Kerrostaloasuminen?

Asumme kerrostalossa liki 25 kilsan päässä keskustasta (tämä on kuitenkin yksi kaupunginosia vaikka onkin pitkä matka).



Kerrostaloja täällä on hurjat kolme, loput ovat ok-taloja (tällä alueella asuu noin 500 ihmistä).

eli vuokralla kerrostalossa 4h+k ja vuokra on 970€.sillä maksais jo omaa asuntoa,mutta kun ei oo vakituista työtä ja oon yh niin vaikee se on lainaa saada..olen myös matala palkkainen eli brutto n.2200€/kk(lähihoitaja).tähän on tyytyminen,vaik niin mielellään asuisin rivitalossa..tai jopa omakotitalossa jos olisi mies jakamassa kaiken

omakotitaloasuminen. Omakotitalon ympäristö ei ole millään laitta lapsille parempi.

mä en oikeasti voi käsittää miksi jollekin on niin vaikea ymmärtää, että joku oikeasti HALUAA asuan kerrostalossa!! Nyt olosuhteiden pakosta (sen enempää erittelmättä) asun rivarissa, sitä ennen 20 v omakotitalossa ja heti kun tulee tilaisuus pakenen kerrostaloon!

kerrostalossa ei voi? Itse ajattelen niin, että siellä taas ei voi tehdä mitään.

Täällä kaupungissa kaikki harrastusmahdollisuudet ovat pyöräilymatkan päässä.

Hassu ajatus että ok-talosta ei voisi siirtyä harrastamaan samoja asioita mitä ok-talossa, samalla tavalla teatteriin, jäähalliin, taidenäyttelyyn, yms. voi polkaista ok-talostakin.

Ja harrastuksia joita ei kerrostalossa voi harrastaa olen maininnut jo aikaisemmin.

kerrostalossa ei voi? Itse ajattelen niin, että siellä taas ei voi tehdä mitään. Täällä kaupungissa kaikki harrastusmahdollisuudet ovat pyöräilymatkan päässä.

Hassu ajatus että ok-talosta ei voisi siirtyä harrastamaan samoja asioita mitä ok-talossa, samalla tavalla teatteriin, jäähalliin, taidenäyttelyyn, yms. voi polkaista ok-talostakin. Ja harrastuksia joita ei kerrostalossa voi harrastaa olen maininnut jo aikaisemmin.

ja kerro nyt vielä mitä ei voi kerrostalossa harrastaa? Paitsi se oman kasvimaan pitäminen =D =D

No kyllä meidän keskustan kerrostalo-asunnon hinnalla sais aika hulppean omakotitalon jostain etäämpää. Mut mepä rakastetaan tätä aktiivista ja sosiaalista elämää jota voi elää kaupungissa. Ei tarvitse homehtua ja masentua jonnekin "omaan rauhaan" omakotitalopellolle.



Täällä on kotiäidilläkin (ja lapsilla) joka päivä tekemistä ja aktiviteettia, ystävät ja kummit asuu lähellä. Ei tarvita autoa ja jatkuvaa koko perheen roudaamista paikasta toiseen...

Minusta on ollut ihan kivaa leikkiä lasteni kanssa puistoissa ja käydä erilaisissa paikoissa. Vaikka se on ollut arjessa haastavampaa kuin se että lapset laskisi itsekseen takapihalle.

Mikä siinä on, että kaikkia muita elämän osa-alueita ollaan valmiita helpottamaan erilaisin käytännön järjestelyin, mutta lasten kanssa kaikki tällainen lasketaan vanhemman laiskuudeksi? Siis että jos koke arkea helpottavana, että lapset voi laittaa takapihalle keskenään eikä tarvitse itse olla koko ajan vieressä, on laiska äiti? Samalla logiikalla metsuri on laiska kun ei käytä kirvestä vaan moottorisahaa.

En luule yllekirjoittaneen tarkoittaneen tätä, mutta tulipahan tuosta mieleen.

Mutta ruli aiheesta hauska juttu mieleen. Kuljetin joskus poikaani ja naapurin poikaa lätkätreeneihin, pojat olivat alle kouluikäisiä tuolloin. Naapurin poika sanoi takapenkillä pojalleni : "Koulussa kannattaa opiskella oikein hyvin ja pitkään, muuten voi aikuisena joutua asumaan kerrostalossa". Ai että meillä oli miehen kanssa hauskaa. Tuskin pojalle varsinaisesti näin oli opetettu, mutta hänelle kerrostaloasuminen oli selkeästi kamalin kohtalo mikä ketään voi kohdata.

Kuulee totuuden.

Me asumme varmasti ap:n tarkoittamassa "pienessä" kerrostaloasunnossa, mutta silti kaikille on oma huone ja se riittää. Tavaroista hankkiudutaan eroon kun niitä ei enää tarvitse, ei siis täytetä välikattovinttiä ja autotallia. En keksi mitään "harrastusta" mitä lapset sisällä tekisivät vain omakotitalossa ja meidän vanhempienkaan harrastuksiin ei nikkaroinnit kuulu. Asumme vielä keskustassa, niin että kaikki päiväkodit, neuvolat ja muut palvelut ovat lähellä. Lapsia ei ole voitu nukuttaa pihalla paitsi jos on lenkkeillyt itse samalla, hui kamala. ;)

Minusta on ollut ihan kivaa leikkiä lasteni kanssa puistoissa ja käydä erilaisissa paikoissa. Vaikka se on ollut arjessa haastavampaa kuin se että lapset laskisi itsekseen takapihalle.

Mikä siinä on, että kaikkia muita elämän osa-alueita ollaan valmiita helpottamaan erilaisin käytännön järjestelyin, mutta lasten kanssa kaikki tällainen lasketaan vanhemman laiskuudeksi? Siis että jos koke arkea helpottavana, että lapset voi laittaa takapihalle keskenään eikä tarvitse itse olla koko ajan vieressä, on laiska äiti? Samalla logiikalla metsuri on laiska kun ei käytä kirvestä vaan moottorisahaa.

En luule yllekirjoittaneen tarkoittaneen tätä, mutta tulipahan tuosta mieleen.

Ei ollut missään tapauksessa kiillottaa kruunuani vanhempana. Olen vain huomannut, että monet ihmiset pitävät omakotitaloasumista pienten lasten kanssa helpompana juuri tuosta syystä, että lapset voivat olla keskenään ulkona samalla kun voi itse tehdä kotihommia sisällä. Kerrostaloalueella tuollaista ei oikein voi tehdä. Joten tässä mielessä kerrostaloasuminen voi olla pienten lasten kanssa haastavampaa vaikka itse koen nauttineeni yhdessä olosta. Toisaalta sitten itse kokisin erittäin hankalaksi sen, että joka paikkaan täytyy välimatkojen vuoksi lähteä autolla. Siksi keskustan läheisyydessä kerrostaloalueella asuminen tuntuu meistä parhaalta ratkaisulta. Ja monen muunkin asian koen kerrostaloelämässä helpommaksi - pihatöiden, asunnon ulkopuolisten pintojen kunnossapidon, lumitöiden ym. puuttuminen vapauttaa aikaa muihin juttuihin. Myös siivottava pinta-ala on sopivan pieni eikä siivoamiseen mene koko päivää.

Minulle kerrostalossa asuminen tuo myös turvan tunnetta. Ainakin hyvässä taloyhtiössä ja hyvällä alueella, jossa ei ole epäilyttäviä naapureita ;)

omakotitaloon pk-seudulla, ainakaan mihinkään hyväkuntoiseen ja asialliseen, ja työt ovat täällä. Mieluummin asumme hyvällä alueella kerrostaloasunnossa kuin jossain rintamamiestalon räyskässä tai sitten 100 km päässä Helsingistä pitkiä työmatkoja ajellen.

Aina on seuraa ulkona, lapsilla kavereita, naapuriapu toimii ja ketään ei jätetä ongelmineen yksin. Iso ja turvallinen leikkipiha, palvelut ja koulut lähellä.

Eli onko kaikki perheelliset kerrostaloasujat köyhiä? Tietääkseni osa kerrostaloasujista käy kuitenkin työssäkin, eli onko kyse sitten matalapalkka-aloilla työskentelevistä?

Eli onko kaikki perheelliset kerrostaloasujat köyhiä? Tietääkseni osa kerrostaloasujista käy kuitenkin työssäkin, eli onko kyse sitten matalapalkka-aloilla työskentelevistä?

ei sitä omakotitaloa ihan pienipalkkaisten tuloilla osteta. Meillä minä olen akateemisesti koulutettu keskituloinen (bruttopalkka 3300 e/kk) ja mies pienipalkkainen ravintolakokki. Ja minun työurassani on ollut katkoja lasten hoitovapaiden takia. En minä silti meitä varsinaisesti köyhinä pidä, ihan mukavasti eletään, mutta ei oikein ole laittaa 400 000 euroa kyllä omakotitaloon.

t. 2

Yhteenlasketut bruttotulot n. 150.000 eur / v, mutta ostimme juuri perheellemme kerrostaloasunnon vanhasta kerrostalosta kyllästyttyämme pientaloelämän lisästressiin ainaisine lumi-, ruoho, talotekniikkapaineineen.

Kokemustemme mukaan elämä vanhoilla hyvillä kerrostaloaluiella on mukavan yhteisöllistä. Meidän aiemmalla hyvämaineisella Hgin pientaloalueella taas henki oli pääsääntöisesti kyräilevä ja naapurivihamielinen, ehkä siksi, että sinne on muutettu sen oman rauhan toivossa ja kaikki muut ovat uhka tuolle rauhalle.

Mutta kukin tyylillään.

Eli onko kaikki perheelliset kerrostaloasujat köyhiä? Tietääkseni osa kerrostaloasujista käy kuitenkin työssäkin, eli onko kyse sitten matalapalkka-aloilla työskentelevistä?

Meillä oli aikaisemmin omakotitalo hiyvällä paikalla, mutta ei sekään paikka ollut niin hyvä meidän tarpeisiin nhden kuin keskusta-asunto. Rahaa on kyllä ihan mihin vaan, mutta täällä keskustassa ei ole omakotitaloja. Tämä on se pääsyy, jonka takia asutaan kerrostalossa.



Toinen, jota en alunperin tajunnut, muttä jlkeenpäin kiitollisuudella ajatellut, on se, että 250 neliön pmakotitaossa, pihassa ja talotekniikassa on aika paljon enemmän siivottavaa, lumityöntekemistä, lämmitysskenvahdintaa ja kaikkea pikusälää, kuin täsä 100 neliön talonmiehen huoltamassa kerrrostaloasunnossa. Toki kannattais varmaan verrata samankookoisia asuntoja ton siivouksen jne osalta, mutta ei nitä pieniä omakotitaloja arvotonteille usein rakenneta. Sääli sinänsä. Näin yksinkertaisesti saa paljon lisää rauhallista vapaa-aikaa.

miksi kukaan perheellinen haluaisi asua kerrostalossa. Onhan ok-talo selkeästi parempi ympäristö lapsillekin.

Luuletko tosiaan, että perhe on onnellisempi omakotitalossa? Tai ettei kerrostalossa voi olla erinomainen ympäristö lapselle?

Melkoinen puusilmä olet!

Me olemme aina asuneet kerrostalossa. Emme ole koskaan halunneet omakotitaloon vaan viihdymme kerrostalossa erinomaisesti. Myös lapsemme viihtyvät. Kavereita on paljon. Kouluun lyhyt matka ja iso hyvä piha leikkiä.

Tarkoitin nimenomaan lapsiperheitä, lapsettomathan voi ihan hyvin asua tuollaisessa pienessä kerrostaloasunnossa, mutta eihän siinä lapsille ole tilaa.