Kerrankin järjestimme kunnon juhlat, mutta lahjat olivat todella vaatimattomia.

Suomessa ei ilm. meidän lisäksemme ole paljonkaan ihmisiä, joilla olisi edes alkeellisia käytöstapoja/tietoutta siitä mikä on sopiva lahja tuon tasoisiin juhliin. ;)

Juuri olin emäntänä illanistujaisissa, jonne tuli kaikenlaista porukkaa. Tulos? KUKAAN EI TUONUT EDES SITÄ PAKOLLISTA KAHVIPAKETTIA/KUKKAKIMPPUA, kun oli aika lähteä kotiin suurinosa alkoi VAATIA RUOKAA(!!) ja yksi tuli sairaana kylään, vaikka meillä pieni lapsi. Olin todella järkyttynyt käytöstapojen puutteesta.

Meilläkin oli pirskeet ja yritettiin painottaa että lahjoja EI tarvitse tuoda! Minusta jos on valmis pitämään juhlat on niin valmis myös kustannuksiin, eikä pidä olettaa että lahjoilla ne kattaisi tms hölmöä. Lahjapakko on typerä juttu. Lahjan pitää tulla sydämestä. Minusta ne itse juhlat, se että kaverit oli paikalla, oli se lahja itsessään.



Mutta meille kyllä sateli lahjoja, vaikkei olisi tarvinnut. Kivoja, osa arvokkaitakin... Vähän tuli kiusaantunut olo niistä kun oikeasti ei olisi tarvinnut...

emme halua tavaroita, mitä emme tarvitse. Emme pidä juhlia lahjojen takia - ainoastaan lasten synttäreille "saa" tuoda lahjoja, koska olisi vähän kurja veto evätä lapselta lahjat. Onneksi monet kysyvät, mitä lapsi tarvitsee.



Muille toki viemme lahjoja, usein esim. viinipullon, koska en halua viedä turhaa tavaraa.

Koska niistä näkee usein ihmisen sivistystason. Ja nyt puhutaan ns. sydämen sivistyksestä ;). Meillä eletään alle köyhyysrajan, mutta AINA ollaan voitu viedä kunnollinen lahja. Jossei muuhun ole rahkeet riittäneet, olemme antaneet jotain itsetehtyä/ "lahjakortin" jolla saa mm. lastenhoitoapua tms. kivaa.

yhdentekevän lahjan tai ei tuo lahjaa ollenkaan? Eikö kodeissa enää opeteta tapakulttuuria? Lahja mitoitetaan juhlan mukaan. Jos kyse on merkittävästä juhlasta, kuten ristiäiset/nimenanto, rippijuhlat/protujuhlat, valmistujaisjuhlat, häät, pyöreät vuodet, tms., niin lahjan kuuluu olla merkittävä, eikä mikään viiden euron jääkaappimagneetti. Vähemmän merkittäviin juhliin, kuten tupaantuliaisiin, ei-pyöreisiin vuosiin, jne, voi ostaa vähemmän merkittävän lahjan.

Ei lahja ole jotain mikä pitää tulla täsmäiskuna lahjansaajan tarpeisiin. Lahja on muisto sen antajasta. Minun mielestäni lahjaksi ei voi kutsua jotakin mitä viedään lahjan saajan pyynnöstä.



Ottakaa nyt hyvät ihmiset huomioon, että monien ihmisten rahatilanne on huono. Meidänkin perheellämme on rahat aina niin tiukassa, että lahjoihin ei yksinkertaisesti ole vara laittaa suuria summia. Olemme ensi viikolla menossa kavereittemme häihin. Matkoihin, hotelliin, vaatteisiin, polttareihin ja lahjaan menee yhteensä 800 euroa, joka tarkoittaa sitä, että se on meidän perheemme kesälomareissu. Jos hääpari kehtaisi ääneen haukkua meidän lahjaamme, niin saattaisin katkaista ystävyyden kokonaan.

Mutta meille kyllä sateli lahjoja, vaikkei olisi tarvinnut. Kivoja, osa arvokkaitakin... Vähän tuli kiusaantunut olo niistä kun oikeasti ei olisi tarvinnut...

Vain huonosti käyttäytyvät ihmiset saapuvat juhliin ilman lahjaa. Saapuminen juhliin ilman kunnollista lahjaa on sama kuin järjestää juhlat ilman tarjoilua. Näin se vain on.

kun järjestää kutsut, pitää asennoitua sillä odotuksella, että itse haluaa tarjota, vaikka ei saisi yhtään kahvipakettia tuliaiseksi. Vaikka se osoittaakin käytöstapojen puutetta, niin itselle kannattaa tehdä selväksi, että ei harmita jälkeenpäin.



Mutta ottaahan se päähän, jos itse näkee kamalasti vaivaa toisten häälahjaan ja sitten saa itse lahjaksi kympin arvoisen lahjan.... no siitäpä oppii, kenelle antaa minkäkin arvoisia lahjoja.

Eli kutsuun maininta, että juhlapaikalla on "kolehti". Kolehti lahjapöydälle, ja jokainen voi sinne laittaa haluamansa rahasumman nimettömänä niin ettei kenenkään tarvitse tietää kuinka paljon kukakin antoi rahaa.



Näin ei tule "juhlakalulle" turhaa krääsää ja kaikki voivat osallistua hyvillä mielin juhlaan (ilman että pitää miettiä antoiko tarpeaksi rahaa).

turhan tavaran tuominen jollekin osoittaa äärimmäistä sivistymättömyyttä. jos me laitamme kutsuun, ettei haluta lahjoja, niin todellakin pitäisin junttimaisuuden huippuna, jos joku toisi jonkun maljakon. Joku viinipullo tai kukat menettelee.

Koska niistä näkee usein ihmisen sivistystason. Ja nyt puhutaan ns. sydämen sivistyksestä ;). Meillä eletään alle köyhyysrajan, mutta AINA ollaan voitu viedä kunnollinen lahja. Jossei muuhun ole rahkeet riittäneet, olemme antaneet jotain itsetehtyä/ "lahjakortin" jolla saa mm. lastenhoitoapua tms. kivaa.

tuo ei kyllä ole sydämen sivistystä! :) Sydämen sivistys näkyy siinä, mitä pitää tärkeänä - materiaa, vai läheisten muistamista ja läsnäoloa.

minä kun järjestän juhlat, niin laitan parasta. Ne maksavat paljon. Totta kai se ilahduttaa, jos joku tuo oikeaa shampanjaa eikä vain kultamokkaa, ennemmin orkidean kuin pelargonian.



Mutta en ikinä "alentuisi" keräämään kolehtia. En minä järjestä juhlia sen takia, että osaanottajat maksavat tulostaan jotain. Ei meidän koti mikään ravintola ole. En myöskään odota, että saan lahjan "maksuna" bileistä. Lahja osoittaa vain hyvää makua ja tapatietoutta.

Mutta taannoin lapsemme ristiäisissä vähän kyllä ihmetytti, kun erään kauniin lahjapaketin sisällä oli käytettyjä vaatteita ja käytetty muovinen ruokalappu. En tiedä kumpi oli voimakkaampi tunne, loukkaantuminen vai myötähäpeä lahjanantajan (isoäiti) puolesta. Sinänsä mulla ei ole mitään käytettyjä lastenvaatteita vastaan, itsekin ostelen kirppareilta, mutta mielestäni ne ei sovi ristiäis- tai synttärilahjapakettiin käärittäviksi.

Siksi juhlakutsuihin muotoilen jotenkin, että juhliin saapuminen on lahja, muuta ei tarvita. Ja toivon todella, että ihmiset ottavat tämän tosissaan. Yleensä ottavat.



Ne, jotka tuovat jotakin, tuovat jotakin pientä ja rahallisesti ei-niin-arvokasta, mutta usein tunnearvoltaan suurempaa. Itse tehtyä, tms, ja ne otan ilolla vastaan.



Ap:n ostamat lahjat ovat tosi kalliita ja itse kiusaantuisin saadessani sellaisia. Todennäköisesti rahat menisivät hukkaan, ja tuntisin, että seuraavalla kerralla itsekin pitää viedä jotain niin arvokasta ja ahdistuisin. Halvoista lahjoista en ahdistuisi samalla tavalla, joten mieluummin ottaisin vastaan noita mitä ap sai kuin niitä, mitä hän itse lahjoittaa.

Lapsen synttäreille annan tuoda lahjoja. Mutta pyrin silloinkin vinkkaamaan jotain pientä ja edullista, muovailuvahaa, askartelutarvikkeita, hiusklipsejä tms. Että synttärivieras saa viitettä lahjan arvosta, ettei tosiaan toivota mitään kolmenkympin nukkea tai kauko-ohjattavaa autoa.

Eli kutsuun maininta, että juhlapaikalla on "kolehti". Kolehti lahjapöydälle, ja jokainen voi sinne laittaa haluamansa rahasumman nimettömänä niin ettei kenenkään tarvitse tietää kuinka paljon kukakin antoi rahaa.

.

Et osta turhaa rojua juhlakalulle, vaan hän voi itse ostaa tarvitsemiaan tavaroita tai käyttää rahat matkaan tai vaikka säästää ne pahan päivän varalle.

jos antaa lahjaksi "lahjakortin" lastenhoitoapua, niin miten se muka on materiaa. Mielestäni se on juuri sitä ettei kanneta turhaa roinaa, vaan rakastetaan koko perhettä ja halutaan olla avuksi, katsotaan lapsia ja näin annetaan vanhemmille omaa aikaa. Todellista sydämen sivistystä, mikäli ei hampaat irvessä tarjouduta, kun ei muuta vaihtoehtoa ole.

jossa luvattaisiin lapsenhoitoa.

Jos juhliin mennään niin lahja/raha/lahjakortti annetaan.