Lue keskustelun säännöt.
Lasten kaverikysymys haja- asutusalueella asuville!!!
08.06.2012 |
Asumme maalla molemmilla lapsillamme on koulussa kavereita useampia, mutta he asuvat 5-8km päästä meistä. Näin kesällä lapsilla käy kavereita vain noin 2-3 päivänä viikosta. Syynä, ettei heidän vanhemmat jaksa kuskata. Miten usein teidän lapsilla käy kavereita, jos siis kaverit asuvat kauempana?
Itse olin kaupunkilaislapsi ja olen TODELLA huolestunut tästä kaveriajan vähyydestä. Lapsemme leikkivät mielellään kyllä myös kahdestaan, mutta äiti panikoi.
Kommentit (20)
lisäksi poika käy kerran viikossa pelaamassa jalkapalloa.
Jos jaksat kuljettaa, voit hakea teille leikkikavereita vaikka joka päivä, mutta täällä suurin osa vanhemmista on kesän kiinni maatilan töissä eikä ennätä kuskeiksi.
Joskus olenkin hakenut meille, kun kyyti on ollut hankalaa. Pitää varmaan tarjota kyytiä. Lisää vastauksia kiitos!!! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silloin lapset etenkin kesällä tapasivat kavereitaan harvemmin kuin nyt, vaikka etäisyyttä on kavereihin päälle 5km.
Fillaroivat menemään lähes päivittäin, usein polkevat ensin tänne, käyvät siellä, palaavat tänne ja vielä oma lähtee saattamaan illalla...
kavereita pyydetään kylään tai meidän poikaa sinne n. 1-2 kertaa viikossa. Samaa kaveria ei ole koskaan nähnyt yli yhtä kertaa viikossa. Minusta kaksikin kaveri-iltaa viikossa on aika paljon. Lomalla ei juurikaan hätyytellä koulukavereita vaan puuhataan muuta perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla. Itse vietimme lapsena aamusta iltaan kavereiden kanssa. Kaverit tosin asuivat naapurissa. AP
Naapurissa on pari useita vuosia nuorempaa lasta ja näiden kanssa leikivät useinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vietimme lapsena aamusta iltaan kavereiden kanssa.
Minusta kuulostaisi kamalalta jos lapset luuhaisivat kavereiden kanssa kaiket päivät ties missä.
Itse vietimme lapsena aamusta iltaan kavereiden kanssa.
Minusta kuulostaisi kamalalta jos lapset luuhaisivat kavereiden kanssa kaiket päivät ties missä.
Sellaista ehkä haluaisin omillenikin, mutta nyt on näin. Saa kelvata. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita oli naapuristossa pilvin pimein ja tosiaan aamusta iltaan oli samanikäistä seuraa. Ja tosi ihanat muistot tuolta ajalta jääneet!
Nyt sama murhe kuin sulla ap.
Meillä pari kilsaa kavereille, ei siis matka eikä mikään pyöräillä (jo isommalle koululaiselle), mutta eskarilainen ei ison tien ylityksen takia saa kavereilleen pyöräillä.
Meillä lapsia viedään n parina iltana vkossa kavereille tai kavereita tulee meille. Lapsiet näyttävät viihtyvän, mulla äitinä on sydän syrjällään, koska koen lasteni jäävän paitsi sellaisesta mitä asuntoalueiden lapset kokevat.
Siis, juoksu pihojen yli kavereilleen, ovikellon soitto, "ootko munkaa"... Kavereiden tapaaminen ns. "sattumalta" pihassa. Täällä kaikki kohtaamiset pitää järjestää, se ahdistaa.
Joskus jopa mietin eri tavoin kuin ap, eli "tää ei sais kelvata".. Mutta talo, laina, mies jne asiat vaikuttaa eli tuskin ollaan kaupunkiin tai lähiöön muuttamassa.
nimim. "takana onnellinen lapsuus lähiössä"
asutaan omakotitaloalueella, naapuritaloissa poikia, joten meidän pojan elämä on tota, soitetaan ovikelloa ja haetaan kaveria, jos se ei ole kotona, haetaan toista, tai ylipäänsä kerätään koko iso porukka kasaan. Lähes päivittäin siis leikitään ainakin kerran kaverin kanssa.
Tyttöjä ei sitten lähellä olekaan, ja vaikka ekaluokkalainen (mennyt) voisi hyvin monelle kaverille kävellä, niin ei viitsi lähteä kävelemään kuullakseen en mä nyt voi tai huomatakseen, että kaveri ei ole kotona. Toki soittaa vois puhelimella, mutta jotenkin sekin on muka hankalaa, eikä noi pienet vastaa kun ei ole koko ajan puhelimessaan kiinni. Joten hyvinä viikkoina kavereita on kylässä 1-2 kertaa viikossa, huonoina ei yhtään - kun ei vaan saa aikataulutettua, itse pitää lähteä harrastuksiin kun kaverin vanhemmat on vielä töissä, jos olisi siis tullut iltiksen sijaan meille ym. Onneksi on se sisko, jonka kanssa leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kesäajalla eli tällä viikolla ei ketään vakikavereistaan ole tavannut meidän koulutyttö, koska ovat muuallla. Onneksi on muuta puuhaa, sisaruksia ja muita pihalapsia. Viimekin kesänä oli just näin, että kavereita ei juuri näkynyt. Mekin lähdetään heinäkuuksi pois.
jolla ihan sama murhe. Ja itse myös lapsuuteni viilettänyt aamusta iltaan kavereiden kanssa, ja niitä oli lähellä. Nyt huolettaa omien lasten kaveritilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva kuulla jättikö vähäinen kaverimäärä jotain huonoja muistoja. Meillä kyllä lapset vaikuttavat tosi tyytyväisiltä. Välillä, kun ehdotan, että kutsukaa taas kavereita niin lapset vaan, että ei nyt taas jaksa, kun meillä on yks juttu kesken. Tämä on ehkä vain mun oma ongelma?? AP
Mutta muuten sama kuvio, tai siis huonompikin kuin ap:llä. Kouluaikoina näin kavereita koulussa ja usein jäätiin koulullekin leikkimään ihan iltaan saakka. Mutta kesälomalla en kavereita nähnyt kuin ihan muutaman kerran kesässä, jos edes senkään vertaa. Kesät oli tosi yksinäistä aikaa, aloin jo heinäkuun alussa odottaa koulun alkua, että pääsisin näkemään kavereita.
Ja asuin siis ihan kaupungissa, mutta kaikki koulukaverit asui ympäri kaupunkia eikä oikein ketään lähellä - ja jokaisella tietty omat ohjelmansa.
Omalla lapsella vähän sama kuvio. Kotikulmilla on yksi bestis, jonka kanssa ovat kaiken mahdollisen ajan, mutta noita koulukavereita näkee kerran tai kaksi kesässä jos järjestämällä järjestetään. Ei niiden koulukavereiden kanssa muutenkaan tule kyläiltyä, vaikka bussilla osaisivat kyllä kulkea.
Minä siis tunsin kesäni hyvin yksinäisiksi, kun ei koko kesänä niitä kavereita ollut, hyvä jos kerran tai kaksi nähtiin. Siihen verrattuna tuollainen kerta viikossakin olisi ollut ihan ruhtinaallista. Omalle lapselle riittää tuo yksi kaveri hyvin, viihtyy hyvin myös omien projektien parissa silloin kun ei ole kaverinsa kanssa.
Olisi kiva kuulla jättikö vähäinen kaverimäärä jotain huonoja muistoja.
Itse pidin lapsena rauhallisesta elämästä. Olin paljon vanhempieni ja isovanhempieni kanssa. Luin todella paljon, piirtelin ja tein käsitöitä. Kavereita näin silloin tällöin. Mielestäni lapsuuteni oli todella onnellinen enkä ollut koskaan yksinäinen, vaikka usein olinkin yksin. Edelleenkin nautin yksinolosta.
Asuimme ennen rivitaloalueella jossa oli paljon lapsia. Minusta ja esikoisestammekin oli todella rankkaa kun naapurin lapset ramppasivat koko ajan soittamassa ovikelloa tai norkoilivat pihassamme. Koskaan ei saanut olla rauhassa. Ei edes kahdeksan jälkeen illalla, vaikka lapsemme oli silloin reilusti alle kouluikäinen.
t.7
Lapsesi ovat tyytyväisiä, joten miksi teet asiasta ongelmaa.
Meillä kavereille on pari kilsaa matkaa. Lapsi on ekaluokkalainen eikä ole ollenkaan kova pyytämään kavereita kylään. Itse asiassa ei ikinä pyyäisi, mutta minä sitten pyydän niitä meille äitien kautta. Nyt kyllä vaan munkin mielestä pojan pitäisi itse alkaa hoitamaan noita kaverisuhteita.
Muutaman kerran kesässä käy kavereita leikkimässä. Eikä lapset tunnu enempää kaipaavan. Täällä maalla on niin paljon muutenkin tekemistä ja ohjelmaa.
Ja kyllä mua lapsena vaivasi yksinäisyys, vaikka oli sisaruksia. Onneksi sitten saatiin kinuttua harrastuksia, mä olin kaikilla mahdollisilla leireillä, jotta olisi kavereita. Alle kouluikäisenä ei tietty pääse. En omilleni samaa haluaisi.
onneksi saman tien varrella asui monta suunnilleen samanikäistä lasta, joiden kanssa leikittiin kaikki illat koulun jälkeen ja kesälomat. Minulla on noilta ajoilta vain ihania muistoja.
Omilla lapsillani on seuraa vain, jos äidit aktiivisesti jaksavat kyyditä kavereille, koska suunnilleen samanikäiset lapset asuvat meillä sen verran kaukana.¨
Olen ollut tilanteesta toisinaan ahdistunut mutta lapset eivät ole valittaneet aikankaan vielä. Toisaalta olen miettinyt, että saamme ainakin olla perheemme kanssa keskenään tarpeeksi ja ehtivät nuo lapset luuhata myöhemminkin kavereilla, kun saavat esim. mopokortit.
lisäksi poika käy kerran viikossa pelaamassa jalkapalloa.
Jos jaksat kuljettaa, voit hakea teille leikkikavereita vaikka joka päivä, mutta täällä suurin osa vanhemmista on kesän kiinni maatilan töissä eikä ennätä kuskeiksi.