Ystävälläni "työpaikkakiusausta" jo kolmannessa duunissa!

Liittyy kuitenkin aika pitkälti tuohon kiusaamisketjuun. Eli onko tässäkin tapauksessa syy puhtaasti työkavereissa? Vai olisikohan kenties tämän kiusatunkin aika katsoa peiliin ja miettiä yhteistyötaitojaan?

miinus toi että puhuu liikaa työpaikoistaan? Jotenin tuntuu siltä että tässä on taas kerran yksi sopivasti keksitty juttu.

Meillä on töissä kuvaamasi henkilö joka kaiken muun lisäksi vieläkin jauhaa koulukiusaamisestaan vaikka on yli kolmekymppinen nainen.

Tätä henkilöä kiusataan aina joka paikassa.

puheenaihetta. Ja jos palaa työasioihin, vaihdat taas puheenaihetta.

Mulla oli samanlainen ystävä, jonka kanssa meni lopulta välit poikki kun en ymmärtänyt häntä. Tämä ei siis liittynyt mihinkään työjuttuihin. Enää ei ihmetytä yhtään, että kokee aina, että häntä kiusataan. Ottaa vaan kaiken aina niin henkilökohtaisesti.

jos hänellä on tuollainen "ystävä" kuin ap. Hyvin kyllä ymmärrän ettei mitään työasioita jaksa loputtomiin kuunnella, ei iloja eikä huoliakaan, mutta noin muuten; et sä ole ystävä.

Mikä noissa työpaikoissa on ap:n ystävän mielestä samanlaista, missä ovat eroavuudet. Onko kysymys siitä alasta kokonaisuutena, ovatko kaikki työpaikat samanlaisia? Miksi ap:n ystävä on ko. alalla?



Jos kyseessä olisi ystäväni, en alkaisi sen enempää esittää epäilyksiäni, mutta kyllä mua silti kiinnostaisi kuulla että mistä siinä on kyse.

Luulen tuntevani yhden samanlaisen..

Luulen tuntevani yhden samanlaisen..

Mutta se alkaa A:lla. ap

tuollaisia ihmisiä kun on myös maailma pullollaan, jotka jotenkin aina joutuvat hankaluuksiin ihmisten kanssa ja aina se vika on niissä muissa.

Luulen tuntevani yhden samanlaisen..

Mutta se alkaa A:lla. ap

no vaikea sanoa...syynä toki voi olla ystäväsi oma näkökanta, asenteet ja toiminta sekä ajattelutapa (muut aina väärässä, minä oikeassa) mutta voi olla ettei olekkaan.



Mulle tulee mieleen exäni joka myös vaihtoi jatkuvasti työpaikkaa, ja syyt oli juuri sitä luokkaa aina, että kun siellä kokouksessa joka sanoi jonkun valituksen jostain työn asiasta niin hän otti sen henkilökohtaisena v-tuiluna. Mielestäni siis tämän exän ongelma oli huono itsetunto sekä se, että hän kuvitteli muiden aina arvostelevan häntä negatiivisesti eli jos joku vaikka ei huomannut ohi kävellessään tervehtiä häntä niin sehän tarkoitti väistämättä että kyseinen henkilö inhosi häntä..



Tietysti kyllähän niitä sellasiakin ikävän sanojia työpaikoilla riittää, mutta jos jatkuvasti pitää vaihtaa työpaikkaa sen takia että kokee aina tulevansa kiusatuksi niin ehkä asiaa pitäisi miettiä vähän pidempään...

Tykkää kärsiä ja valittaa, mutta ei tehdä mitään ongelman(sa) eteen. Ei haluakaan ratkaisua, koska siitä olisi töitä hänelle liikaa.

Ne oikein nauttii ja harrastaa valittamista. Oikeasti niillä menisi paskasti, jos ei olisi mistä valittaa.

Keski-ikäisen senioreettivaltaa käyttävä Leena, naristinen Pikku-pomo, tietämätön Iso-pomo ja vastavalmistunut itsestään liikaa luuleva Jenni. Sellaista se työelämä on.

Vanhempi naishenkilö

työpaikkaansa aina 6kk-1v jälkeen, eivätkä tajua sitä itse, vaan alkavat nähdä vikaa, ärsyttäviä ja vaikeita ihmisiä kaikkialla. Eivätkä tajua edes sitä, että kun kaikki vituttaa, on aika lopettaa ko. paikassa tai korjata asennettaan. Kun samat fiilikset ja samoin ärsyttävät ihmiset toistuvat aina, pitäisi ystäväsi todella tajuta, että vika on siinä, että työpaikassa ei ole enää uutuudenviehätystä, ja rutinoituminen saa hänet reagoimaan ärsyyntymällä kaikkeen. Tosiasia kuitenkin on, että HÄN ei tiedä mitä muiden päässä liikkuu, suurentelee asioita mielessään, ja kyllähän noi esimerkkihenkilötkin kertovat siitä, ettei kyse ole mistään kiusaamisesta, hän vaan luokittelee ihmisiä päässään kun muutakaan mietittävää ei ole, kun on kyllästynyt työhönsä.



Itselläni on sama taipumusta, mutta pidän naaman kiinni, tajuan että vika päässäni kun ärsyynnyn, kuvittelen olevani syrjitty ym muuta negatiivista, ja kas kummaa, seuraavana päivänä taas huomaankin, että mulla on ihan kivaa ja kivat työkaverit. Avoin negatiivisuus luo negatiivisuutta, eli kyllästymisongelmaisen pitäisi tajuta, että tekee työnsä ja yrittää olla mukava muille, lähtee kotiin eikä vatvo päässään näitä omia pään sisäisiä ongelmiaan. Työtä tehdään työn vuoksi, ei kauhistellakseen kuinka päin helvettiä kaikki on. Asennemuutosta ehdota kaverillesi, sano, että MITÄ VÄLIÄ, teet työsi sillä siksi sinä siellä käyt, et repimässä draamaa muista.

ap

kolmessa työpaikassa, jossa kiusataan. Ystäväsi.

että sama kaava toistuu aina kun vaihdat työpaikkaa...

Ja hymyilet päälle. Ja sitten kerrot, että julteltaisiinko jostain muista kuin työasioista.

sen verran jaksat kuunnella niitä hänen juttujaan, niin yritä udella ja kysellä siitä, että miten hän on taas samassa tilanteessa, että miten voi olla, että aina joka työpaikassa KAIKKI muut ovat idiootteja paitsi hän. Yritä saada hänet näkemään tilanne laajemmin, että hän voisi tajuta, että vikaa saattaa olla myös hänessä itsessään. Ja pakkohan se on olla, jos sama kuvuio toistuu joka kerta täysin samana. Kysy mitne hän itse johtaisi yritystä ja miten kaikki muut voivat olla niin osaamattomia. Pistä hänet ajattelemaan, jos hän ei siihen kykene, niin sitten et kai voi asialle mitään.

Siis nyt mitenkään vähättelemättä työpaikkakiusaamista.