Miksi muille ihmisille varsinkin isovanhemmille on vaikea hyväksyä jos

Olen huomannut ihan saman asian, en kyllä osaa sanoa mistä se johtuu. Isovanhemmat seuraavat tikkana lasten kehittymistä ja huolestuvat vähän väliä joka asiasta ihan ennen aikojaankin jo... Miksei se tyttö jo kävele, miksi se poika puhuu niin vähän vasta jne. Meinaa hermot mennä säännöllisesti. Kerran sanoin suoraan että nyt on asiat niin että jos ei lapset kelpaa tällaisina, ei tarvitse tulla käymäänkään, meidän lasten kautta eivät muut päde tms.

pahasti että sai paniikkikohtauksia sen talia ja neuvolasta ohjasivat psykologin juttusille. Minusta oli erittäin hienoa että järjestyi apua ammatti ihmiseltä mutta jostain syystä mummo ei hyväksynyt asiaa ja jos siitä aiheesta puhtttiin totesi aina kiukkusena että mitä sitä nyt sellasiin poikahan on ihan normaali tms...



Mä en käsitä, jos tuollaista apua tarjotaan niin totta kai se otetaan vastaan.



Ap

ja siitä, että ihminen ei voi hallita kaikkea. Jos vamma on lähisuvussa moni vanhempi tulkitsee sen niin, että on itse viallinen.

omista sisaruksista.

se on yhtä julmaa kuin joutua hautaamaan oma lapsensa. Kehityshäiriö kertoo siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja se taas voi olla enne siitä, että lapsenlapsi menetetään.

selittämättömiä pelkotiloja ja joutuu/pääsee psykologin juttusille...



Ap

Kehityshäiriöitä diagnosoitiin vain niillä ,joilla ongelmat olivat todella suuria, samoin psykiatrisia ja psykologisia palveluita käyttivät vain todella niin hullut, että yhteiskuntaan sopeutuminen ei enää onnistunut. Tämmöiset lapset sitten jokseenkin säännöllisesti oli pakko sijoittaa johonkin laitokseen, elleivät vanhemmat onnistuneet tavalla tai toisella salaamaan ongelmia. Ei siitä ole kauaa, kun nämä vanhemmatkin vielä steriloitiin, ettei vaan enempää rodunjalostuksellista pohjasakkaa syntyisi.



Kyse ei ole siitä, että isovanhemmat ajattelisivat, että vammaisille tai häiriöisille pitäisi tehdä näin, vaan siitä, että he haluavat suojella lapsiaan ja lapsenlapsiaan tältä. Heille yheiskunnan apuun turvautuminen tarkoittaa laitoshoitoaja syrjäytymistä ja he ajattelevat, että asiat eivät ole niin huonosti, että sille linjalle tarvitsisi lähteä.



Tavallaan he ovat oikeassa. Liian suuri osa esimerkiksi erityisluokiata on edelleen surkeita lapsivarastoja. Mieluummin opettaisin lastani kotona kuin päästäisin enää sellaiseen paikkaan.

Vanhemmat haluavat pääsääntöisesti lapsille parasta. Kehityshäiriöt ym. hankaloittavat lapsen elämää. Kun on isovanhemmista kyse, niin he haluavat sekä omilleen ja lapsenlapsilleen parasta kahdestakin syystä: ensinnäkin lapsenlapsen paras. toiseksi he kärsivät vähintään yhtä paljon, kuin lapsensakin kärsivät, koska haluavat, että heidän lapsellaan olisi mahdollisimman ihanaa oman lapsensa kanssa.

että isovanhemmat eivät suostu näkemään lapsen tarkkaavaisuushäiriötä eivätkä masennusta. Molemmat on hänellä todettu. "Ihan normaaliltahan se tänäänkin vaikutti" on varsin yleinen kommentti.



Sitten kun olemme hakeneet apua mm. perheneuvolasta, niin isovanhemmat ovat ihan kauhuissaan. "Ette te kyllä minkään perheneuvolan asiakaskuntaan kuulu", meitä valistetaan.



Selvä, pitäisikö lapsen ongelmat sitten jättää kokonaan hoitamatta vai mikä on?