Raskaana samaan aikaan tyttären kanssa

täällä yksi kohtalotoveri.Oli ihanaa aikaa kun sai jakaa yhdessä tyttärensä kanssa raskauskokemuksia.

Mietin jo kaikkea, kuinka "kummajaisia" olemme :). No, toki muistan itsekin lukeneeni ja kuulleeni, ja onhan se ihan teoriassakin hyvin mahdollista. Eikä kyse ole edes kenenkään kohdalla teiniäitiydestä.



Ovatko sinun tämä (ilmeisesti?) nuorin lapsesi sekä tyttärenlapsesi paljon tekemisissä keskenään? Läheisiä toisilleen?



Mä ajattelen jo mielessäni, kuinka "elämä on hoitanut" senkin, että tämä tuleva kuopukseni saa tavallaan samalla myös "sisaruksen", pääsee tädiksi/enoksi tyttäreni lapselle. Ja samalla sisko/velipuoleksi.



Naurattaa lähes tämä elämänkulku - on kuin saippuaoopperasta, vaan täysin totta :)!

raskaana olevan tyttären kanssa.

Olen vielä niin nuori, että voisin hyvinkin hankkiutua raskaaksi mutten missään tapauksessa haluaisi olla raskaana samaan aikaan tyttäreni kanssa.



Halauan hänen voivan nauttia tuosta ainutlaatuisesta tilasta ja huomion keskipisteenä olemisesta.

En myöskään haluaisi jakautua oman vauvan ja lapsenlapseni kesken. Haluan nauttia mummoudesta!

Äidin pitäisi odottaa mummiksi tuloa ja oman tyttären tukemista muuttuneessa elämäntilanteessa. Tuskin onnistuu, kun itsekin pikkulapsiperheellinen.

Onko sinulla huono aamu?



Mietipä asiaa vaikka siltä kannalta, että se on rikkaus meille molemmille. Ei sisaruus rakkautta vähennä; vaan rakkaus omia lapsia, myös varmasti lapsenlapsia kohtaan on voimavara, joka lisääntyy vaikka sitä käyttäisi...



Jokaisella on toki oikeus ajatella miten haluaa, joten kunnioitan mielipidettäsi.

olette yhtä aikaa äitiyslomalla. :) Älä välitä kateellisten nurinoista.

kornia ensinnäkin, alkaa sen ikäisenä vauvoja tehtailemaan ja kyllä se on siltä lapsenlapselta pois, sitä on turha spekuloida ollenkaan.



Meidän isommat lapset on saaneet mummuilta paljon huomiota ja aikaa, aina on saanut mennä mummulaan kun lapsi pyytää (mummun töiden puitteissa). Se mahdollisuus poistuu periaatteessa heti jos mummilla on se omakin vauva samaa aikaa. Ei voi pyytää mummia valvomaan vauvan kanssa yhden yön että väsyneet vanhemmat saa nukkua, kun mummi valvoo kotonaankin.



Ei ole normaalia ja anteeksi vain suora mielipiteen sanomiseni. Meillä kun alettiin odottaa esikoista, anoppi alkoi heti miettiä että olispa hienoa jos hänkin vielä saisi, siis selvästi hänen vauvakuumeensa heräsi. Sitä vaan kun ei ole lopunikäänsä nuori, joskus pitää hyväksyä se että seuraava rooli onkin mummi.



Jokainen lapsi ansaitsee osallistuvan ja rakastavan mummin.

kornia ensinnäkin, alkaa sen ikäisenä vauvoja tehtailemaan ja kyllä se on siltä lapsenlapselta pois, sitä on turha spekuloida ollenkaan.

Meidän isommat lapset on saaneet mummuilta paljon huomiota ja aikaa, aina on saanut mennä mummulaan kun lapsi pyytää (mummun töiden puitteissa). Se mahdollisuus poistuu periaatteessa heti jos mummilla on se omakin vauva samaa aikaa. Ei voi pyytää mummia valvomaan vauvan kanssa yhden yön että väsyneet vanhemmat saa nukkua, kun mummi valvoo kotonaankin.

Ei ole normaalia ja anteeksi vain suora mielipiteen sanomiseni. Meillä kun alettiin odottaa esikoista, anoppi alkoi heti miettiä että olispa hienoa jos hänkin vielä saisi, siis selvästi hänen vauvakuumeensa heräsi. Sitä vaan kun ei ole lopunikäänsä nuori, joskus pitää hyväksyä se että seuraava rooli onkin mummi.

Jokainen lapsi ansaitsee osallistuvan ja rakastavan mummin.

Oma äitini sai minut nuorena, ja jos olisin saanut esikoiseni samanikäisenä kuin äitini sai minut, niin ihan hyvin äiti olisi vielä voinut odottaa iltatähteä. En tiedä, mitä olisin asiasta silloin ajatellut, mutta näin jälkikäteen, kun tiedän, miten odotustani seurattiin ja miten innokkaasti äitini omaksui mummo-roolinsa, tuntuisi pahalta, että hän ei ehkä olisi ehtinyt tehdä sitä, kun oma lapsi valvottaa. Ei niitä pikkuvauvoja jaksa samalla tavalla, jos kotona on samanlainen eikä siitä synny mummo-suhdetta vaan enemmän sellainen kaverin äiti -suhde. On aivan eri asia olla mummo lapsenlapselle kuin samaan aikaan äiti omalle lapselle, joka on vieläpä tätä lapsenlasta nuorempi.

Eli ei, tätä en olisi itse toivonut missään nimessä. Olen taas omat lapseni saanut niin vanhana (yli 30-vuotiaana), ettei ole mitään mahdollisuuttakaan tulla raskaaksi yhtäaikaa oman lapsen kanssa. Hyvä juttu sekin.

Hienoa kuitenkin, jos tyttäresi tätä yhteistä aikaa arvostaa ja osaa asennoitua niin, että löytää ne positiiviset yhdistävät asiat yhteisestä odotuksesta. Huomio ei kuitenkaan enää ole vain hänen raskaudessaan, joten kaipa siitä jotain jää vähän harmittamaankin, kun äidin piti varastaa se huomio itseensä...

Mietin jo kaikkea, kuinka "kummajaisia" olemme :). No, toki muistan itsekin lukeneeni ja kuulleeni, ja onhan se ihan teoriassakin hyvin mahdollista. Eikä kyse ole edes kenenkään kohdalla teiniäitiydestä. Ovatko sinun tämä (ilmeisesti?) nuorin lapsesi sekä tyttärenlapsesi paljon tekemisissä keskenään? Läheisiä toisilleen? Mä ajattelen jo mielessäni, kuinka "elämä on hoitanut" senkin, että tämä tuleva kuopukseni saa tavallaan samalla myös "sisaruksen", pääsee tädiksi/enoksi tyttäreni lapselle. Ja samalla sisko/velipuoleksi. Naurattaa lähes tämä elämänkulku - on kuin saippuaoopperasta, vaan täysin totta :)!

Huonoa "saippuaoopperaa" nämä satuilusi.

WT