Lue keskustelun säännöt.
Katkeraan loppuun asti uskollinen
03.06.2012 |
Kun mietin tuttavapiiriäni.. Karrikoidusti tunnen ihmisiä ketkä ovat olleet 100% fanaattisen uskollisia. Ei edes halita vieraita. Heistä jokunen on sitten eronnut kun elämässä ei ole mitään. Lapset kasvussa, sama puoliso, sama työ, sama rutiini, aina samaa seksiä.
No sit on esim risteilyillä rentoutuvaa porukkaa jotka vähän kokeilee rajoja ja kokee läheisyyttä, ei välttämättä edes seksiä. Kokee välittämistä ja huomiota sekä voi unohtaa hetkeksi sen parisuhteen kotona. Heistäkin joku eronnut.
Hyvän ystävän kanssa vaan mietittiin että ei se uskottomuus tai muut kontaktit lopulta ole kuin katalyytti. Se on lähinnä vain silmät avaava vaikuttaja. Mitä.. Eikö kaikki olekaan valtaa käyttäviä hirviöitä. Eikö kaikille tarvikaan perustella järkisyillä sekstailua. Joku toinen voikin oikeesti tykätä vaan halata ja suukotella.
Pointti on se että kun tullaan tilanteeseen elämässä kun toisen voi ottaa itsestään selvyytenä niin suhde on jo kariutunut. Olen niin onnellinen puolisostani kuka kertoo kun on ihastunut tai suudellut. Jolle voi kertoa kun on itse saanut huomiota. Aina suhteemme on vaan vahvistunut ja panostamme siihen.
Avoimuutta ja inhimillisyyttä peräänkuullutan. Puolisoni on ihminen joka saa fiiliksiä huomiosta ja kiinnostuksesta puolin ja toisin.
Ei ketään voi omistaa ja unohtaa sitten kun parisuhde on virallinen.
Kommentit (17)
Elämä on pelkkää huipun metsästystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen eronnut, mutta silloin kun olen ollut avioliitossa tai muuten parisuhteessa olen ollut 100% uskollinen, minusta se on itsestään selvyys.
Se että ihastuu johonkin ihmiseen ei tarkoita että olisi uskoton, ainakin minä ihastun joka päivä jonkun silmiin tai käsiin tai tapaan sanoa huomenta, mutta se menee ohi ennen iltaa tai puolta päivää, tunteilleen ihminen ei mitään voi mutta teoilleen voi, miksi ihmeessä minun pitäisi suudella ketään vierasta?
Halaaminen on minusta normaalia ystävien kesken kun tavataan, oli ystävät sitten miehiä tai naisia.
Kulissit eivät ole tärkeitä: eli se, että on ulkoisesti 100%:n uskollinen, ei merkitse mitään, jos suhteessa ei olla muuten avoimia ja läheisiä.
Onnellisen ja tasapainoisen suhteen ydin on se, että ihan rehellisesti ja avoimesti haluaa elää puolisonsa kanssa.
En todellakaan puolustele uskottomuutta. En hyväksy sitä ollenkaan. Mutta en enää pidä 100% uskollisuutta onnellisen suhteen takuuna. Suhteessa voi olla 100% uskollinen velvollisuudentunteesta, siksi, että on luvannut niin.
Me olemme mieheni kanssa olleet 20 v yhdessä, "fanaattisen uskollisia", eikä ole ero tullut vielä mieleen. Meillä on hyvä, läheinen,avoin ja rehellinen suhde, ei kertakaikkiaan ole tarvetta etsiä huomiota mistään muualta. En voisi kuvitellaakaan mitään rajojen kokeilua.
ihmeessä tässäkin pitäisi muka olla yksi oikea tapa elää? Ei AP ole yhtään säälittävä. Säälittävää on ihan oikeasti että jotkut kuvittelevat pystyvänsä lukemaan puolisonsa ajatukset ja menevänsä takuuseen tämän uskollisuudesta. Ette te oikeasti voi tietää! halooooo. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi, kaikkihan joille se ero tulee yllätyksenä ovat luulleet että se toinen on 100% uskollisia. Ei uskoisi että aikuiset ihmiset voi oikeasti olla noin naiiveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme mieheni kanssa olleet 20 v yhdessä, "fanaattisen uskollisia", eikä ole ero tullut vielä mieleen. Meillä on hyvä, läheinen,avoin ja rehellinen suhde, ei kertakaikkiaan ole tarvetta etsiä huomiota mistään muualta. En voisi kuvitellaakaan mitään rajojen kokeilua.
Olette onnekkaita!
Meille on käynyt toisin, valitettavasti. Itse olen ollut 100% uskollinen, mutta valitettavasti mieheni valitsi toisin. Suhteemme oli etääntynt eikä siitä koskaan puhuttu kunnolla. Toivottavasti loppuelämämme osaamme elää toisin ja olemme 100% uskollisia tästä eteenpäin kumpikin. Ikinä ei voi mennä takuuseen toisesta ihmisestä, vaikka hän olisi luvannut maat ja taivaat ja olisi perusluonteeltaan rehellinen. Mutta ei maailma ja rakkaus siihen lopu - yllättäen.
ihmeessä tässäkin pitäisi muka olla yksi oikea tapa elää? Ei AP ole yhtään säälittävä. Säälittävää on ihan oikeasti että jotkut kuvittelevat pystyvänsä lukemaan puolisonsa ajatukset ja menevänsä takuuseen tämän uskollisuudesta. Ette te oikeasti voi tietää! halooooo. Muutenhan kukaan ei koskaan eroaisi, kaikkihan joille se ero tulee yllätyksenä ovat luulleet että se toinen on 100% uskollisia. Ei uskoisi että aikuiset ihmiset voi oikeasti olla noin naiiveja.
Tutkimusten mukaan puolet on uskollisia. Se on minulle ihan sama, ellet usko minun puolisoni olevan uskollinen. Mieheni tuossa sanoo kirjoituksestasi, että aha, joku provoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki uskon että miehesi sanoo olevansa uskollinen. meinaatko että hän siinä nyt kertoisi ettei ole, jos ei olisi. LOL. varmaankin pettää kun olet noin typerä. ja ettehän te voi tietää mikä tilanne on viikon päästä. ei siinä tarvita muuta kuin se yksi ihminen joka ilmestyy elämään ja vie jalat alta. niin se vaan on, elämän realiteetteja. ehkä näin käy, ehkä ei. sittenhän sen näkee.
toki uskon että miehesi sanoo olevansa uskollinen. meinaatko että hän siinä nyt kertoisi ettei ole, jos ei olisi. LOL. varmaankin pettää kun olet noin typerä. ja ettehän te voi tietää mikä tilanne on viikon päästä. ei siinä tarvita muuta kuin se yksi ihminen joka ilmestyy elämään ja vie jalat alta. niin se vaan on, elämän realiteetteja. ehkä näin käy, ehkä ei. sittenhän sen näkee.
Onneksi en ole nion vainoharhainen, eikä maailmankuvani ole noin negatiivinen :) Olen entistäkin onnellisempi, kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tän kirjoituksen pointti siis on? Ai niin, tämä (äikänopen painajainen): "Pointti on se että kun tullaan tilanteeseen elämässä kun toisen voi ottaa itsestään selvyytenä niin suhde on jo kariutunut." Aargh!
Onneksi en ole nion vainoharhainen, eikä maailmankuvani ole noin negatiivinen :) Olen entistäkin onnellisempi, kiitos :)
[/quote]
ole hyvä vain, kiva tehdä sinut onnelliseksi. =) Älä nyt sitten pety jos sinä itse tai miehesi joskus muutatte mieltänne. Niin usein käy. Muistakaa silloin, että kun jotain loppuu, jotain uutta ja parempaa voi alkaa! ja mistä tämän tiedän. koska kun tapasin nykyisen mieheni, olimme molemmat naimisissa. Mutta tämä rakkaus voitti kaiken muun aiemmin kokemamme. Ei niin pitänyt käydä, mutta niin vain kävi. Ehkä tämä kestää loppuelämän, mutta jos ei niin tiedämme nyt ettei maailma siihen kaadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin itseäni onnekkaana, koska on saanut elää harmonisessa avioliitossa 20 vuotta. Pidin itseäni armoitettuna ja olin kaikesta kiitollinen.
Miehellä ei vain ollut samaa asennetta minua kohtaan. Hän tylsistyi elämäämme ja lopulta vaihtoi minut toiseen.
Mitä tästä kaikesta opin? Harhaluuloni karisi siitä, että jos minä hoidan pestini hyvin, niin se automaattisesti heijastuu positiivisesti toiseen osapuoleen. Vaikka kuinka elän itse mallikkaasti, otan toisen huomioon, en pihtaa, en nalkuta, huolehdin itsestäni - niin se ei riitä. Parisuhteeseen tarvitaan molemmat osapuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies tosiaankin vilpittömästi uskoo olevansa 100% uskollista tyyppiä. Ja sitten hän joutuukin tilanteeseen, jossa houkutus pettämiseen tulee niin suureksi, että aivojen sumentuessa häne tekeekin virhearvion, itsekontrolli pettää (yleensä humalassa). Ja sitten jälkikäteen hän vasta tajuaa mitä on tullut tehtyä ja on itsekin ihmeissään miten siinä niin kävi.
Emme aina tunne itseämme, emme aina ole kosketuksissa omaan itseemme. Teemme välillä virheratkaisuja. Ei se tarkoita, että ihminen olisi läpensä petturi tai epärehellinen.
Merkittävää on minun mielestäni se, mitä tuo hetken mielijohteesta pettänyt tekee hairahduksensa jälkeen: kertoo vaimolleen ja alkaa analysoida omia ratkaisujaan ja tunteitaan, jonka seurauksena suunta muuttuu ja elämä paranee (ja avioliitto paranee). Vai pitääkö tapauksen salassa ja alkaa elää kaksoiselämää.
että mies tosiaankin vilpittömästi uskoo olevansa 100% uskollista tyyppiä. Ja sitten hän joutuukin tilanteeseen, jossa houkutus pettämiseen tulee niin suureksi, että aivojen sumentuessa häne tekeekin virhearvion, itsekontrolli pettää (yleensä humalassa). Ja sitten jälkikäteen hän vasta tajuaa mitä on tullut tehtyä ja on itsekin ihmeissään miten siinä niin kävi.
Emme aina tunne itseämme, emme aina ole kosketuksissa omaan itseemme. Teemme välillä virheratkaisuja. Ei se tarkoita, että ihminen olisi läpensä petturi tai epärehellinen.
Merkittävää on minun mielestäni se, mitä tuo hetken mielijohteesta pettänyt tekee hairahduksensa jälkeen: kertoo vaimolleen ja alkaa analysoida omia ratkaisujaan ja tunteitaan, jonka seurauksena suunta muuttuu ja elämä paranee (ja avioliitto paranee). Vai pitääkö tapauksen salassa ja alkaa elää kaksoiselämää.
Niin tai ihan yhtä hyvin se voi olla se nainen!
Niin tai ihan yhtä hyvin se voi olla se nainen!
Molemmille se on itsestäänselvää. Eikä ole mitään tarvetta erota. Aika surullista on se, että puoliso "ei ole mitään". Mitä rutiiniin tulee, niin me molemmat olemme halunneet juuri sitä, tavallista arkea. Löydämme hyvät fiiliksemme jokapäiväisestä elämästä. Risteilyillä käymme mieluiten kahdestaan, syömme hyvin eli käytännössä ilta meneekin kokonaan siihen. Me nautimme tällaisesta elämästä, kiitos vain :)