Isättöminä kasvaneista pojista ei tule yhtään mitään.
Tai jos tulee, tulee pelkkiä ongelmia. Miettikääs sitä kun lapsellenne isää valitsette.
Kommentit (17)
Obamastakin tuli vaan USA:n presidentti, kamala luuseri.
äitinsä koville. Jos ei ollut äidin vika, niin sitten toivottavasti löytää isänsä ja laittaa hänen puntit tutisemaan. Voi olla, että vikaa on ollut molemmissa vanhemmissa, pettämistä, petturuutta...
ja äitipuoliin ripustautuvia tyrkkyjä.
Eikä minusta tullutkaan kuin vasta aikuisena tajutessani että tämä on minun elämäni eivätkä muut voi sitä päättää mitä saan ja mitä en saa olla. Olen kuitenkin halusitte tai ette :)
Jospa palaisit aikakoneellasi takaisin sinne, mistä tulit...
t. Isättömänä kasvaneen, menestyneen ja tasapainoisen miehen vaimo
menetetty tapaus, turha toivoa muuta kuin koulukotinuorta tai vankilakierrettä aikuisena.
äitinsä koville, ihan päivittäin, ja josta uskon kyllä jotain tulevan koulumenestyksen ja sosiaalisten taitojen perusteella. Mutta äitinsä eli minut kyllä laittaa koville, ja ihan joka päivä. Mutta sen kestää kyllä, kunhan pojasta kasvaa kunnon mies. Miesesimerkkinä on isoisä eli minun isäni.
Senkö takia täällä näitä trolleja vilisee?
Kyllä, hänen lapsuutensa oli traumaattinen muun muassa tästä asiasta johtuen. Mutta tuli hänestä jotain. Nimittäin minun isäni.
Tuosta minun miehestäni tuli työelämässään hyvin menestyvä ja esimiesasemassa oleva hlö joka kaiken lisäksi ja kaikkein tärkeimpänä on _Mielettömän_ hyvä isä 2 lapsellemme!!!
Pojat on "jo" 11v ja 9v ja kuulevat edelleen päivittäin kuinka isi rakastaa heitä, antaa heille hyvin paljon aikaa, on turvallinen ja luotettava, ei ole koskaan edes tukistanut saati muuta sellaista, arvostaa heitä ja kuuntelee jne.
Lyhyesti sanottuna olen tajuttoman ylpeä ja onnellinen siitä kuinka ihanan isän olen hänestä lapsillemme saanut:-))
muistakaahan, että osa voi jäädä ihan tahattomasti isättömäksi.
Olen kyllä nainen, mutta kasvoin isättömänä, koska isäni kuoli kun olin 7-vuotias.
Ei kaikki ole isättömiä siksi, että naiset naivat luusereita, jotka jättävät perheensä.
Täytyypä kertoa lapselle, että hänestä ei tule koskaan mitään,koska on puoliorpo.
Isättömyys yhdistettynä ADHD-diagnoosiin, menetetty tapaus, turha toivoa muuta kuin koulukotinuorta tai vankilakierrettä aikuisena.
Tässähän tuntee itsensä oikein poikkeuksellisen erityishienoksi kultakimpaleeksi, kun koulukodit, vankilat ja muut ongelmat on vältetty, vaikka ilman isää kasvoinkin ja ADHD-diagnoosillakin on paiskattu.
ääliöisän "kasvattama". Näistä on esimerkkejä pilvin pimein. Oma mieheni on hyvä esimerkki siitä, että hänen isänsä olisi saanut lähteä lätkimään jo aiemmin kuin 5 vuoden iässä, ettei olisi jättänyt jälkiä itsestään kuin geneettisessä mielessä.
On malliesimerkki siitä, miten isätön poika on ihan sekaisin omien tunteittensa kanssa. Aviopuolisona täysi paska mutta hyvä isä lapsilleen.
Nyt säästän todella paljon aikaa, kun ei tarvitse keskittyä esikoiseen ja hänen kasvattamiseensa. Voin omistautua täysin kuopukselle, hänellä on isä joten toivoakin on.