En halua mennä anoppilaan koska siellä on saastaista.
Anoppi ja appi ovat todella likaisia ihmisiä. Molemmat ovat lihavia, eiätkä sen takia jaksa siivota, eikä niitä siivoaminen kiinnostakaan.
Meillä on kaksi pientä lasta enkä suostu menemään anoppilaan lasten kanssa koska en voi päästä lapsia leikkimään lattialle.
Olen tarjonnut siivousapua jo vuosi sitten mutta anoppi loukkaantui kamalasti siitä.
Mutta en voi mennä lasten kanssa sellaiseen paikkaan joka on todella saastainen. Lattioita ei ole pesty varmaan viiteen vuoteen, pölyjä ei ole pyyhitty kymmeneen vuoteen.
Raanut seinillä ovat harmaita kun niissä on pölyä ja kaikkialla haisee vanha, eltaantunut ruokarasva.
Miten saisi heidät tajuamaan että siivoaminen olisi ihan pakko. Minä vaikka maksan siivoojan mutta anoppi saa raivarin jos asiaa ehdottaa...
Kommentit (11)
En koskaan ajatellut, että siellä on likaista. Rakastin olla isovanhempieni luona. Jälkikäteen olen tajunnut miten epäsiistiä siellä oli. En usko, että epäsiisteydestä on mitään haittaa lapsillesi, mutta siitä on, jos et anna heidän tutustua isovanhempiin. Tutustu viime aikaisiin tutkimuksiin, niin ymmärrät, että ylihygieenisyys ei ole hyvästä. Viettäväthän lapsesi ulkonakin aikaansa koiran kakkojen ja kissan pissojen keskellä, hui!
On todella törkeää että alat puuttua heidän asioihin noin. He ovat eläneet töryissään tähänkin asti ja varmaan elävät jatkossakin. Sinun asiasi ei ole siihen puuttua. Voit toki jättää käymättä siellä kylässä jos sinua niin paljon inhottaa.
Mulla vähän sama tilanne siinä mielessä, että mieheni äiti on hieman jälkeenjäänyt ja alkoholisti, ja hänen kotinsa kaupungin vuokra-asunnossa on todellinen törkylä. Sisällä haisee, lattiat on tahmaiset, roskapusseja on vessassa ja parvekkeella löyhkäämässä isot kasat. Oikeasti vähän kuin niissä hamstraajadokumenteissa oli ihmisillä. Hän on myös tarkka siitä ettei hänen asioihin puututa - olen joskus edhottanut että voisin viedä pari roskapussia lähteissäni ulkoroskiin, mutta hän suuttui silmittömästi.
Mutta en minä ala kuusikymppistä ihmistä toki tuollaisella asialla painostaa. Hän elää miten elää, ja olen vain ihmettynyt siitä että mieheni on niinkin siisti ja kunnollinen vaikka on niissä oloissa lapsuutensa joutunut asumaan. Mies häpeää äitiään mutta minä ymmärrän ettei hän itselleen mitään voi ja aina ehdotan itse että käydäänkö kylässä siellä. Kahvia en kyllä juo siellä koska tiedän miehen kertomuskesta että anoppi tiskaa niin että sylkäisee kuppiin ja pyyhkii siivousliinalla :-o Vien aina mukana itse jotain pullaaa ja mehua ja kertakäyttömukeja sillä varjolla ettei anopille tule tiskattavaa ylimääräistä meistä. Ihminenhän se epäsiistikin ihminen.
Mun miesystävän kämppä on myös kuin sikolätti. Kusta on pitkin vessaa, kaiken peittää tahmainen kerros.
En vaan kestänyt sitä, joten jätin sen.
Omat appivanhempani ovat kuin muumimamma ja muumipappa, mutta ylettömän siistejä ja tarkkoja.
Itselläni on iso bmi ja silti kotini on siisti, pihani laitettu ja kaunis.
Joo hyi, lihavuus tuon kaiken saastan aiheuttaa, raippaa lihaville!
Mulle olis ihan sama vaikka loukkantuisivat tai raivoisivat. Minä en lapsiani sikolättiin veisi, enkä menisi itsekään.
Varmaan sanoisin että taidanpa imuroida aluksi, ja pyyhkisin samalla pölyt ja pahimmat liat pinnoilta. Kyllä mä omien vanhempieni luonakin heti alan imuroida, kun meidän 10kk ikäinen pistää kaiken löytämänsä suuhun, ja sieltähän löytyy kaikenlaista kun porukat kävelee kengät jalassa sisällä..... Appivanhemmat on onneksi siistiä porukkaa.
Varmaan sanoisin että taidanpa imuroida aluksi, ja pyyhkisin samalla pölyt ja pahimmat liat pinnoilta. Kyllä mä omien vanhempieni luonakin heti alan imuroida, kun meidän 10kk ikäinen pistää kaiken löytämänsä suuhun, ja sieltähän löytyy kaikenlaista kun porukat kävelee kengät jalassa sisällä..... Appivanhemmat on onneksi siistiä porukkaa.
ap:n tapauksessa nämä ihmiset loukkaantuvat syvästi siivousyrityksistä ja aiheesta huomauttelusta. Ei silloin saa aikuisen ihmisen tahdon yli toki kävellä ja alkaa pakkosiivoamaan. Jos alkaa, tulee varmasti heitetyksi ulos ja oikein niin.
Mun ex-miniä on melko sotkuinen ihminen, tai siis kotinsa on sotkuinen ja likainen, mutta enpä minä sille mitään mahda. Lattiaa ja pöytää peittää mehu- ja puurokuorrute, roskia on pitkin poikin lattioilla ja kirjahyllyssä sekä pöydillä. Roskapusseja pinossa eteisen ovensuussa jne.
Eipä auta muu kuin katsoa asiaa läpi sormien mieli nähdä lapsenlasta. Esimerkilläni yritän näyttää, että kun aina jäljestään siivoaa sotkut saman tien, ei pahempaa sotkua pääse syntymään.
me ei siellä enää edes käydä, eikä se näytä isovanhempia oikeastaan edes kiinnostavan. Eläkööt keskenään siellä saastassa...
Mies häpeää äitiään mutta minä ymmärrän ettei hän itselleen mitään voi ja aina ehdotan itse että käydäänkö kylässä siellä.
Melkein tuli kyynelet silmiin. Omassa lapsuudessani kärsin, kun isäni ei halunnut olla tekemisissä äitini sukulaisten kanssa. Sinä säästät (mahdolliset) lapsenne syvältä haavalta. Muutenkin arvostan tuollaista asennetta. Tuntuu, että etenkin sairaat, syrjäytyneet ja heikot ovat kovin halveksittuja tälläkin palstalla.
Muista kuitenkin että miehesi on kasvanut tuollaisessa ympäristössä eikä ole kuollut. Joten tuskin lapsesikaan.