa sain uskonnosta aina vähintään 9 numeroksi.



Ja mikä minusta kasvoi? Pakana.

mennä moiseen?

Satuolennon palvomisen pitäisi 2000-luvulla jo loppua koko maailmasta.



Minut heikkotahtoisena pakotettiin rippikouluun ja vihasin sitä paskaa silloin ja vihaan yhä!

loistavasta taiteellis- musikaalis- uskonnollispainotteisesta kasvatuksestani. Tuntuu vaan oudolta äidin tarve löytää selitys miksi ei. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että poika ei usko, eikä tahdo kuluttaa aikaansa moiseen. Tietää jäävänsä vaille lahjavyöryä, mutta tiedän, että hänestä ei uskontunnustusta heru edes kiduttamalla. Ei lähdetä siihen.



ap

mennä moiseen?

Satuolennon palvomisen pitäisi 2000-luvulla jo loppua koko maailmasta.

Minut heikkotahtoisena pakotettiin rippikouluun ja vihasin sitä paskaa silloin ja vihaan yhä!

Minä menin tosiaan vaan rippilahjojen takia.

Ja olihan siitä se hyöty, että siellä ollessa minulle vahvistui entisestäänkin se asia, että en usko niihin juttuihin enkä pysty uskomaan, vaikka miten vakuuteltaisiin.

siellä kun keskustellaan sellaisista asioista kuin eutanasia, abortti, homous, sota, välittäminen, alkoholismi ja koulukiusaaminen. Niiden pohtiminen yhdessä on 15v:lle usein iso juttu. Oikeaa vastausta kun ei ole.

ap

siellä kun keskustellaan sellaisista asioista kuin eutanasia, abortti, homous, sota, välittäminen, alkoholismi ja koulukiusaaminen. Niiden pohtiminen yhdessä on 15v:lle usein iso juttu. Oikeaa vastausta kun ei ole.

Mun leirini oli yhtä jeesusta ja käännytystä, leirinuotioita ja uskonnollisten laulujen hoilausta. Enkä tiedä pohditaanko nykyäänkään, riippuu varmaan leirin vetäjistä.

Jos haluaisin lapseni sellaiselle leirille jossa puhuttaisiin tällaisista asioista, niin luulenpa että Prometheusleiri olisi kyllä järkevämpi valinta. Eikä siellä yritä aivopestäkään.

koska tärkein oppi oli se, että jokaisen on itse mietittävä ne vastaukset, oikeaa vastausta ei ole. Mutta vastauksia tärkeämpi asia on miettiä sitä, miksi on jotain mieltä ja miten Raamattu asiaan osviittaa antaa. Esimerkiksi abortissa "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" toteutuu aika oudolla tavalla ja silti moni aborttiin päätyy.



Nykypäivän riparilla ei käännytetä eikä tuputeta vaan lähdetään siitä, että kristillisyyden tulisi olla osa arkea eikä jotain leirilaulun hoilotusta. Monella vanhemmalla on todella vanhanaikaiset ajatukset riparista.

koska tärkein oppi oli se, että jokaisen on itse mietittävä ne vastaukset, oikeaa vastausta ei ole. Mutta vastauksia tärkeämpi asia on miettiä sitä, miksi on jotain mieltä ja miten Raamattu asiaan osviittaa antaa. Esimerkiksi abortissa "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" toteutuu aika oudolla tavalla ja silti moni aborttiin päätyy.

Nykypäivän riparilla ei käännytetä eikä tuputeta vaan lähdetään siitä, että kristillisyyden tulisi olla osa arkea eikä jotain leirilaulun hoilotusta. Monella vanhemmalla on todella vanhanaikaiset ajatukset riparista.

että abortti on moraalisesti väärin, koska sikiöön pitää suhtautua tuon mukaan että "rakasta lähimmäistä kuin itseäsi"?

Toden totta.

Entäpä, jos äiti onkin vaikka alkoholisti,narkomaani joka ei tosiaankaan pystyisi huolehtimaan lapsestaan, tekisikin abortin juuri siksi? Tekisi sen vastuuntunnosta ja rakkaudesta, olisi toivonut oman äitinsäkin tekevän niin vastaavassa tilanteessa?

menin aikoinani riparille, koska minulla oli kaipuu uskonasioihin. Tosin ujona tyttönä en siellä kehdannut mitään oikein keskustella, kun ihastukseni oli samalla leirillä.



Kouluopetuksesta minulla oli pohjana ulkoa opitut kymmenen käskyä, ja silloin 80-luvulla vielä kuului aamunavauksiin ja uskontotunneille virsien laulaminen, joten kaikki lasten- ja nuortenvirret olivat tuttuja. Minusta koulun uskonnonopetus oli mielenkiintoista ala-asteelta lukioon.



Minä pidin rippileiristä, ja minulle on päivänselvää, että minunkin lapseni menevät leirille. Se on osa kasvatusta, perinteiden jatkamista ja aikuistumista.

Hänen mukaansa poika ei ole saanut kunnollista uskonnollista kasvatusta koulussa, eikä siksi ke mielenkiintoa asiaan.

Kotiolojen syyttäminen olisi vielä mennyt ymmärryksen piiriin, mutta kuinka moni meistä oikeasti on hyötynyt jotain uskonnon opetuksesta koulussa?

kasvatus vastuu ei käsittääkseni ole vielä koululla

Nykypäivän riparilla ei käännytetä eikä tuputeta vaan lähdetään siitä, että kristillisyyden tulisi olla osa arkea eikä jotain leirilaulun hoilotusta. Monella vanhemmalla on todella vanhanaikaiset ajatukset riparista.

En tiedä, millä riparilla olet käynyt, mutta meillä se oli juurikin käännytystä ja tuputusta. Niin, olen käynyt rippikouluni muutama vuosi sitten.

omat kokemukseni rippileiristä olivat aika karut. vetäjät olivat todella jyrkkiä, isoset yrittivät iskeä leiriläisiä ja muistan koko leiristä vaan sen että piti istua sisällä kauniita kesäpäiviä ja kieli oli jatkuvasti palanut, koska tee juotiin peltimukeista ja oli lyhyet tauot.



ap

Ei kuulu kirkkoon, mutta haluan, että tosiaan jotkut riitit ja tavat jatkuu. Eli riparille ei ole mentävä, mutta johonkin leireilemään pois äidin helmoista :-)



Lahja-asiasta toiset isovanhemmat jo ilmaisivat, että jos ei pääse ripille, niin ei tipu lahjojakaan. Nuortani nauratti vaan, kesätöistä saa rahaa ja jos joku tapakristitty nipottaa, niin ihan sama.

Eihän koulun uskonnonopetus edes yritä kasvattaa ihmisiä kristityiksi, vaan kristinuskon osaltakin pidättäydytään historianomaisessa esitystavassa. Muistan itse kuinka jumalattoman kuivaa oli juuri kristinuskon osuus uskonnontunneista, kun niin pitkään kuvattiin jotain silloisen Palestiinan oloja tai sen Jeesuksen menemisiä ja sanomisia. Muut uskonnot tuntuivat paljon mielenkiintoisemmilta.

Israelissa ja jäin sille tielle pidemmäksi aikaa. Kokemus oli valtava. On aika hienoa olla siellä missä kaikki raamatussa olleet tapahtumat kerrotaan taphtuneen.



Tyttäreni myös kävi leirin Israelissa ja poikani myös. He ovat saaneet itse päättää käyvätkö et vai uskonto tunneilla ja ovat sanoneet, että uskontotunneilla saa paremmat tiedot eri uskonnoista ja myös luterilaisesta uskosta.



Mihin he sitä tarvitsevat? Siinä, että tietävät mistä irtautuvat tai mihin haluavat mukaan.



Jos poika ei halua niin ei halua. Leireistä en ole koskaan kuullut keneltäkään nuorelta huonoa sanottavaa vaan heistä se on ollut mahdottoman hieno kokemus. Ei uskonnon tai raamatun vuoksi vaan yhteisöllisyyden vuoksi sekä on ollut mukavaa saada hivenen katkaista napanuoraa :)

siellä kun keskustellaan sellaisista asioista kuin eutanasia, abortti, homous, sota, välittäminen, alkoholismi ja koulukiusaaminen. Niiden pohtiminen yhdessä on 15v:lle usein iso juttu. Oikeaa vastausta kun ei ole.

siellä kun keskustellaan sellaisista asioista kuin eutanasia, abortti, homous, sota, välittäminen, alkoholismi ja koulukiusaaminen. Niiden pohtiminen yhdessä on 15v:lle usein iso juttu. Oikeaa vastausta kun ei ole.

Meillä vaan tankattiin katekismusta ja vastaus siihen, mistä tietää että jumala on olemassa oli se, että Raamatussa ei sanota että pitää "tietää", vaan että pitää "uskoa".

Omat johtopäätökseni olin vetänyt ev.lut.uskonnosta jo ennen rippikoulua, mutta halusin riparin kuitenkin käydä, en rippilahjojen vaan mahdollisten kirkkohäiden toivossa.

En sittemmin mennyt naimisiin kirkossa kuitenkaan.

Lisäksi isoset oli söpöjä. Pitääkö kaikki aina ottaa niin raskaasti? Mulla oli kivaa!