Miksi ne entisten suhteiden lapset ovat niin iso ongelma?

Päinvastoin. Osa perhettä.

-Mustasukkaisuus, halutaan että ME ollaan se perhe, ei haluta mitään "menneisyyden haamuja" elämään mukaan. Ollaan kateellisia ties mistä, ihan siitä ex-vaimosta jonka kanssa mies sai esikoisensa, ollaan kateellisia siitä jos entisen liiton lapset ovat kauniimpia/pärjäävät paremmin koulussa tai MISTÄ tahansa.



-Raha. Sen sijaan että nähtäisiin entisen liiton lapset jo olemassa olevina lapsina joiden elatus pitää maksaa, nähdään heidät "pohjattomana kuiluna". Fakta kun on se, että jokaisen pitää miettiä etukäteen millaiseen elämään on varaa, ja siitä laskelmasta ei voida karsia jo olemassa oevia ihmisiä vaan sitten rajoittaa tulevien määrää JOS vaikuttaa ettivät rahat riitä.

Etälapset kun voivat joskus olla jopa lähilapsia (jos lähivanhempi vaikka kuolee) sen mukaan hyvä suunnitella elämää. Lisäksi etälapsillakin on oikeus esim. lomamatkaan etänkin kanssa joskus jne. ei heitä voi pitää 2. luokan perheenjäseninä.

ja lapsia on siunaantunut.



Toisaalta kuka haluaa olla kukkarona vieraan kersoille? Vieras on aina vieras vaikka nyxää tykkäisitkin.

joita onkin varmasti vaikea tajuta niin kauan kuin tilanne ei ole omakohtainen.

Suurin ero tässä: adoptiolapset ovat ihan oikeasti omia ja adoptiovanhemmalla on täysi määräysvalta näiden asioihin sekä kasvatukseen. Adoptioon annettujen lasten biovanhemmilla ei ole enää minkäänlaisia oikeuksia heihin tai vaikuttaa heidän asioihinsa tai edes nähdä koko lapsia.



Puolivanhempi on pahimmassa tapauksessa ilmainen kodinhoitaja ja lapsenpiika, jolla ei ole kuitenkaan mitään sanomista siihen, miten hänen kotonaan olevilla lapsilla on oikeus käyttäytyä häntä tai muitakaan kohtaan, koska hän ei ole lapsen vanhempi.



Adoptiolapsille yleensä myös adoptiovanhemmat ovat ne "oikeat" vanhemmat. Lapsipuolella on jo oikeat vanhemmat muualla, puolivanhempi on "vaan joku tyyppi joka asuu meillä". Adoptiolapset eivät yritä syrjäyttää toista vanhempaa perheestä siinä toivossa, että biovanhempi palaisi takaisin toisen biovanhemman kanssa eivätkä syytä häntä kotinsa rikkomisesta.



Adoptiolapsiin myös molemmilla parisuhteesta on samantasoinen suhde. He ovat oikeasti yhteisiä, eivät jommankumman. Molemmilla on yhtälainen mahdollisuus luoda heihin kiinteä suhde. Molemmat ovat samalla lähtöviivalla, kasvatusperiaatteista voidaan neuvotella ennen lapsen tuloa sensijaan että toisen vanhemmista pitäisi sopeutua siihen, että tällä linjalla nyt mennään kun toinen vanhempi on tätä mieltä.



Lapsipuolia voi verrata mielestäni ennemmin sijoitus- kuin adoptiolapsiin. Ja sijoituslapsiapa moni ei haluakaan, vaikka kulutkin korvattaisiin, koska täytyy sumplia joka asiasta mahdollisesti hankalienkin biovanhempien kanssa.

Lapsissa ei mitään vikaa mutta exän haukkumiset ym kyllä pilaavat suhteen lapsiin. Sitä alkaa hissukseen kartella lapsiakin ettei trvitse olla tekemisissä exän kanssa. Mieheni exä soitellut aivan pähkähulluja puheluita, eväsi tapaamiset vuodeksi jms.



Minä en muuten ole syynä eroon, olivat eronneet jo 2 vuotta ennenkuin aloimme olla yhdessä. Olen kuskannut lapsia, ottanut omilla lomillani luokseni vaikka mies töissä, nytkin pyysin kanssani kahdestaan mökille ja tuleekin.



Koskaan ei kuitenkaan kiitoksen sanaa. Mies on aivan kypsä. Tapaamiset ovat alkaneet harveta.



Heidän eronsa tapahtunut 2005

1. Ainainen pelko siitä, että ne muuttaa meille. Itse olen vapaaehtoisesti lapseton, joten kokoaikainen lapsiperhe-elämä ei tulisi kysymykseen.



2. Se, että ex on olemassa. Toisaalta mahdollistaa sen, että lapset ei asu meillä. :) Mut sellainen ex, jonka kanssa on lapsia, pysyy aina elämässä jotenkin mukana. Vai väittääkö joku joutuvansa tekemisiin exien kanssa, joiden kanssa ei ole hankittu lapsia?

Mummoni nai lesken ja sai kolme lasta jo naimisiin mennessään ja lopulta kasvatti myös vanhimman lapsipuolensa lapset. Ei niistä mitenkään erilaisina lapsina puhuttu ja samaa sukua ollaan oltu kaikki. Vanhin serkkuni sai kanssa 3 lasta avioituessaan eronneen miehen kanssa, silloin harvinaisnen yh-isä. Itselläkään ei ollut suuria paineita, lapset oli ilmiselvästi osa pakettia. Olisin suuresti kavahtanut miestä, joka ei välittäis lapsistaan. Eka kertaa tavatessamme esitteli lasten kuvat ja siitä se lähti.

Hankkivathan ihmiset "vieraita" lapsia adoption kauttakin, ja rakastavat kuin omiaan.

Lapsen adopitio on oma valinta tietysti, mutta niin on sekin että menee yhteen ihmisen kanssa jolla on jo lapsia.

Ihmettyttää vaan...

- lapsipuolia ei yleensä kiinnosta tulla rakastetuiksi, heillä on jo omat vanhemmat

- sinä olet se merkki heille, miksi vanhemmat eivät palaa yhteen (vaikka erosta olisi jo 5v ennen kuin tapasitte)

- jos olet mukana lasten elämässä, olet tunkeilija

- jos et pahemmin ole, et välitä

- jos laitat sääntöjä, olet nipo kusipää

- jos et laita, et välitä yhtään

- jos yrität olla kuin lapset olisi lapsia(si) edes vähän, leikit kotia ja omit toisen kakarat

- jos koetat väistää ja antaa tilaa, et ole aikuinen etkä anna mahdollisuutta tutustua

- jos yrität jutella, "lässytät" tai "mielistelet"

- jos et yritä jutella, et välitä

- jos olet kiinnostunut lapsista, tunkeilet

- jos et ole, olet lasten inhoaja

Hankkivathan ihmiset "vieraita" lapsia adoption kauttakin, ja rakastavat kuin omiaan.

Lapsen adopitio on oma valinta tietysti, mutta niin on sekin että menee yhteen ihmisen kanssa jolla on jo lapsia.

Ihmettyttää vaan...

- lapsipuolia ei yleensä kiinnosta tulla rakastetuiksi, heillä on jo omat vanhemmat

- sinä olet se merkki heille, miksi vanhemmat eivät palaa yhteen (vaikka erosta olisi jo 5v ennen kuin tapasitte)

- jos olet mukana lasten elämässä, olet tunkeilija

- jos et pahemmin ole, et välitä

- jos laitat sääntöjä, olet nipo kusipää

- jos et laita, et välitä yhtään

- jos yrität olla kuin lapset olisi lapsia(si) edes vähän, leikit kotia ja omit toisen kakarat

- jos koetat väistää ja antaa tilaa, et ole aikuinen etkä anna mahdollisuutta tutustua

- jos yrität jutella, "lässytät" tai "mielistelet"

- jos et yritä jutella, et välitä

- jos olet kiinnostunut lapsista, tunkeilet

- jos et ole, olet lasten inhoaja

Aikuisen pitää sietää lapsellista käytöstä lapsilta. Se nyt on selvää. Tällaiset tilanteet vaativat hyviä ihmissuhdetaitoja sekä ymmärtämystä jotka puuttuvat aika monelta uusperheelliseltä. Helpompi on tuijottaa vaan omaan napaan eikä välittää omistaan. Aikuisuuteen liittyy vastuita. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

- lapsipuolia ei yleensä kiinnosta tulla rakastetuiksi, heillä on jo omat vanhemmat

- sinä olet se merkki heille, miksi vanhemmat eivät palaa yhteen (vaikka erosta olisi jo 5v ennen kuin tapasitte)

- jos olet mukana lasten elämässä, olet tunkeilija

- jos et pahemmin ole, et välitä

- jos laitat sääntöjä, olet nipo kusipää

- jos et laita, et välitä yhtään

- jos yrität olla kuin lapset olisi lapsia(si) edes vähän, leikit kotia ja omit toisen kakarat

- jos koetat väistää ja antaa tilaa, et ole aikuinen etkä anna mahdollisuutta tutustua

- jos yrität jutella, "lässytät" tai "mielistelet"

- jos et yritä jutella, et välitä

- jos olet kiinnostunut lapsista, tunkeilet

- jos et ole, olet lasten inhoaja

[/quote]

siihen lisäksi vielä miehen häiriintynyt ex, joka pistää kapuloita rattaisiin joka välissä, niin on muuten aika taitolaji näin niinkuin vuosien kokemuksena, voin kertoa.

... adoptiolapsen mukana ei tule sitä häiriintynyttä exää : D

Kunhan annoin syitä siihen, miksi kuvio on haastava. Meilläkin on nyt kotona lapsipuolet - tai miehen lapset, miten vaan - jotka eivät puhu mulle ja vaihtavat huonetta aina niin, ettei tarttis olla samassa tilassa.

Juu saa mies tavata ja ruokaakin laitan, mutta vaikea mun olis kuvitella tilannetta, että omat lapseni mua inhoaisivat vain siksi, että elän ja hengitän.

Hankkivathan ihmiset "vieraita" lapsia adoption kauttakin, ja rakastavat kuin omiaan.

Lapsen adopitio on oma valinta tietysti, mutta niin on sekin että menee yhteen ihmisen kanssa jolla on jo lapsia.

Ihmettyttää vaan...

- lapsipuolia ei yleensä kiinnosta tulla rakastetuiksi, heillä on jo omat vanhemmat

- sinä olet se merkki heille, miksi vanhemmat eivät palaa yhteen (vaikka erosta olisi jo 5v ennen kuin tapasitte)

- jos olet mukana lasten elämässä, olet tunkeilija

- jos et pahemmin ole, et välitä

- jos laitat sääntöjä, olet nipo kusipää

- jos et laita, et välitä yhtään

- jos yrität olla kuin lapset olisi lapsia(si) edes vähän, leikit kotia ja omit toisen kakarat

- jos koetat väistää ja antaa tilaa, et ole aikuinen etkä anna mahdollisuutta tutustua

- jos yrität jutella, "lässytät" tai "mielistelet"

- jos et yritä jutella, et välitä

- jos olet kiinnostunut lapsista, tunkeilet

- jos et ole, olet lasten inhoaja

Aikuisen pitää sietää lapsellista käytöstä lapsilta. Se nyt on selvää. Tällaiset tilanteet vaativat hyviä ihmissuhdetaitoja sekä ymmärtämystä jotka puuttuvat aika monelta uusperheelliseltä. Helpompi on tuijottaa vaan omaan napaan eikä välittää omistaan. Aikuisuuteen liittyy vastuita. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

tätä ei saa sanoa, mutta totuus on, että ne lapset voivat olla ilkeitä kusipäitä. Aika harva täällä jaksoi sanoa lapsista ja heidän asenteestaan mitään. Aivan kuin he olisivat esine, joka raahataan uuteen kotiin. Vanhempi sitten omalla ratkaisee, miten siihen suhtautuu. Mutta lapsi kyllä suhtautuu takaisin ja siinä se isoin ongelma usein on, että se ei todellakaan aina suhtaudu kovinkaan mukavasti